Millainen neuloja olen?

Viime kuussa Puikkomaisteri listasi blogissaan erilaisia neulojatyyppejä. Ajattelin hieman pohtia, millainen neuloja itse olen Puikkomaisterin määrittelemien epätieteellisten kuvausten mukaan.

Puikkomaisterin määritelmistä kaksi kolahti omalle kohdalle. Tai ainakin löysi joitain samanlaisia piirteitä itsestäni. Insinöörineulojalle tyypillisesti käsitöiden pienet virheet haittaavat minua. Tosin en aina lähde työtä purkamaan virheen vuoksi vaan annan sen olla. Sivuhuomautuksena voisin kertoa, että rakkaani on huomattavasti tarkempi tässä ja on paljon useammin purkuhommissa kuin minä. Ohjeita noudatan lähes pilkun tarkasti. Tosin, jos ohjeessa itsessään on virhe, yritän löytää sen oikean tavan tehdä virheellisen kohdan. Ja kuten ei insinöörineuloja, minäkään en pelkää vieraskielisiä ohjeita. Toistaiseksi olen neulonut vain "in english", mutta uskon tarvittaessa selättäväni myös muun kieliset ohjeet.

Edellisen neulojatyypin lisäksi löydän itsestäni myös fiilisneulojan piirteitä. Siinä missä ennen tein tunnollisesti yhtä käsityötä kerrallaan, työstän nykyään 2-4 käsityötä yhtäaikaa. Kuten fiilisneulojan kuuluukin. Uuden työn aloitan kuitenkin tarkkaan harkiten. Idean pitää olla todella mahtava ja houkutteleva, että se hyppää puikoille tai koukulle samantien. Fiilisneulojasta poiketen pyrin kuitenkin pitämään keskeneräisten töiden lukumäärän neljässä.

Edellisten lisäksi löysin myös listauksesta puuttuvia neulojan piirteitä. Ensinnäkin yhdistelen mielelläni erilaisia ideoita. Idea saattaa lähteä kivasta neulepinnasta tai kirjoneuleesta. Alkuperäisesti se saattaa olla vaikka sukkaohjeessa, mutta en haluakkaan tehdä sukkaa, vaan yhdistää neulepinnan tai kirjoneuleen johonkin muuhun. Jos tarvetta olisi vaikka paidalle, etsisin mieleiseni peruspaidan ohjeen, johon yhdistäisin löytämäni neulepinnan tai kirjoneuleen. Tästä hyvänä esimerkkinä on viime vuonna neulomani merinovillapaita E:lle.

Lisäksi rakastan oppia uutta. Käsitöiden yksi parhain puoli on se, että aina löytyy joku uusi tekniikka tai ennen näkemätön ohje. Harvoin jaksankaan tehdä samaa käsityötä kahta kertaa, vaan työn valmistuttua kihisen innosta oppia taas jotain uutta. Eikä minua haittaa, vaikka ohje tai tekniikka olisi haastava. Itsensä ylittäminen on aika mahtava tunne. Se, kun on oppinut jotain mitä ei uskonut osaavansa on ehdottomasti tämän harrastuksen suola.

Millainen neuloja sinä olet?

(Kuvitus kuvat kuvasin itse inspiraation iskettyä.)

Keskeneräisenä - Talvisukat

Olen todella yllättynyt ja onnellinen siitä, kuinka innokkaasti olette osallistuneet Kevään keskeneräiset-haasteeseen. Suurkiitos teille kaikille! Haasteeseen voi ilmoittautua koko kevään ajan. Eli mukaan vain, jos et vielä ole ilmoittautunut. Tehdään yhdessä keskeneräisistä neuleista ja päässä muhivista ideoista valmiita!

Minun keskeneräiseni ovat edenneet toistaiseksi vain Talvisukkien osalta. Suunnitelmana olisi saada nämä ensin valmiiksi ja edetä Siksak-huivin kautta kahteen aloittamattomaan keskeneräiseen. Talvisukat ovat edenneet mukavasti jo yli kantapään. Varresta jätin isoimman kirjoneulekuvion kokonaan, sillä varsi olisi muuten ollut liian kapea E:n jalkaan. Tai ainakin se olisi tarvinnut varren yläosaan tällöin lisää silmukoita. Tämä taas olisi vaikeuttanut kirjoneulekuvioiden neulomista, joten  jätin pitkän kuvion suosiolla neulomatta. Luultavasti jalkaterästäkin tulee joku kuvio jätettyä pois, jottei sukista tule liian isot.

Kirjoneuletta on ollut mukava tehdä, vaikka välillä olenkin joutunut purkamaan sukkaa, koska puikkojen vaihtokohdassa lanka on kiristänyt liikaa. Joissain kohdissa haastetta on luonut lankojen paksuusero. Luulin, ettei lankojen paksuus vaikuttaisi kuvion kireyteen, mutta ainakin omalla käsialallani se vaikuttaa. Jatkossa siis valitsen kirjoneuleisiin saman paksuisia lankoja.

Miten teidän keskeneräiset edistyvät?

Sydänpuustit

En ole mikään ruoka- saatika sitten leipomisbloggari. Sen olen todennut useastikkin täällä. Ruokien ja leivonnaisten kuvaaminen on paljon vaikeampaa, kuin neuleiden. Se, jos langan sävy ei ole kuvassa juuri oikea, ei tee itse neuleesta sen pahemman näköistä. Vaikka kyllä mieluiten käsityöni esittelenkin oikeissa sävyissä. Ruokien ja leivonnaisten kanssa oikea sävy taas on erityisen tärkeää ja väärä sävy tekee esittelyssä olevasta syötävästä helposti vastenmielisen. Siispä pyydän anteeksi kuvien mahdollisia sävyvirheitä.

Ajattelin kuitenkin, että tässä postauksessa tärkeintä on se ajatus ja halu jakaa teidän kanssa hauska niksi tulevan ystävänpäivän kunniaksi. Näin taannoin Facebookissa nerokkaan videon, jossa kyseisiä pullia tehtiin. Oma idea tämä ei siis ole. Ei todellakaan. Mutta hauska kuitenkin. Alkuperäistä videota en enää löytänyt, joten päätin kuvata blogiin vaihekuvat, joiden avulla saat sydänpuustit aikaiseksi.

Pullataikinan ohjeena käytin Kinuskikissan pullataikinaa ja puustien täytteeseen ohje löytyi samaisesta blogista. Tosin täytteen aineet sekoitin keskenään huoneenlämpöistä voita myöden. Tee siis ensin pullataikina ja valmista taikinan kohottua täyte. Tämän jälkeen tee seuraavasti:

1. Pyöritä yhdestä palasta taikinaa pallo ja muotoile se kädellä pyöreäksi levyksi.

2. Levitä täytettä taikinalevyn päälle.

3. Rullaa levy ja taita se kahtia.

4. Käännä levy niin, että rullan puolikkaat ovat päällekkäin ja leikkaa rullan taitetusta päästä katkoviivojen mukaisesti. Levitä taitetut puolikkaat niin, että pulla muistuttaa sydäntä. Voitele kananmunalla ja paista pullataikinaohjeen mukaan.

Ja lopuksi tietysti nauti!

Hyvää ystävänpäivää!

Kevään keskeneräiset-haaste - Minun keskeneräiset

 
Pistin taannoin pystyyn Kevään keskeneräiset-haasteen, joka sai mukavasti mielenkiintoa ja jo muutaman osallistujankin. Tarkennan vielä erikseen, että haasteeseen voi osallistua myös suunnitelmalla tehdä joku tietty työ jostain tietystä langasta tai jonkun tietyn ohjeen mukaan ilman, että yhtäkään silmukkaa on vielä luotu. Tarkemmat tiedot ja paikan, jossa ilmoittaa itsensä mukaan löydät täältä. Käy ihmeessä kurkkaamassa, jos vähänkään kiinnostaa!

Ja koska perustin tällaisen haasteen, osallistun siihen toki itsekkin. Sillä mikä on parempaa tällaisissa jutuissa, kuin yhteishenki. Kuten haasteen säännöissä kerroin,  kaikkia keskeneräisiä töitä ei tarvitse haasteeseen ilmoittaa. Itsekkin jätän haasteen ulkopuolelle Plussa-peiton ja suuren osan Supersankari-peitosta (valmiina Teräsmies-, Batman- ja Ihmenainen-tilkut). Tällöin paineita ei tule liikaa, kun ikuisuusprojekteja ei tarvitse urakoida kevään aikana loppuun. Seuraavassa siis projektit, joilla osallistun Kevään keskeneräiset-haasteeseen:

Siksak-huivi

Aloitetaan niistä töistä, jotka ovat jo puikoilla. Yksi näistä on Siksak-huivi, jota neulon merinolangasta ja alunperin vauvanpeiton ohjeen mukaan. Vielä en ole varma päätyykö tämä omien poikien kaulaan vai meneekö talteen pukinkonttiin. Toivottavasti se valmistuu ainakin tämän kevään aikana!

Muita ihanian Talvisukat

Näihin sukkiin hullaannuin monen muun neulojan tavoin. Ohje sukkiin löytyy nyt jo kokonaan Muita ihania-blogista. Alunperinhän sukissa oli ideana, että niiden ohje paljastui pienissä osissa. Itselläni alkoi kuitenkin hartiajumi vaivaamaan niin, että sukkien neulonta jäi alkutekijöihinsä. Loppuun haluan nekin kuitenkin saattaa. Sukat päätyvät toivottavasti E:n jalkaan.

Salama-tilkku

Koska haaveenani on Supersankari-peiton valmistuminen, pitäähän siihenkin kevään aikana ainakin yksi tilkku saada aikaan. Mielellään tietysti useampikin. Tilkuista seuraavana tehtävälistalla olisi Salama-tilkku.

Cookie A: Rhombus-sukat

Nämä sukat olen halunnut jo pitkään neuloa. Kerran ne taisivat olla jo puikoillakin, mutta koska ne oli mahdoton neuloa Magic loop-tekniikalla, lopetin niiden teon alkukerrosten jälkeen ja purin työn. Tänä vuonna viimein hoksasin, että voisin neuloa sukat kahta yhtäaikaa erillisillä sukkapuikoilla. Tällöin välttyisin toisen sukan-syndroomasta, josta kärsin ennen Magic loop-tekniikan oppimista. Lankana käyttäisin Regian Fluormania Coloria.

Listalle oli päätyä vielä yksi pipokin, mutta päätin olla ahnehtimatta. Pipo pääsee puikoille toivottavasti näiden töiden jälkeen. Aika monta työtä aion saada siis valmiiksi tämän kevään aikana. Mutta stressiä en aio tavoitteistani ottaa.

Kiinnostuitko sinä ottamaan osaa haasteesen? Jos innostuit, käy lukemassa haasteesta lisää ja ilmoittautumassa täällä!

Kevään keskeneräiset-haaste

Löytyykö keskeneräisten korista tai laatikosta vino pino töitä, jotka haluaisit saada valmiiksi? Tai löytyykö varastosta lankoja, joista haluaisit tehdä jotain? Vai onko kenties selaimen kirjanmerkeissä tai tulostettuina paperiversioina ohjeita, joita olet jo pitkään halunnut toteuttaa? Tarvitsisit vain innostusta tai ryhmähenkeä onnistuaksesi? Jos edes yhteen kysymykseen vastasit "kyllä", on tämä sinun haasteesi.

Innostuksen, työvälineiden ja lankojen lisäksi tarvitset vain oman blogin. Haaste etenee näin:

1. Tee blogiisi postaus, jossa esittelet keskeneräisen työn/langan tai ohjeen, jolla haluat haasteeseen osallistua. Töitä voi olla niin monta kuin haluat tai vaikka vain se yksi. Kaikkia keskeneräisiä töitä, lankakeriä tai tallennettuja/tulostettuja ohjeita ei haasteeseen tarvitse ilmoittaa, vaan vain sen verran mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Linkitä edellä mainittu postaus tämän haaste-postauksen kommentteihin.
2. Anna koukun ja puikkojen heilua.
3. Kun työ on valmis, postaa se omaan blogiisi ja linkitä postaus tämän haastepostauksen kommentteihin (mieluiten sen ensimmäisen kommenttisi vastaukseksi). Kaikki työt, jotka haasteeseen ilmoitat tulisi olla valmiina ja postattuna omaan blogiisi 31.5.2016 mennessä. Jokaisesta työstä voi tehdä oman postauksen tai postata kaikki työt kerrallaan. Muista kuitenkin linkittää kaikki postaukset tähän haastepostaukseen. Ja kukaan ei syyllistä, jos haasteessa ei määräaikaan mennessä onnistu, joten osallistu rohkeasti!
4. Kaikkien haasteessa onnistuneiden kesken arvon palkinnon kesän aikana. Mitä haluaisitte arvonnan palkinnoksi? Otan ehdotuksia ilolla vastaan. Mikäli itse haasteessa onnistun, en tietekään osallistu arvontaan.

Haasteeseen saa ilmoittautua milloin vain tämän kevään aikana. Tärkeintä arvontaan osallistumisen suhteen on töiden valmiiksi saaminen ja blogiin postaaminen 31.5. 2016 mennessä. Haasteeseen liittyvissä postauksissa saa käyttää yllä olevaa kuvaa (Kevään keskeneräiset-haasteen logo). Ja mikäli postaat aiheesta somessa, muistathan lisätä #keväänkeskeneräiset.

Ja nyt jään jännittyneenä odottamaan, löytyykö haasteesta kiinnostuneita.

Kiinnostaisiko sinua?

Neulontakielto

Kuten taannoin sivulauseessa mainitsin, itseäni vaivaa hartiajumi. Alkunsa tämä sai pari viikkoa sitten kolatessani lunta. Ensin olkapään kipeydyttyä, se parani levolla nopeasti. Seuraavan lumen kolauksen aiheuttama jumi ei sitten ole ollutkaan yhtä helppo selättää. Kipu oli rajottunut nimenomaan vasempaan käteen ja vasemman hartian lihas on ollut huomattavasti oikeaa paksumpi. Kipujen lisäksi oireena on ollut huimaus.

Hoitokeinona käytin hyväksi toteamaani Volttaren-voidetta ja venyttelyä. Yleensä en käytä lämpöpusseja enkä mieleläni anna hartioitani tai niskaa hieroakkaan, ammattilaisen käsittelyä lukuun ottamatta. Muutaman kerran nimittäin jumiutunut lihas onkin ollut tulehtunut ja tällöin lihakselle annettu lämpö ja hieronta on vain pahentanut tilannetta ja aiheuttanut kovia kipuja. Omahoito on onneksi tällä kertaa tehonneet, sillä viime aikoina kivut ja huimaus ovat helpottaneet, mutta koska lihas on edelleen hieman paksu pidättäydyn neulomisesta.

Vaikka lihasjumi ei tälläkertaa ainakaan suoraan käsitöistä johtunut, en voi liikaa muistuttaa itseäni ja teitä kanssaneulojia ja-virkkaajia lihasten venyttelyjen tärkeydestä käsitöiden lomassa. Nopean googlettelun jälkeen löysin mielestäni tehokkaan niska-hartiaseudun venyttelyohjeet, jotka kannattaa käydä katsomassa.

Onko teillä hyviä vinkkejä niska-hartiaseudun lihasjumeihin?

Puikkoja poimin

Olimme viime viikolla ensimmäistä kertaa miehen kanssa siinä tilanteessa, että molemmat tarvitsivat saman paksuisia ja pituisia pyöröpuikkoja. Mies oli tehnyt jo hyvänmatkaa kirjoneulesukkia Nalle-langasta 2 mm:n pyöröillä. Ja kuten arvata saattaa, vaikkei se tullut meille kummallekaan edes mieleen, sukista tuli aivan liian tönköt. Tai siis sukan varsista, joita niitäkään mies ei onneksi ollut ehtinyt neuloa kokonaan. Purkuun siis.

Vaan harmin paikka. Meidän ainoat 3 mm:n 100 cm:n pyöröt olivat odottamassa talvisukkien kanssa olkapääni jumin hälvenemistä. Olisinhan toki voinut sukat pujotella langalle odottelemaan, mutta päätimme kuitenkin miehen kanssa yhteistuumin, että kyllähän noita pitkiä pyöröjä saisi useammatkin olla samaa kokoa. Molemmat kun kuitenkin neulomme, eikä sitä tiedä koska taas oltaisiin tässä tilanteessa. Samalla päätettiin, että pitkiä pyöröjä saisi olla useampaakin kokoa, ihan vastaisuuden varalta.

Olimme sopivasti viikonloppuna menossa Lempäälään, joten samalla matkalla kierrettiin Tampereen Lankamaailman kautta. Mukaan tarttui pitkiä pyöröpuikkoja koissa 2,5 mm, 3 mm ja 4 mm. 3 mm:n pyöröt ovat pituudeltaan 120 cm. Loput ovat 100 cm. Lisäksi mukaan tarttui 6 mm:n koukku.

Ja miksikö ostin taas lankaa, vaikka olen kivenkovaa vannonut, että lanka hankintoja pitää rajoittaa? No syy on sen verran hyvä, että ostin lankaa tuntematta tippaakaan huonoa omaatuntoa. E on nimittäin jo pitkään halunnut oppia tekemään huivin. Nyt viimein päätettiin, että on aika opettaa häntä, kun into on kerran todella kova. Mies lupautui tuohon tärkeään tehtävään, koska... No tiedättehän. Tuo jumittava olkapää.

Minä sain kuitenkin tärkeän tehtävän; langan valitsemisen. Kriteereinä oli, että langassa pitää olla ainakin punaista, mutta myös jotain muuta väriä, jotta siitä tulisi raidallinen. Paksuudeltaan se ei tietenkään saanut olla kovin ohutta, muttei kauhean paksuakaan. Yllättäen tuo langan värikkyys osoittautui vaikeimmaksi kriteeriksi. Värikkäitä lankoja, tai ainakin sellaisia, missä olisi punaista, oli hyvin niukasti. Tietysti myös langan materiaali karsi langoista suuren osan pois. Lopulta päädyin tähän äärimmäisen ihanaan Schoppelin Reggae ombré-lankaan. Koukku suositus tässä on 5-6 mm. Lanka on yksi säikeistä merinoa ja tuntuu todella pehmeältä. Myöskään värien herkullisuutta ei voi liikaa hehkuttaa. Tärkeintä tietysti oli, että E itse oli tyytyväinen lankavalintaani.

Huivin tekoa alettiinkin heti sunnuntaina opettelemaan. Ketjusilmukat osoittautuivat selvästi vaikeammiksi tehdä kuin kiintosilmukat. Huivista on jo meneillään ensimmäinen kiintosilmukkakerros. Tosin mies kyllä virkkasi ketjusilmukoista suurimman osan, jotta poika pääsi kiintosilmukoiden pariin. Selkeästi virkkausintoa pojalta löytyy, sillä myöhemmin samana päivänä poika otti taas käsityönsä esille ja pyysi, että voisi taas harjoitella. Muutaman silmukan kertavauhdilla tässä edetään, mutta hiljaa hyvä tulee.

Löytyykö teiltä pieniä käsitöiden harrastajia?