lauantai 31. elokuuta 2013
Valmiina än, yy, tee....
Kohta se alkaa, kohta se alkaa! Nimittäin Sukkasato ja uusi neulonta tekniikan opettelu. Kyselin helyes-blogin Heidi Y.:ltä neuvoja kahden sukan neulomiseen yhtäaikaa, koska olin huomannut hänen olevan tämän tekniikan taitaja. Sain hyviä neuvoja, joten ne mukanani lähdin ostamaan sopivan pituisia pyöröpuikkoja.
Tälläkertaa kävin Lankamaailmassa, sillä halusin viimeinkin ostaa pari kerää kaima lankaa, eli Maijaa. Tämä Maija aikoo neuloa tästä langasta ihka ensimmäiset pitsisukkansa. Toiveissa olisi, että ne ehtisivät Sukkasatoon, mutta katsotaan nyt. Pitsisukat teen joka tapauksessa ennen joulua. Heidi veikkailikin blogissaan pyöröpuikko-aiheen äärellä keskustellessamme, että varmasti ostan puikkojen lisäksi muutaman kerän lankaa. Oikeaan osuit! :)
Vielä pitäisi odottaa tunnin verran, sitten alan harjoittelemaan uutta tekniikkaa tiikerinraita (tai seepran, miten kukakin sen näkee)-langalla.
perjantai 30. elokuuta 2013
Tiskikukka
Tiskikukka
Ohje: Tiskikukkia
Lanka: Novita Bambu
Puikot: 2,5 mm
Langan kulutus: 23 g
Ihan kohta alkaa Sukkasato ja täällä on sormet syyhynneet koko viikon puikkojen ääreen. En kuitenkaan halunnut kesken jäämisen pelossa aloittaa mitään käsityötä. Mutta sitten törmäsin suloisiin tiskikukkasiin. Ohjetta oli ihan pakko kokeilla. Hyvän syyn tälle antoi se, että jouduin juuri muutama viikko sitten heittämään ensimmäisen neulotun tiskirättini pois, koska siitä ei enää hävinnyt haju pesussakaan.
Tiskikukan ohje olikin helpompi, kuin ensin olisin ajatellut. Olen huomannut tämän nykyään monissa ohjeissa mitä teen. Ensin ajattelen, että tuleekohan tästä mitään, mutta ensimmäisen mallikerran jälkeen olenkin jo ihan sisällä ohjeessa ja muistankin sen jo ilman ohjetta. Onkohan kehitystä siis vuoden aikana tapahtunut, vai mistä on kyse? Yhtä kaikki, jatkossa siivous käy kuin kukkasilla tanssi.
11 kysymystä-haaste
Ihana Puikkoillen, koukkuillen-blogin Memma haastoi minut, kiitos!
Haasteen säännöt tällä kertaa:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle.
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
1. Mitä käsityötä olet parhaillaan tekemässä? Hauskaa tiskirättiä eilen löytämäni ohjeen mukaan. On nopea tehdä ja tiskirätti onkin jo melkein valmis!
2. Oletko enemmän aamu- vai ilta-ihminen? Vastaan aamu. Mieheni on aina ihmetellyt taitoani nousta sängystä lähes heti silmät aukaistuani. Iän myötä aamuisinkin jo sentään väsyttää, mutta silti olen ehdottomasti aamuihminen.
3. Mikä oli ensimmäinen sanasi vauvana? En tiedä. Mutta puhumaan opittuani sanoin aina, kun satukirja oli luettu loppuun "Pokkus!". Muutakin hauskaa on tullut pienenä lohkaistua, niinkuin lapsilla on tapana, mutta ensimmäinen sana on täysi mysteeri.
4. Millainen oli oudoin unesi, jonka olet nähnyt? Uni, jonka näin noin 10-11-vuotiaana. Pohjustuksena on kerrottava, että vanhempani kasvattivat kalkkunoita, joten meillä myös syötiin paljon kyseistä lintua. Unessa lensin isäni kanssa kypsällä kalkkunan siivellä. Olimme todella pienen kokoisia ja lensimme siivellä jonkinlaisiin juhliin lähelle isomummulaani. Juhlat olivat heinikon seassa ja siellä oli paljon yhtä pieniä ihmisiä kuin me. Uni on palanut kiinni verkkokalvoilleni ja muistan sen selvästi vielä 15 vuoden jälkeenkin.
5. Jos voittaisit maailmanympärysmatkan, missä maassa ainakin kävisit? Mainitse 5-10 maata.
Uudessa-Seelannissa kauniiden maisemien ja teinivuosien Taru Sormusten Herrasta-fanituksen vuoksi. Australiassa erikoisten eläinten vuoksi. Ja tietysti undulaattien, jotka ovat edelleen lähellä sydäntäni, vaikken niitä voikkaan lemmikkinä enää pitää. Italiassa, en tiedä miksi. Jotenkin vain tuntuu siltä. Englannissa ihan vain siksi. En siis tiedä miksi. Norjassa, koska olisi mukava myös nähdä muita pohjoismaita, kuin koto Suomi.
6. Minkä käsityötekniikan haluaisit oppia, mutta et ole vielä ehtinyt opetella sitä? Sukkien neulomisen yhtäaikaa pyöröpuikoilla. Tämän tekniikan opettelen lähiaikoina, sillä tarpeeksi pitkät pyöröpuikot kotiutuvat meille viikonlopun aikana.
7. Mikä on ollut elämäsi tähän astisin onnellisin hetki? Onnellisia hetkiä on tietysti ollut monia. Se kun 16-vuotiaana kotoa pois muutettuani huomasin pärjääväni. Kun tapasin sen oikean ja sen todella tunsi sillä hetkellä kun vaihdoimme mieheni kanssa katseet pimeässä talvi-illassa. Kun aloimme perustamaan yhteistä kotia ja tunsin kuinka ihanaa se kaikki olikaan. Tietysti ne kaksi viivaa raskaustestissäkin tuottivat onnea, mutta myös pelkoa ja jännitystä. Silti, tuosta kaikesta huolimatta, on pakko sanoa, että se elämän onnellisin ja hienoin hetki oli se, kun huomasin olevani äiti ja sylissä oli ihana pieni tuhiseva vauva, jolle minä ja mieheni olimme kaikki mitä hän tarvitsi. Kliseistä, tiedän, mutta niin totta.
8. Minkä elokuvan näit viimeksi?
Televisosta jonkun satunnaisen komedian. Elokuvissa kävin viimeksi katsomassa viimeisimmän Bondin, Skyfall.
9. Mitä söit aamupalaksi?
Leivän ja jugurtin.
10. Millainen olit koulussa? Kympin oppilas, hällä väliä-asenne vai siltä väliltä? Olisin halunnut olla kympin oppilas. Olin kuitenkin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja tämän vuoksi koulunkäynti kärsi. Toki syytä oli myös sillä, ettei kaikki aineet kiinnostaneet ja oli myös oppimisvaikeutta kielten kanssa. Mutta vaikutusta oli myös sillä, että kouluun meno aina hieman pelotti ja tunneilla oli kurjaa kuunnella nälvimistä.
11. Mikä oli hauskinta tässä kesässä? Tämä onkin hyvä kysymys. Minun kesäni kun alkoi pienimuotoisella leikkauksella ja jatkui jalan murtumisella. Hauskinta oli kuitenkin perheen ja sukulaisten, niin miehen kuin omienikin, kanssa yhdessä olo. Pikku-E piristi myös tänä kesänä ja hänen hauskat oivalluksensa ovat saaneet nauramaan ja liikuttumaan.
Nämä kysymykset minä kysyn:
1. Kuinka blogisi on muuttunut olemassaolonsa aikana?
2. Kuinka blogisi on muuttanut sinua?
3. Mikä on parasta juuri tässä hetkessä?
4. Mitä piirrettä rakastat itsessäsi?
5. Missä elämäntilanteessa haluaisit olla 20 vuoden päästä?
6. Missä elämäntilanteessa olit viisi vuotta sitten?
7. Rusetti vai kravatti?
8. Mikä on paras oppi, jonka vanhempasi ovat sinulle antaneet?
9. Miten olet soveltanut oppia omassa elämässäsi?
10.Kolme asiaa joista et ikinä luopuisi?
11. Mikä on pahin korvamato?
Haasteen säännöt tällä kertaa:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle.
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
1. Mitä käsityötä olet parhaillaan tekemässä? Hauskaa tiskirättiä eilen löytämäni ohjeen mukaan. On nopea tehdä ja tiskirätti onkin jo melkein valmis!
2. Oletko enemmän aamu- vai ilta-ihminen? Vastaan aamu. Mieheni on aina ihmetellyt taitoani nousta sängystä lähes heti silmät aukaistuani. Iän myötä aamuisinkin jo sentään väsyttää, mutta silti olen ehdottomasti aamuihminen.
3. Mikä oli ensimmäinen sanasi vauvana? En tiedä. Mutta puhumaan opittuani sanoin aina, kun satukirja oli luettu loppuun "Pokkus!". Muutakin hauskaa on tullut pienenä lohkaistua, niinkuin lapsilla on tapana, mutta ensimmäinen sana on täysi mysteeri.
4. Millainen oli oudoin unesi, jonka olet nähnyt? Uni, jonka näin noin 10-11-vuotiaana. Pohjustuksena on kerrottava, että vanhempani kasvattivat kalkkunoita, joten meillä myös syötiin paljon kyseistä lintua. Unessa lensin isäni kanssa kypsällä kalkkunan siivellä. Olimme todella pienen kokoisia ja lensimme siivellä jonkinlaisiin juhliin lähelle isomummulaani. Juhlat olivat heinikon seassa ja siellä oli paljon yhtä pieniä ihmisiä kuin me. Uni on palanut kiinni verkkokalvoilleni ja muistan sen selvästi vielä 15 vuoden jälkeenkin.
5. Jos voittaisit maailmanympärysmatkan, missä maassa ainakin kävisit? Mainitse 5-10 maata.
Uudessa-Seelannissa kauniiden maisemien ja teinivuosien Taru Sormusten Herrasta-fanituksen vuoksi. Australiassa erikoisten eläinten vuoksi. Ja tietysti undulaattien, jotka ovat edelleen lähellä sydäntäni, vaikken niitä voikkaan lemmikkinä enää pitää. Italiassa, en tiedä miksi. Jotenkin vain tuntuu siltä. Englannissa ihan vain siksi. En siis tiedä miksi. Norjassa, koska olisi mukava myös nähdä muita pohjoismaita, kuin koto Suomi.
6. Minkä käsityötekniikan haluaisit oppia, mutta et ole vielä ehtinyt opetella sitä? Sukkien neulomisen yhtäaikaa pyöröpuikoilla. Tämän tekniikan opettelen lähiaikoina, sillä tarpeeksi pitkät pyöröpuikot kotiutuvat meille viikonlopun aikana.
7. Mikä on ollut elämäsi tähän astisin onnellisin hetki? Onnellisia hetkiä on tietysti ollut monia. Se kun 16-vuotiaana kotoa pois muutettuani huomasin pärjääväni. Kun tapasin sen oikean ja sen todella tunsi sillä hetkellä kun vaihdoimme mieheni kanssa katseet pimeässä talvi-illassa. Kun aloimme perustamaan yhteistä kotia ja tunsin kuinka ihanaa se kaikki olikaan. Tietysti ne kaksi viivaa raskaustestissäkin tuottivat onnea, mutta myös pelkoa ja jännitystä. Silti, tuosta kaikesta huolimatta, on pakko sanoa, että se elämän onnellisin ja hienoin hetki oli se, kun huomasin olevani äiti ja sylissä oli ihana pieni tuhiseva vauva, jolle minä ja mieheni olimme kaikki mitä hän tarvitsi. Kliseistä, tiedän, mutta niin totta.
8. Minkä elokuvan näit viimeksi?
Televisosta jonkun satunnaisen komedian. Elokuvissa kävin viimeksi katsomassa viimeisimmän Bondin, Skyfall.
9. Mitä söit aamupalaksi?
Leivän ja jugurtin.
10. Millainen olit koulussa? Kympin oppilas, hällä väliä-asenne vai siltä väliltä? Olisin halunnut olla kympin oppilas. Olin kuitenkin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja tämän vuoksi koulunkäynti kärsi. Toki syytä oli myös sillä, ettei kaikki aineet kiinnostaneet ja oli myös oppimisvaikeutta kielten kanssa. Mutta vaikutusta oli myös sillä, että kouluun meno aina hieman pelotti ja tunneilla oli kurjaa kuunnella nälvimistä.
11. Mikä oli hauskinta tässä kesässä? Tämä onkin hyvä kysymys. Minun kesäni kun alkoi pienimuotoisella leikkauksella ja jatkui jalan murtumisella. Hauskinta oli kuitenkin perheen ja sukulaisten, niin miehen kuin omienikin, kanssa yhdessä olo. Pikku-E piristi myös tänä kesänä ja hänen hauskat oivalluksensa ovat saaneet nauramaan ja liikuttumaan.
Nämä kysymykset minä kysyn:
1. Kuinka blogisi on muuttunut olemassaolonsa aikana?
2. Kuinka blogisi on muuttanut sinua?
3. Mikä on parasta juuri tässä hetkessä?
4. Mitä piirrettä rakastat itsessäsi?
5. Missä elämäntilanteessa haluaisit olla 20 vuoden päästä?
6. Missä elämäntilanteessa olit viisi vuotta sitten?
7. Rusetti vai kravatti?
8. Mikä on paras oppi, jonka vanhempasi ovat sinulle antaneet?
9. Miten olet soveltanut oppia omassa elämässäsi?
10.Kolme asiaa joista et ikinä luopuisi?
11. Mikä on pahin korvamato?
Ja minä haastan seuraavat blogit (satunnaisessa järjestyksessä):
torstai 29. elokuuta 2013
Mysteeri 004
Viimeksi annoin teille tehtäväksi tehdä osan C. Se varmasti kaikilla näyttää tältä:
Helppoa kuin heinän teko, sanoisin.
Tästä Mysteerityössä on kyse:
- Jokaisessa Mysteeri-postauksessa annetaan sanallinen ohje kulloinkin vuorossa olevan osan neulomiseen tai virkkaamiseen.
- Postauksen alussa esitellään miltä edellisellä kerralla ohjeistetun osan kuuluisi näyttää.
- Sitä, mikä mysteerityöstä tulee saa arvailla. Arvauksia saa esittä niin monta kuin keksii.
- Ensimmäinen oikein vastannut saa yllätyspalkinnon. Muistathan lisätä arvaus-kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta saan ensimmäisenä oikein vastanneeseen yhteyden.
Mysteerityön osa D
Lanka: Novita Miami. Työhön on käytetty kolmea väriä, joita nimitetään väriksi a, väriksi b ja väriksi c. Värit saat itse tietenkin päättää itse.
Puikot: 2,5 mm
Kappaleen koko: 5 x 10,5 cm
Langan menekki: Väriä a menee n. 50g. Lankaa voi siis kulua hieman yli 50g, tämä tietysti riippuu myös langasta, jos käytössäsi ei ole Novita Miamia. Väriä b ja c kuluu reilusti alle 50g. Jos siis sinulla on väriä a vain 50g, voit hyvin tehdä osan B tai C värillä b tai c. Tämä muutos ei juurikaan muuta lopputulosta.
Huomautettavaa: Käsialani on suht löysää. Joten mikäli oma käsialasi on tiukempaa, suosittelen lisäämään silmukoiden määrää. Oma koetilkkuni: 5 cm (= 11 s) x 5 cm (= 17 krs)
Tee osia D kaksi, joista toinen värillä a ja toinen värillä b. Luo 23s. Neulo nurja krs. Aloita sitten seuraavat kerrokset:
1. krs: Neulo kaikki silmukat oikein (oikea krs)
2. krs: Neulo 1s oikein *nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein*. Toista *-* krs loppuun.
3. krs: Neulo kaikki silmukat oikein (oikea krs)
4. krs: Neulo 2s oikein *nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein* Toista *-* krs loppuun.
Toista näitä neljää kerrosta kunnes työn pituus on 5cm. Neulo vielä yksi oikea krs ja päättele työ.
Seuraava osa julkaistaan 1.9.2013
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Keskiviikon keskeneräiset 042
Täällä on yksinäinen villasukka joka huhuilee syntymätöntä pariaan. Ja saa huhuillakkin vielä hyvän tovin. Tämä projekti nimittäin jää tauolle vähäksi aikaa. Ja syy on hyvä, sillä ensi kuun alkaessa minä alan korjaamaan sukkasatoa Perunalaariin. Kyseessähän on siis Sukkasato, joka on polkaistu käyntiin jo monen syksyn ajan. Tempauksen aikana osallistujat tekevät sukkia omassa tahdissaan ja postaavat ne sitten alablogeihin joita ovat Perunalaarin lisäksi Heinälato ja Hillokellari. Pääblogina toimii Sukkasadon kotitalo. Itse aion tietysti postata sukat myös tänne omaan blogiin, mutta sukkien esittelystä Keskiviikon keskeneräisissä en ole vielä varma. Ensimmäinen sukkapari on jo hyvin suunniteltu. Joten kun sunnuntai aamu koittaa, minut löytää varmimmin neulomasta ensimmäistä pariani Perunalaariin!
Kiinnostuitko Sukkasadosta? Ilmoittautumisohjeet löydät täältä.
P.S. Jos joku on sattunut seuraamaan tämän blogin tunnisteita, on silloin tämä joku saattanut ihmetellä muun muassa "neulonta" ja "virkkaus" tunnisteiden lukumäärän laskun. Tämä johtuu vain siitä, että päätin Keskiviikon keskeneräisten kantavan vain nimensä mukaista tunnistetta, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tällä muutoksella halusin vain selkeyttää sitä, että löydätte esimerkiksi "neulonta" tunnisteella vain valmiita neulomuksia, eivätkä keskeneräiset seikkaile siellä valmiiden seassa.
tiistai 27. elokuuta 2013
Kaksi pientä kilpikonnaa lähti leikkimään...
...keinuhevosen taakse Pikku-E:n huoneeseen. Jep, tätä äitiä rupesi eilen vähän leikittämään, kun poika oli päiväunilla. Mutta pakko myöntää, että oli piristävää kuvata Hupsistarallaa-blogista tutussa Valpuri-hengessä. Alkoi mielessä jo itää idea kuvakirjasta, jonka pääosassa olisi nämä kaksi virkattua kilpikonnaa. Mutta se jääköön tuonnemmaksi.
Tämä kaksikko on siis tehty muutama vuosi sitten aikana ennen Pikku-E:tä. Sinikilpinen konna on mieheni tekemä ja tuo löysempiin silmukoihin puettu minun tekemäni. Tästä oikeastaan näette hyvin kuinka löysää käsialani oikeastaan onkaan. Kilpikonnat on tehty saman ohjeen mukaan, samasta langasta ja saman kokoisella koukulla. Niinpä, löysää on.
Kilpikonna
Ohje: Mia Bengtsson: Amigurumi. Virkkaa oma maskottisi (Kilpikonna)
Lanka: Novita Cotton Luxus
Koukku: 2,5 mm
P.S. Uusia lukijoita on tullut lisää Bloggerin oman palvelun lisäksi niin Blogilistan, Bloglovingin kuin Facebookinkin kautta! Mahtavaa! Tervetuloa teille kaikille!
maanantai 26. elokuuta 2013
Mysteeri 003
Ja mysteerityö jatkuu. Edellinen osa eli osa B oli erittin helppo tehdä ja tältähän se siis näyttää:
Osa B koostui siis ainoastaan sileästä neuleesta ja se oli mitoiltaan sama kuin osa A.
Tästä Mysteerityössä on kyse:
Mysteerityön osa C
Lanka: Novita Miami. Työhön on käytetty kolmea väriä, joita nimitetään väriksi a, väriksi b ja väriksi c. Värit saat itse tietenkin päättää itse.
Puikot: 2,5 mm
Kappaleen koko: 11 x 16 cm
Langan menekki: Väriä a menee n. 50g. Lankaa voi siis kulua hieman yli 50g, tämä tietysti riippuu myös langasta, jos käytössäsi ei ole Novita Miamia. Väriä b ja c kuluu reilusti alle 50g. Jos siis sinulla on väriä a vain 50g, voit hyvin tehdä osan B tai C värillä b tai c. Tämä muutos ei juurikaan muuta lopputulosta.
Huomautettavaa: Käsialani on suht löysää. Joten mikäli oma käsialasi on tiukempaa, suosittelen lisäämään silmukoiden määrää. Oma koetilkkuni: 5 cm (= 11 s) x 5 cm (= 17 krs)
Tee osa C värillä a. Luo 23s. Neulo sileää kunnes työn pituus on 16cm. Päättele työ.
Seuraava osa julkaistaan 29.8.2013
Osa B koostui siis ainoastaan sileästä neuleesta ja se oli mitoiltaan sama kuin osa A.
Tästä Mysteerityössä on kyse:
- Jokaisessa Mysteeri-postauksessa annetaan sanallinen ohje kulloinkin vuorossa olevan osan neulomiseen tai virkkaamiseen.
- Postauksen alussa esitellään miltä edellisellä kerralla ohjeistetun osan kuuluisi näyttää.
- Sitä, mikä mysteerityöstä tulee saa arvailla. Arvauksia saa esittä niin monta kuin keksii.
- Ensimmäinen oikein vastannut saa yllätyspalkinnon. Muistathan lisätä arvaus-kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta saan ensimmäisenä oikein vastanneeseen yhteyden.
Mysteerityön osa C
Lanka: Novita Miami. Työhön on käytetty kolmea väriä, joita nimitetään väriksi a, väriksi b ja väriksi c. Värit saat itse tietenkin päättää itse.
Puikot: 2,5 mm
Kappaleen koko: 11 x 16 cm
Langan menekki: Väriä a menee n. 50g. Lankaa voi siis kulua hieman yli 50g, tämä tietysti riippuu myös langasta, jos käytössäsi ei ole Novita Miamia. Väriä b ja c kuluu reilusti alle 50g. Jos siis sinulla on väriä a vain 50g, voit hyvin tehdä osan B tai C värillä b tai c. Tämä muutos ei juurikaan muuta lopputulosta.
Huomautettavaa: Käsialani on suht löysää. Joten mikäli oma käsialasi on tiukempaa, suosittelen lisäämään silmukoiden määrää. Oma koetilkkuni: 5 cm (= 11 s) x 5 cm (= 17 krs)
Tee osa C värillä a. Luo 23s. Neulo sileää kunnes työn pituus on 16cm. Päättele työ.
Seuraava osa julkaistaan 29.8.2013
lauantai 24. elokuuta 2013
Langasta tiikerinraidoiksi
Taisin joskus taannoin vannoa, etten osta enää yhtään lankaa tänä vuonna. No, minä sorruin nyt kuitenkin. Silmu&Solmu nimittäin mainosti tällä viikolla ihanaa Shachenmayr Regia Zoofari Color- lankaa, josta neuloessa raidat näyttävät tiikerinraidoilta. Ja koska olin juuri ohikulkumatkalla käsityöpuodin ohi, oli minun pakko päästä vilkaisemaan myös näitä lankoja.
Lankaa ostin kaksi kerää aikomuksena tehdä aikuiselle sukat. Mutta koska Pikku-E:n melkein kaikki villasukat ovat jääneet pieniksi, aion ainakin kokeilla miltä raidoitus näyttää pienemmissä sukissa. Lanka on aika ohutta. Puikko suositus on 2-3 mm. 50 g:n kerässä lankaa on noin 210 metriä. Mutta olen kuitenkin tottunut neulomaan ohuilla puikoilla, joten minua ainakaan ei langan ohuus haittaa.
Odotan innolla koska pääsen neulomaan tästä langasta. Ensin pitää kuitenkin neuloa valmiiksi tällä hetkellä keskeneräiset sukat ja harjoitella vähän kirjoneuletta toisten sukkien muodossa. Hih, siis sukkia, sukkia vaan!
perjantai 23. elokuuta 2013
Mysteeri 002
Tiistaina paljastin teille ensimmäisen vihjeen mysteerityön osalta. Nyt on aika paljastaa teille miltä näyttää Mysteerityön osa A.
Eli ensimmäinen osa koostui sileästä neuleesta ja helmineuleesta. Älkääkä suotta välittäkö vasemmassa reunassa olleista langan hapsuista. Kerässä oli solmu, joka onneksi jää valmiissa työssä piiloon.
Tästä Mysteerityössä on kyse:
- Jokaisessa Mysteeri-postauksessa annetaan sanallinen ohje kulloinkin vuorossa olevan osan neulomiseen tai virkkaamiseen.
- Postauksen alussa esitellään miltä edellisellä kerralla ohjeistetun osan kuuluisi näyttää.
- Sitä, mikä mysteerityöstä tulee saa arvailla. Arvauksia saa esittä niin monta kuin keksii.
- Ensimmäinen oikein vastannut saa yllätyspalkinnon. Muistathan lisätä arvaus-kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta saan ensimmäisenä oikein vastanneeseen yhteyden.
Sitten mysteerityön seuraavaan osaan. Se onkin huomattavasti yksinkertaisempi, kuin edellinen osa, mutta sitäkin nopeampi tehdä.
Mysteerityön osa B
Lanka: Novita Miami. Työhön on käytetty kolmea väriä, joita nimitetään väriksi a, väriksi b ja väriksi c. Värit saat itse tietenkin päättää itse.
Puikot: 2,5 mm
Kappaleen koko: 12 x 25 cm
Langan menekki: Väriä a menee n. 50g. Lankaa voi siis kulua hieman yli 50g, tämä tietysti riippuu myös langasta, jos käytössäsi ei ole Novita Miamia. Väriä b ja c kuluu reilusti alle 50g. Jos siis sinulla on väriä a vain 50g, voit hyvin tehdä osan B tai C värillä b tai c. Tämä muutos ei juurikaan muuta lopputulosta.
Huomautettavaa: Käsialani on suht löysää. Joten mikäli oma käsialasi on tiukempaa, suosittelen lisäämään silmukoiden määrää. Oma koetilkkuni: 5 cm (= 11 s) x 5 cm (= 17 krs)
Tee osa B värillä a, b tai c. Luo 25s. Neulo sileää neuletta kunnes työn pituus on n. 25 cm eli yhtä pitkä kuin osa A. Päättele työ.
Seuraava osa julkaistaan 26.8.2013
torstai 22. elokuuta 2013
Toinen ison pojan määritelmä
Kesäkuussa Pikku-E otti suuren harppauksen kohti sisällään alati kasvavaa isoa poikaa vaihtamalla pinnasängyn normaaliin sänkyyn. Oikein tunsin, kuinka seuraavana aamuna tapahtuneesta meidän pieni taapero oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja tilalle oli tullut poika, joka aamulla herätti meidät vanhemmat ja tarpeen vaatiessa kiskoi peiton päältä, jos muu ei auttanut.
Minä hölmö luulin, että tämä jäi ainoaksi virstanpylvääksi taaperon ja ison pojan välillä, mutta vielä mitä. Olimme jo pitkään miettineet Pikku-E:n hiusten leikkuuta. Piti vain valita varatakko aika kampaajalta vai hoitaakko homma kotikonstein. Pikku-E:n hieroessa taas silmiään, joita otsan yli kasvaneet hiustupsut kutittelivat, ratkaisu viimein tuli: leikkaisimme itse. Tai siis mies leikkaisi, koska minä en uskaltaisi ruveta heilumaan saksien kanssa Pikku-E:n hiuksia tavoitellen. Mieheltähän homma hoitui näppärästi sillä aikaa, kun anoppi ja minä taitojemme mukaan viihdytimme poikaa.
Pikku-E ennen hiusten leikkuuta:
Ja hiustenleikkuun jälkeen:
Huhhu, kuinka valtava muutos olikaan kun hiukset olivat lyhentyneet. Pikku-E:kin näytti pitävän uudesta lookistaan. Harmittamaan jäi vain se, ettei hiuksia saanut enää ponihännälle.
Ja tietysti yksi hiustupsu talletettiin vauvakirjan kansien väliin. Näitä sitten hypistellään joskus Pikku-E:n itsensä kanssa.
Minä hölmö luulin, että tämä jäi ainoaksi virstanpylvääksi taaperon ja ison pojan välillä, mutta vielä mitä. Olimme jo pitkään miettineet Pikku-E:n hiusten leikkuuta. Piti vain valita varatakko aika kampaajalta vai hoitaakko homma kotikonstein. Pikku-E:n hieroessa taas silmiään, joita otsan yli kasvaneet hiustupsut kutittelivat, ratkaisu viimein tuli: leikkaisimme itse. Tai siis mies leikkaisi, koska minä en uskaltaisi ruveta heilumaan saksien kanssa Pikku-E:n hiuksia tavoitellen. Mieheltähän homma hoitui näppärästi sillä aikaa, kun anoppi ja minä taitojemme mukaan viihdytimme poikaa.
Pikku-E ennen hiusten leikkuuta:
Ja hiustenleikkuun jälkeen:
Huhhu, kuinka valtava muutos olikaan kun hiukset olivat lyhentyneet. Pikku-E:kin näytti pitävän uudesta lookistaan. Harmittamaan jäi vain se, ettei hiuksia saanut enää ponihännälle.
Ja tietysti yksi hiustupsu talletettiin vauvakirjan kansien väliin. Näitä sitten hypistellään joskus Pikku-E:n itsensä kanssa.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Keskiviikon keskeneräiset 041
Täällä pakerretaan edelleen syksyn ensimmäisten sukkien parissa. Lankanahan toimii helmikuinen kirpputorilöytö. Lankapussin päällä, jossa tämäkin lanka sijaitsi luki, että pussi sisältää villalankoja. Talvella tutkittuani pussia tarkemmin, päättelin kuitenkin suurimman osan langoista olevan akryyliä. Nyt joudun kuitenkin vetämään sanani takaisin. Nimittäin ainakin tästä langasta neuloessa kädet jäävät hyvinkin rasvaisen oloisiksi, joka kertoo vahvasti langan sisältävän villaa. Se, onko langassa lainkaan tekokuitua selviää sitten käytössä. Tämän suuren kerän kokosin lankapussin samanvärisistä, isommista ja pienemmistä lankanytteröistä, jonka vuoksi ainakin ensimmäisen sukan varteen tuli rutkasti solmuja. Kantapäällä niitä ei onneksi ole juurikaan.
tiistai 20. elokuuta 2013
Mysteeri 001
Aloin jo varhain keväällä suunnittelemaan blogini 1-vuostissyntymäpäiviä. Otin selvää ja tein perinpohjaista tutkimusta siitä, miten bloggaajat juhlistavat blogiensa syntymäpäiviä. Monet laittoivat pystyyn arvontoja, jotkut jakoivat omia vinkkejään blogin aiheisiin liittyen ja jotkut pitivät teemaviikkoja. Mietin, mikä olisi minulle mieluinen tapa juhlistaa yksi vuotista blogiani ja sitä kautta juuri kävelemään oppinutta bloggaajaa, joka sisälläni lymyili. Heti oli selvää, että haluaisin muistaa jotenkin teitä, lukijani, sillä te olette ehdottomasti bloggaamisen suola ja ilman teitä tästä ihanasta harrastuksesta katoaisi se kirkkain hehku.
Hyvin pian mieleeni tuli Hupsistarallaa-blogissa taannoin ollut mysteeritiskirätti. Halusin kuitenkin jonkin hieman suuremman esineen, mutta kuitenkin helpon, jota te voisitte itse tehdä ja pähkäillä samalla mikä esine on. Esineen tarvitsi ehdottomasti olla sellainen, jota kaikki tarvitsevat ja joita ei koskaan ole liikaa. Sitten sen keksin.
Mysteerityön ideana on se, että minä annan teille sanalliset ohjeet kulloinkin tehtävästä mysteerityön osasta. Seuraavassa postauksessa näette sitten kuvallisena, miltä edellisen postauksen ohjeen perusteella tehty osa kuuluisi näyttää.
Ai mikäkö mysteerityö sitten on? Sen saatte keksiä aivan itse. Oikeastaan, olen päättänyt järjestää teille rakkaat lukijani pienen kilpailun. Se joka ensimmäisenä keksii mikä mysteerityö on, tulee saamaan palkinnon. Arvauksia voi heitellä kommentoimalla mitä tahansa mysteerityö-postausta Silmukan saalistus-blogissa. Toivoisin arvaajien laittavan kommenttiinsa sähköpostiosoitteen, jotta minun olisi helpompi saada voittajaan yhteyttä.
Ja näin se alkaa:
Mysteerityön osa A
Lanka: Novita Miami. Työhön on käytetty kolmea väriä, joita nimitetään väriksi a, väriksi b ja väriksi c. Värit saat itse tietenkin päättää itse.
Puikot: 2,5 mm
Kappaleen koko: 12 x 26 cm
Huomautettavaa: Käsialani on suht löysää. Joten mikäli oma käsialasi on tiukempaa, suosittelen lisäämään silmukoiden määrää. Oma koetilkkuni: 5 cm (= 11 s) x 5 cm (= 17 krs)
Tee osa A värillä a. Luo 25s. Neulo 3 krs sileää neuletta. *Neulo seuraavan krs:n 4 ensimmäistä s sileää. Neulo sitten 1 o, 1 n kunnes puikoilla on jäljellä 4 s. Neulo nämä 4s sileää. Seuraavalla krs:lla neulo 4s sileää. Neulo sitten 1 o, 1 n kunnes puikolla on jäljellä 4s ja neulo ne sileää.* Jatka *-* mukaan kunnes työn pituus on 22 cm. Neulo vielä 4 krs sielää ja päätä työ.
Seuraava osa julkaistaan perjantaina 23.8. Tulloin näette myös osan A kuvan.
torstai 15. elokuuta 2013
Mysteerityön päättelyä
Ovatkohan kaikki jo kuulleet mysteerityöstä? Hih. Ainakin omasta mielestäni olen sitä jo hyvän aikaa teille mainostanut. Kyseessä on siis mysteerityö, jota alan pala palata teille esittelemään jo tämän kuun aikana ja mikä parasta, te voitte olla salapoliiseina ja tehdä antamillani ohjeilla samanlaisen itsellenne. Sitä, mikä mysteerityöstä tulee, en paljasta teille vielä. Itseasiassa, saatte arvata sen ihan itse ja ensimmäiselle oikein arvanneelle on luvassa yllätyspalkinto! Vielä ei kannata arvauksia alkaa heittelemään.
Tällähetkellä mysteerityön osat on tehty ja päätelty. Seuraavaksi olisi luvassa osien silitys ja kuvaus, mysteerityön kokoaminen ja sen vaihe vaiheelta kuvaaminen sekä valmiin työn kuvaaminen. Mysteerityön ensimmäisen osan ohje olisi määrä näkyä teillä tiistaina, jolloin blogi täyttää 11 kuukautta. Otan kuitenkin oman käden oikeuden joustaa tässä asiassa, mikäli jotain esteitä kuvauksen tai kirjoittamisen suhteen ilmenee.
Niin ja ensi kuussa blogin täyttäessä vuoden luvassa on toivottavasti teille myös pieni arvonta. Pysykää siis mukana!
P.S. Blogi saikin yllättävän pian uuden ulkoasun. Mitä olette mieltä? Uuden värimaailman lisäksi siistin hieman sivupalkkia. Puuhalista sai nyt luvan väistyä, mutta sen kiinnostavimmat vinkit löytyvät sivupalkin "Muuta mukavaa"-osuudesta. Sinne aion jatkossa päivittää kivoja niksejä ja ohjeita, joita netin ihmeellisessä maailmassa tulee vastaan.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Keskiviikon keskeneräiset 040
En tiedä, oletteko huomanneet, että olen alkanut ottamaan Keskiviikon keskeneräiset hieman löysemmin rantein. Joka keskiviikko ei tarvitse olla jotain keskeneräistä tai ainakaan työn ei välttämättä ole tarvinnut edetä, jos ei ole siltä tuntunut. Oikeastaan aika rentouttavaa huomata itsessään tällainen muutos. Toisaalta, uskon vahvasti, että iltojen yhä pimetessä Keskiviikon keskeneräisetkin saavuttavat taas oman paikkansa joka viikkoisena teemapäiväpostauksena.
Täällä on ihastuttu helmineuleeseen! Tein tätä työtä toissapäivänä niin ahkerasti, että eilen oli niskat jumiutuneet ja lapaluun taakse sattui. Vähitellen tästä toipuen otan taas puikot käteen maltillisemmin :)
Olisikos veikkauksia, mitä tästä on syntymässä?
Sateenkaaria ja serpenttiniä arpoo!
Sateenkaaria ja serpenttiniä arpoo jälleen! :) Tälläkertaa arvonnan kohteena toimii Sanna Vatasen Neulo.Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta-kirja. Kaikki arpajaisiin! :)
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Kyselyä pukkaa
Nopeimmat ovat jo ehkä huomanneet, että blogin sivupalkkiin on ilmestynyt uusi kysely. Tällä kertaa päätin ottaa selvää, mikä väri pukisi Silmukan saalistus-blogia parhaiten. Taustan aion mitä luultavimmin säilyttää edelleen valkoisena, mutta värilliset osat muuttavat luultavasti lähiaikoina väriä.
Lisäksi mietinnässä on sivupalkki. Onko siinä liikaa tavaraa vai liian vähän? Olisiko mukavaa, jos sivupalkkeja olisi kaksi, tai jos osa sivupalkin elementeistä olisin sivun lopussa? Entä välilehdet? Selkeyttäisivätkö ne sivua vai muuttuisiko blogi monimutkaisemmaksi?
Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä blogin ulkoasusta. Sillä vaikka koen, että blogin ulkoasua ilmentää minua itseäni, myös teidän mielipiteellänne on väliä, sillä tehän blogia luette, enkä minä :)
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Ja sanallistakin kommenttia saa antaa :)
Lisäksi mietinnässä on sivupalkki. Onko siinä liikaa tavaraa vai liian vähän? Olisiko mukavaa, jos sivupalkkeja olisi kaksi, tai jos osa sivupalkin elementeistä olisin sivun lopussa? Entä välilehdet? Selkeyttäisivätkö ne sivua vai muuttuisiko blogi monimutkaisemmaksi?
Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä blogin ulkoasusta. Sillä vaikka koen, että blogin ulkoasua ilmentää minua itseäni, myös teidän mielipiteellänne on väliä, sillä tehän blogia luette, enkä minä :)
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Ja sanallistakin kommenttia saa antaa :)
Supersöpöt neulatyynyt
Supersöpöt neulatyynyt
Kirjoittanut: Kate Haxell
Tammi 2013
Eilen mukaani kulkeutui tällainen ihana kirja, joka sisältää 35 supersöpöä neulatyyny-ohjetta. Osa neulatyynyistä esiintyi taannoin Suuri käsityö-lehdessä ja jo lehteä lukiessani ihastuin pöllö neulatyynyyn. Pöllön lisäksi kirja sisältää monta muuta ihanaa ja ehdottoman hyödyllistä neulatyynyä.
Ennen kirjan alkusanojen lukemista, olin sitä mieltä, ettei neulatyynyjä tarvitse paria enempää. Kirjailija sai kuitenkin minut vakuuttuneeksi tekstillään siitä, että tällainen aloittelevakin ompelija tarvitsee monta ihanan näköistä neulatyynyä.
P.S. Huppari odottaa vielä tekijäänsä, eli minua Ehkäpä lähitulevaisuudessa tartun toimeen :)
perjantai 9. elokuuta 2013
Usko tai älä
Nyt kun Pikku-E on ollut jo melkein viikon ajan 2-vuotias, päätin kertoa teille muutaman hauskan jutun Pikku-E:stä. Tai ainakin ne ovat minun mielestäni hauskoja, yksi jopa hieman uskomatonkin.
Kun Pikku-E oli kolmen kuukauden ikäinen, hän sanoi ensimmäisen sanansa. Kyllä, luit aivan oikein. Olimme perheen kanssa Pikku-E:n mummulassa. Pojan setä näytti puhelimestaan pojalle lumiukon kuvaa. Tietysti siinä selostimme mitä kuvassa on. Poika mietti hetken ja sanoi sitten "ukko". Olimme kaikki aivan ihmeissämme. Tämän jälkeen poika sulki sanaisen arkkunsa pitkäksi aikaa.
Pikku-E ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut kirjoista. Nykyään kylläkin poika jo toisinaan tuo kirjoja luettavaksi. Lukeminen tosin on vielä vain kuvien katselua ja niistä Pikku-E:n kanssa jutustelua. Verkkokaupan mainoslehti onkin sitten asia erikseen. Se yleensä luetaan kannesta kanteen ja sieltä bongaillaan mm. "kamea" (kamera), "puja" (puhelin), "teevisio" (televisio) ja "kaappi" (jääkaappi). Myös muiden elektroniikkaliikkeiden mainoslehdet kelpaavat luettaviksi, mutta Verkkokaupan lehti pääsi Pikku-E:n suosioon jo marraskuussa 2012 ja on siitä lähtien ollut kova juttu.
Pikku-E:n ollessa puolitoista vuotias, oppi hän sanomaan "komme" (kolme). Poika yhdisti tämän jopa laskemiseen. Kun joku muu sanoi "Yksi, kaksi", poika sanoi "komme". Ollessaan yhden päivän päälle 2-vuotias, poika alkoi itse laskemaan näiden kolmen auton avulla kolmeen. Pikku-E siirteli autoja yksi kerallaan paikasta toiseen ja sanoi "yksi, kaksi, komme". Minulla nousi onnen kyynel silmään.
Pikku-E:n ollessa puolitoista vuotias, oppi hän sanomaan "komme" (kolme). Poika yhdisti tämän jopa laskemiseen. Kun joku muu sanoi "Yksi, kaksi", poika sanoi "komme". Ollessaan yhden päivän päälle 2-vuotias, poika alkoi itse laskemaan näiden kolmen auton avulla kolmeen. Pikku-E siirteli autoja yksi kerallaan paikasta toiseen ja sanoi "yksi, kaksi, komme". Minulla nousi onnen kyynel silmään.
torstai 8. elokuuta 2013
Pikku-E:n huone
Nyt se on melkein valmis! Nimittäin Pikku-E:n huone. Tavarat siirrettiin paikoilleen jo ennen pojan syntymäpäivää, mutten ole ehtinyt huonetta kuvata ennemmin. Muutamia yksityiskohtia on vielä huoneeseen tulossa. Kaapinovet ja hylly-kaappi yhdistelmä pitää vielä kunnostaa utteen uskoon. Samaten pöydän ääressä olevat tuolit kaipaavat vähintään lakkaa pintaansa. Lisäksi pöytä pitää vaihtaa korkeampaan. Patteriinkin on suunnitteilla eräs hauska piristys. Niin ja tietysti sänky siirretään huoneeseen, kun sen aika koittaa.
Seinissä olevat raidat ovat siis metallihohtoiset ja ne kiiltelevät kauniisti valon osuessa niihin. Raidoista paksuimmat on maalattu 50 cm välein. Ohuempia viivoja on kahta paksuutta ja ne on maalattu sattuman varaiseen järjestykseen eikä niiden etäisyyksiä ole mitattu. Itse olemme huoneeseen jo nyt erittäin tyytyväisiä.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Tätä te haluatte nähdä
Viikon ajan sivupalkissa oli kysely, jossa teiltä tiedusteltiin, mitä haluatte täällä Silmukan saalistus-blogissa nähdä. Voiton vei selkeästi neulonta ja virkkaus, jotka molemmat saivat 11 klikkausta. Kun melkein vuosi sitten perustin blogin, aikomuksenani oli pitää tämä puhtaasti käsityöblogina. No, ajatukset muuttuvat luonnollisesti ajan myötä ja vähitellen uskalsin tuoda asioita itsestäni blogissa ennemmän esille. Kesän aikana, kun neulonta tahti on hieman hidastunut, on näitä pieniä pohdintoja ja paloja minusta itsestäni tullut jaettua teidän lukijoiden kanssa. Uskon kuitenkin syksyn hiipiessä ympärillemme neulonta- ja virkkaustahdin kiihtyvän. Uskallan siis luvata, että Silmukan saalistus-blogi tulee edelleen olemaan pääasiassa käsityöblogi kaikkine monipuolisine muotoineen.
Selkeästi kuitenkin kesäisen arkemme ja omien pohdintojeni jakaminen on hieman herättänyt teidän kiinnostustanne, sillä ainakin kolme teistä haluaisi lukea lisää meidän arjen ihanuudesta. Pikku-E:stäkin halusi kuulla ainakin yksi lukija, joka lämmittää mieltäni kovasti.
Tuunaus oli neulonnan ja virkkauksen jälkeen suosituin aihe ja se keräsikin huimat seitsemän klikkausta. Tämä aihe kiinnostaa myös itseäni, joten uskon, että sitä tullaan myös näkemään täällä blogin puolella. Ainakin yksi tuunausprojekti odottaa työhön tarttumista tuulikaapissa.
Askartelua halusivat nähdä viisi lukijaa. Itseasiassa kyselyn lisäämisen jälkeen tajusin, että olisi ollut järkevää erotella korttiaskartelu muunlaisesta askartelusta. Korttiaskartelua ainakin tullaan joulun lähestyessä näkemään enenemässä määrin, mutta myös muunlaisia askartelutöitä voi blogissa vilahtaa.
Leivontaa toivoi yksi kyselyyn vastannut. Aivan kuten leivontasarjani "Ei mikään leivontablogi" kertoo, tämä ei ole leivontablogi, eikä siitä koskaan täysin sellainen tulekkaan. Välillä on kuitenkin mukavaa jakaa teidän lukijoiden kanssa herkullisia reseptejä tai laittaa ainakin itselle blogiin niitä muistiin.
Suurin yllätys itselleni oli haasteiden suosio, sillä ne keräsivät jopa 5 klikkausta. Ja aivan kuin tilauksesta, luvassa on jo tämän kuun aikana starttaava uusi haaste-sarja. Jännittää jo, miten otatte sen vastaan. Toivottavasti tulette pitämään siitä :)
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!
Selkeästi kuitenkin kesäisen arkemme ja omien pohdintojeni jakaminen on hieman herättänyt teidän kiinnostustanne, sillä ainakin kolme teistä haluaisi lukea lisää meidän arjen ihanuudesta. Pikku-E:stäkin halusi kuulla ainakin yksi lukija, joka lämmittää mieltäni kovasti.
Tuunaus oli neulonnan ja virkkauksen jälkeen suosituin aihe ja se keräsikin huimat seitsemän klikkausta. Tämä aihe kiinnostaa myös itseäni, joten uskon, että sitä tullaan myös näkemään täällä blogin puolella. Ainakin yksi tuunausprojekti odottaa työhön tarttumista tuulikaapissa.
Askartelua halusivat nähdä viisi lukijaa. Itseasiassa kyselyn lisäämisen jälkeen tajusin, että olisi ollut järkevää erotella korttiaskartelu muunlaisesta askartelusta. Korttiaskartelua ainakin tullaan joulun lähestyessä näkemään enenemässä määrin, mutta myös muunlaisia askartelutöitä voi blogissa vilahtaa.
Leivontaa toivoi yksi kyselyyn vastannut. Aivan kuten leivontasarjani "Ei mikään leivontablogi" kertoo, tämä ei ole leivontablogi, eikä siitä koskaan täysin sellainen tulekkaan. Välillä on kuitenkin mukavaa jakaa teidän lukijoiden kanssa herkullisia reseptejä tai laittaa ainakin itselle blogiin niitä muistiin.
Suurin yllätys itselleni oli haasteiden suosio, sillä ne keräsivät jopa 5 klikkausta. Ja aivan kuin tilauksesta, luvassa on jo tämän kuun aikana starttaava uusi haaste-sarja. Jännittää jo, miten otatte sen vastaan. Toivottavasti tulette pitämään siitä :)
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!
Tuunattu jäätelö
Teen toisinaan jälkiruokia. Yleensä niiden valmistus ja tarjoilu osuu sunnuntaipäivälle, tai muuten viikonlopulle. Tämän ihanan reseptin löysin eilen ja siksipä sitä piti päästä kokeilemaan jo tänään. En uskalla kuitenkaan luvata, että tästä olisi viel viikonloppuna jotain jäljellä ;)
Kyseessä on siis itse maustettu jäätelö. Jäätelöä ei tarvitse tehdä itse, joka sopii minulle, sillä en ikinä ole innostunut jäätelön valmistamisesta, vaikka jäätelökonettakin on meille joskus tarjottu. Alkuperäisen reseptin löysin Yhteshyvän Ruoka-liitteestä, mutta muokkasin sitä niin, että keksimurut sopivat omenahillon kanssa. Lisäksi jätin pähkinärouheen versiostani kokonaan pois. Omenahilloksi taas valikoitui viime vuonna tekemämme hillo, josta tuli hieman turhan makeaa. Tässä käytössä makeus tosin ei ole haitaksi.
Omenahillo-jäätelö
1L vaniljajäätelöä
3 dl omenahilloa
2 dl kaurakeksejä
Ota jäätelö hetkeksi pehmenemään huoneenlämpöön. Murenna kaurakeksit. Notkista jäätelö lusikalla notkeaksi ja lisää hillo. Sekoita keksimurut seokseen niin, että ne jäävät sattumiksi massan sekaan. Painele seos pakasterasiaan ja laita seos pakastimeen 30-60 minuutiksi.
Herkullista keskiviikkoa kaikille! :)
maanantai 5. elokuuta 2013
Leijonalle leijona
Leijona
Ohje: Lion Gurumi Crochet Pattern (leijona), How To Make Tiny Pom Poms With A Fork! (hännän tupsu)
Lanka: Novita Miami
Koukku: 2,5 mm
Esiintyi Keskiviikon keskeneräisissä 039.
Kuten teille lukijoille on varmasti tullut jo selväksi, Pikku-E täytti lauantaina 2-vuotta. En ollut ajatellut tehdä mitään itsetehtyä lahjaa, mutta kun törmäsin Pinterestissä tähän leijona ihanuuteen, päätin tehdä otuksesta kopion pojalle. Onhan Pikku-E itsekkin leijona horoskooppimerkiltään. Ohjetta en taaskaan raaskinnut ostaa, vaan katsoin vain kuvia ja tein amigurumin niiden pohjalta.
Leijonan harjaa esittävästä vihreästä hupusta tein mielestäni hieman liian suuren. Ratkaisin ongelman kuitenkin pistämällä vanua myös harjan ja pään väliin jääneeseen tilaan.
Enemmänhän tämä nallea, kuin leijonaa muistuttaa, mutta ainakin Pikku-E sanoi "eijona" kun tämän sai :)
lauantai 3. elokuuta 2013
Täältä tulee Pikku-E! osa 2
Nyt alkaa sitten tapahtumaan. Tässä siis:
Pikku-E:n syntymäpäivä (rv 36+6)
Olin yöllä herännyt useaan kertaan siihen, kun laboratorion tädit tulivat iskemään piikkiä kyynärtaipeeseeni. Hätäsektioon ei onneksi ollut aihetta ja olin nukkunut yönkin kohtuullisen hyvin. Aamulla minulle tuotiin tukisukat ja kyseltiin vielä muutamia kysymyksiä. Juuri kun miehen kanssa totesimme, että joutuisimme odottelemaan vielä pitkään, tultiin minut hakemaan leikkaussaliin. Anestesialääkäri puristeli verihiutaleet niin kovaa pussista suoneeni, että silmissä alkoi todellakin vilkkua. Kiireen alkoi aistimaan.
Leikkaussalissa alkoi vapina. "Onko sinulla kylmä?" hoitaja kysyi. Ei, ei ollut. "Jännittääkö?" hän vielä jatkoi. Ei sitäkään. Näytti siltä, että kiire vain kasvoi. Puudutuksen ja katetrin laiton jälkeen ei kulunut aikaakaan, kun alavatsani oli leikattu auki ja kuului pienen ihmisen päättäväinen parkaisu. Lapsi tuotiin minulle näytille sekä otettiin kuvat äidin ja lapsen ensi kohtaamisesta, jonka jälkeen poika kiidätettiin lastenosastolle, sillä poika oli yllättävän pieni. Edellisellä viikolla ultrassa pojan paino oli arvioitu olevan 2,3 kg. Ensimmäisessä punnituksessa kuitenkin selvisi, että Pikku-E painoikin syntyessään vain 1820 g.
Minä jäin vielä mieheni kanssa leikkaussaliin. Kirurgi alkoi miettiä myoman leikkausta. Saliin kutsuttiin toinenkin lääkäri tarkistamaan tilannetta ja yhdessä he päättivät, että myoma kannattaa leikata, jotta se ei olisi tiellä mahdollisissa seuraavissa synnytyksissä. Minua alkoi pyörryttämään. Sanoin asiasta, mutta minun käskettiin vain hengittelemään ja ottamaan rennosti. Kun kananmunan kokoinen myoma oltiin poistettu kehostani ja leikkaushaava tikattu umpeen, minut vietiin heräämöön.
Heräilin ajoittain. Minulla oli kauhea jano. Pyysin vettä. Hoitaja ehti juottaa minua vain hetken kerrallaan. Itse en mukia kädessäni pystynyt pitämään. Kipujakin oli, mutta nappia painamalla vieressäni oleva laite annosteli suoneen lääkettä, joka kadotti kivut hetkessä. Joka kerta herättyäni en muistanut lapsemme jo syntyneen. Ja joka kerta kun muistin tämän merkittävän seikan, nukahdin ja kun heräsin oli tämä ilouutinen taas pyyhkiytynyt mielestäni.
Minut vietiin toiseen heräämöön. Mies soitti heräämön puhelimeen. Puhelusta en muista yhtään mitään vielä tänäkään päivänä. Ainoa asia, minkä muistan puhelusta, oli se, etten tiennyt miten puhelu katkaistaan, vaikka puhelimessa oli selkeät vihreän ja punaisen luurin kuvilla varustetut napit. Ajatus ei siis kulkenut.
Illalla saavuin väsyneenä synnyttäneiden osastolle. Sain onneksi oman huoneen. Muistan, että mies odotti minua huoneessani, mutta en muista muuta. Jaksoin olla hereillä kymmenen minuuttia kerrallaan. Tästä alkoi toipuminen.
Pikku-E synnytyksen jälkeen
Poika joutui osastolle päästyään keskoskaappiin. Mieheni kävi häntä hoitamassa, sillä minusta ei siihen ollut. Suurimman osan hoidosta ja tarkkailusta suoritti tietysti hoitohenkilökunta. Pikku-E, jota tuolloin vielä kutsuttiin Pikku Papuseksi, ei onneksi kärsinyt suurista ongelmista. Lämmönsäätelyn vaikeudet, heikko imuteho sekä pieni paino olivat ne asiat, jotka pitivät poikaa kahden ja puolen viikon ajan sairaalassa. Poika oli kuitenkin jo tuolloin hyvin pirteä tapaus ja heilutteli käsiään ja jalkojaan sängyssään siinä missä toiset vauvat nukkuivat autuaasti. Kun poika ei enää tarvinnut lämpöalustaa, söi itse tuttipullosta ja painoi yli kaksi kiloa lähti hän mukanamme kotiin.
Minä synnytyksen jälkeen
Olen iloinen siitä, että poikani ei kärsinyt suurista ongelmista synnytksen jälkeen. Itse tosin kärsin senkin edestä. Synnytyksen jälkeen selvisi, että minulle puhkesi synnytyksen aikana HELLP-oireyhtymä. Synnytyksen jälkeenkin verihiutalearvoni eivät tahtoneet lähteä nousuun. Lisäksi ongelmia oli korkean verenpaineen kanssa.
Pian sektion jälkeen suolistoni seudulla alkoi tuntumaan kipua. Ultra- ja röntgentutkimusten jälkeen todettiin, että ohutsuoleni oli lamaantunut. Ongelmaa yritettiin ratkaista monin eri keinoin. Lopulta kuitenkin soseruoka ja lääkitys ratkaisivat tilanteeni ja olo alkoi sen puolesta helpottumaan.
Paraneminen lähti vähitellen liikkeelle. Aloin liikkua ensin vain käännellen itseäni kyljeltä toiselle, sitten nousemalla sängyn reunalle istumaan, kävellen tuen varassa ja lopulta ilman tukea. Kaikki uudet liikkeet saatuivat aluksi, mutta vähitellen edeten kipukin alkoi helpottaa. Muistan edelleen, kun laitoin yöllä miehelleni tekstiviestin, että kävin ensimmäisen kerran vessassa synntyksen jälkeen. Mikä saavutus!
Olin sairaalassa yhdeksän vuorokautta, joista yhden yön vietin lastenosastolla Pikku-E:tä hoitaen.
Pikku-E syntyi 3.8.2011 klo 10:54. Painoa pojalla oli 1820 g ja pituutta 44cm.
Tämä oli minun synnytystarinani.
Pikku-E:n syntymäpäivä (rv 36+6)
Olin yöllä herännyt useaan kertaan siihen, kun laboratorion tädit tulivat iskemään piikkiä kyynärtaipeeseeni. Hätäsektioon ei onneksi ollut aihetta ja olin nukkunut yönkin kohtuullisen hyvin. Aamulla minulle tuotiin tukisukat ja kyseltiin vielä muutamia kysymyksiä. Juuri kun miehen kanssa totesimme, että joutuisimme odottelemaan vielä pitkään, tultiin minut hakemaan leikkaussaliin. Anestesialääkäri puristeli verihiutaleet niin kovaa pussista suoneeni, että silmissä alkoi todellakin vilkkua. Kiireen alkoi aistimaan.
Leikkaussalissa alkoi vapina. "Onko sinulla kylmä?" hoitaja kysyi. Ei, ei ollut. "Jännittääkö?" hän vielä jatkoi. Ei sitäkään. Näytti siltä, että kiire vain kasvoi. Puudutuksen ja katetrin laiton jälkeen ei kulunut aikaakaan, kun alavatsani oli leikattu auki ja kuului pienen ihmisen päättäväinen parkaisu. Lapsi tuotiin minulle näytille sekä otettiin kuvat äidin ja lapsen ensi kohtaamisesta, jonka jälkeen poika kiidätettiin lastenosastolle, sillä poika oli yllättävän pieni. Edellisellä viikolla ultrassa pojan paino oli arvioitu olevan 2,3 kg. Ensimmäisessä punnituksessa kuitenkin selvisi, että Pikku-E painoikin syntyessään vain 1820 g.
Pikku-E syntymäpäivänään keskoskaapissa. |
Minä jäin vielä mieheni kanssa leikkaussaliin. Kirurgi alkoi miettiä myoman leikkausta. Saliin kutsuttiin toinenkin lääkäri tarkistamaan tilannetta ja yhdessä he päättivät, että myoma kannattaa leikata, jotta se ei olisi tiellä mahdollisissa seuraavissa synnytyksissä. Minua alkoi pyörryttämään. Sanoin asiasta, mutta minun käskettiin vain hengittelemään ja ottamaan rennosti. Kun kananmunan kokoinen myoma oltiin poistettu kehostani ja leikkaushaava tikattu umpeen, minut vietiin heräämöön.
Heräilin ajoittain. Minulla oli kauhea jano. Pyysin vettä. Hoitaja ehti juottaa minua vain hetken kerrallaan. Itse en mukia kädessäni pystynyt pitämään. Kipujakin oli, mutta nappia painamalla vieressäni oleva laite annosteli suoneen lääkettä, joka kadotti kivut hetkessä. Joka kerta herättyäni en muistanut lapsemme jo syntyneen. Ja joka kerta kun muistin tämän merkittävän seikan, nukahdin ja kun heräsin oli tämä ilouutinen taas pyyhkiytynyt mielestäni.
Minut vietiin toiseen heräämöön. Mies soitti heräämön puhelimeen. Puhelusta en muista yhtään mitään vielä tänäkään päivänä. Ainoa asia, minkä muistan puhelusta, oli se, etten tiennyt miten puhelu katkaistaan, vaikka puhelimessa oli selkeät vihreän ja punaisen luurin kuvilla varustetut napit. Ajatus ei siis kulkenut.
Illalla saavuin väsyneenä synnyttäneiden osastolle. Sain onneksi oman huoneen. Muistan, että mies odotti minua huoneessani, mutta en muista muuta. Jaksoin olla hereillä kymmenen minuuttia kerrallaan. Tästä alkoi toipuminen.
Pikku-E kotona. Pojalla on päällään pikkuruiset vaatteet kokoa 46 cm. |
Pikku-E synnytyksen jälkeen
Poika joutui osastolle päästyään keskoskaappiin. Mieheni kävi häntä hoitamassa, sillä minusta ei siihen ollut. Suurimman osan hoidosta ja tarkkailusta suoritti tietysti hoitohenkilökunta. Pikku-E, jota tuolloin vielä kutsuttiin Pikku Papuseksi, ei onneksi kärsinyt suurista ongelmista. Lämmönsäätelyn vaikeudet, heikko imuteho sekä pieni paino olivat ne asiat, jotka pitivät poikaa kahden ja puolen viikon ajan sairaalassa. Poika oli kuitenkin jo tuolloin hyvin pirteä tapaus ja heilutteli käsiään ja jalkojaan sängyssään siinä missä toiset vauvat nukkuivat autuaasti. Kun poika ei enää tarvinnut lämpöalustaa, söi itse tuttipullosta ja painoi yli kaksi kiloa lähti hän mukanamme kotiin.
Kotiutumiseni jälkeen kävimme hoitamassa Pikku Papusta TAYS:n lastenosastolla. |
Minä synnytyksen jälkeen
Olen iloinen siitä, että poikani ei kärsinyt suurista ongelmista synnytksen jälkeen. Itse tosin kärsin senkin edestä. Synnytyksen jälkeen selvisi, että minulle puhkesi synnytyksen aikana HELLP-oireyhtymä. Synnytyksen jälkeenkin verihiutalearvoni eivät tahtoneet lähteä nousuun. Lisäksi ongelmia oli korkean verenpaineen kanssa.
Pian sektion jälkeen suolistoni seudulla alkoi tuntumaan kipua. Ultra- ja röntgentutkimusten jälkeen todettiin, että ohutsuoleni oli lamaantunut. Ongelmaa yritettiin ratkaista monin eri keinoin. Lopulta kuitenkin soseruoka ja lääkitys ratkaisivat tilanteeni ja olo alkoi sen puolesta helpottumaan.
Paraneminen lähti vähitellen liikkeelle. Aloin liikkua ensin vain käännellen itseäni kyljeltä toiselle, sitten nousemalla sängyn reunalle istumaan, kävellen tuen varassa ja lopulta ilman tukea. Kaikki uudet liikkeet saatuivat aluksi, mutta vähitellen edeten kipukin alkoi helpottaa. Muistan edelleen, kun laitoin yöllä miehelleni tekstiviestin, että kävin ensimmäisen kerran vessassa synntyksen jälkeen. Mikä saavutus!
Olin sairaalassa yhdeksän vuorokautta, joista yhden yön vietin lastenosastolla Pikku-E:tä hoitaen.
Pikku-E syntyi 3.8.2011 klo 10:54. Painoa pojalla oli 1820 g ja pituutta 44cm.
Tämä oli minun synnytystarinani.
Lasten osastolla Pikku-E:n jalat isin vatsaa vasten. Oli ne jalat pikkuiset :) |
perjantai 2. elokuuta 2013
Täältä tulee Pikku-E! osa 1
Pikku-E:n 2-vuotissyntymäpäivä koittaa huomenna. Tämän kunniaksi päätin vähän muistella pojan syntymää, johon liittyi paljon pelottavia seikkoja ja onnellinen loppu.
Pikku-E:n syntymää edeltävä päivä (rv 36+5)
Oli tiistainen aamupäivä, kun puhelimeni soi. Tiesin, että soittaja oli lääkäri TAYS:n äitipolilta ja aiheena oli aamuisten verikokeiden tulokset. Olimme nimittäin mieheni kanssa olleet edellisellä viikolla kyseisellä äitipolilla kilpirauhaskontrollissa. Samaisella käynnillä selvisi kuitenkin, että virtsanäyte viittasi raskausmyrkytykseen. Hoitaja käski minun käydä verikokeissa seuraavana aamuna. Oireita ei vielä tuolloin ollut, mutta asia otettiin onneksi jo tuolloin vakavasti. Viikonloppuna alkoi kovat ylävatsakivut, jotka kuitenkin helpottivat ohjeilla, jotka sain synnytyssairaalasta. Panadolia poskeen, unta palloon ja jo helpotti. Ensimmäiset verikoenäytteet eivät vielä täysin osoittaneet raskausmyrkytyksen alkaneeksi.
Nyt kuitenkin istuin olohuoneen sohvalla, puhelin kourassa. Lääkäri käski minun lähteä hetimmiten TAYS:iin, sillä uudet verikokeet osoittivat, että raskausmyrkytys oli jo pahasti päällä. "Huomenna viimeistään tehdään raskauden purku" lääkäri vielä lisäsi. Tiesin, että termi "raskauden purku" tarkoitti synnytystä joko alateitse tai sektiolla. Kuitenkin termi kammotti muutenkin pelottavan tilanteen vuoksi. Puhelun jälkeen kivut alkoivat uudestaan. Aloin pakkaamaan sairaalareppuani, sillä en ollut sitä vielä tehnyt. Ajatukset olivat olleet muutossa, joka tapahtui vain pari viikkoa sitten. Lisäksi raskausviikkoja oli kasassa vasta 36+5, joten en todellakaan ollut vielä edes ajatellut sairaalaan tarvittavia tavaroita.
Sairaalaan saavuttuamme menin synnytysosaston tarkkailu huoneeseen makoilemaan ja odottamaan lääkärille pääsyä. Jännitysmomenttia lisäsi vielä se, että alkuraskaudessa löydetty myoma esti vauvan laskeutumisen synnytyskanavaa kohti. Asia oli selvinnyt edellisen viikon TAYS:n käynnillä ja tuolloin oli jo puhuttu sektion mahdollisesta tarpeellisuudesta.
Lääkärin huoneeseen päästyäni olo oli taas helpottunut. Lääkäri ultrasi ja totesi, ettei lapsi ollut vieläkään laskeutunut. Tämä tarkoitti vain yhtä asiaa: sektiota. Osastolle soittaessaan lääkäri sanoi, etten vaikuttanut lainkaan raskausmyrkytys tapaukselta, koska olin liian pirteä, hyväntuulinen ja oloni vaikutti hyvältä. Jokatapauksessa pääsin osastolle, koska raskausmyrkytys arvot olivat aina vain kohonneet ja oireitakin oli aiemmin ollut.
Myöhemmin osastolla lääkäri alkoi puhumaan seuraavana päivänä tehtävästä sektiosta. Lääkäri antoi ymmärtää, että mikäli arvoni nousisivat vielä lisää, päädyttäisiin hätäsektioon. Minua pelotti. Onneksi hoitohenkilökunta ja mieheni saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki sujuu hyvin. En syönyt enää sinä päivänä. Jäimme siis odottamaan seuraavaa aamua.
Pikku-E:n syntymää edeltävä päivä (rv 36+5)
Oli tiistainen aamupäivä, kun puhelimeni soi. Tiesin, että soittaja oli lääkäri TAYS:n äitipolilta ja aiheena oli aamuisten verikokeiden tulokset. Olimme nimittäin mieheni kanssa olleet edellisellä viikolla kyseisellä äitipolilla kilpirauhaskontrollissa. Samaisella käynnillä selvisi kuitenkin, että virtsanäyte viittasi raskausmyrkytykseen. Hoitaja käski minun käydä verikokeissa seuraavana aamuna. Oireita ei vielä tuolloin ollut, mutta asia otettiin onneksi jo tuolloin vakavasti. Viikonloppuna alkoi kovat ylävatsakivut, jotka kuitenkin helpottivat ohjeilla, jotka sain synnytyssairaalasta. Panadolia poskeen, unta palloon ja jo helpotti. Ensimmäiset verikoenäytteet eivät vielä täysin osoittaneet raskausmyrkytyksen alkaneeksi.
Nyt kuitenkin istuin olohuoneen sohvalla, puhelin kourassa. Lääkäri käski minun lähteä hetimmiten TAYS:iin, sillä uudet verikokeet osoittivat, että raskausmyrkytys oli jo pahasti päällä. "Huomenna viimeistään tehdään raskauden purku" lääkäri vielä lisäsi. Tiesin, että termi "raskauden purku" tarkoitti synnytystä joko alateitse tai sektiolla. Kuitenkin termi kammotti muutenkin pelottavan tilanteen vuoksi. Puhelun jälkeen kivut alkoivat uudestaan. Aloin pakkaamaan sairaalareppuani, sillä en ollut sitä vielä tehnyt. Ajatukset olivat olleet muutossa, joka tapahtui vain pari viikkoa sitten. Lisäksi raskausviikkoja oli kasassa vasta 36+5, joten en todellakaan ollut vielä edes ajatellut sairaalaan tarvittavia tavaroita.
Sairaalaan saavuttuamme menin synnytysosaston tarkkailu huoneeseen makoilemaan ja odottamaan lääkärille pääsyä. Jännitysmomenttia lisäsi vielä se, että alkuraskaudessa löydetty myoma esti vauvan laskeutumisen synnytyskanavaa kohti. Asia oli selvinnyt edellisen viikon TAYS:n käynnillä ja tuolloin oli jo puhuttu sektion mahdollisesta tarpeellisuudesta.
Lääkärin huoneeseen päästyäni olo oli taas helpottunut. Lääkäri ultrasi ja totesi, ettei lapsi ollut vieläkään laskeutunut. Tämä tarkoitti vain yhtä asiaa: sektiota. Osastolle soittaessaan lääkäri sanoi, etten vaikuttanut lainkaan raskausmyrkytys tapaukselta, koska olin liian pirteä, hyväntuulinen ja oloni vaikutti hyvältä. Jokatapauksessa pääsin osastolle, koska raskausmyrkytys arvot olivat aina vain kohonneet ja oireitakin oli aiemmin ollut.
Myöhemmin osastolla lääkäri alkoi puhumaan seuraavana päivänä tehtävästä sektiosta. Lääkäri antoi ymmärtää, että mikäli arvoni nousisivat vielä lisää, päädyttäisiin hätäsektioon. Minua pelotti. Onneksi hoitohenkilökunta ja mieheni saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki sujuu hyvin. En syönyt enää sinä päivänä. Jäimme siis odottamaan seuraavaa aamua.
torstai 1. elokuuta 2013
Silmukan ytimestä-haaste 8/2013
Kun viimekuun haaste, jonka aiheena oli neulegraffiti, kaikui ilmoille, ajattelin, että olikohan tämän kuun haaste kuitenkin liian iso pala kakkua. Mutta onneksi, onneksi innokkaita mukaan lähtijöitä alkoi ilmoittautumaan. Oli mahtavaa ihastella teidän uskallustanne ripustella omia käsitöitä ympäri Suomea. Ihanan Sinin lisäksi mukaan lähtivät seuraavien blogien bloggaajia:
Tietoa Silmukan ytimestä-haasteesta:
- Annamme joka kuukauden ensimmäisenä päivänä klo 7:00 uuden haasteen. Haasteen aiheen löydät sekä Pipon ytimestä, että täältä.
- Haasteen voi toteuttaa millä tavalla tahansa, kunhan se on käsintehty. Mukaan voi siis osallistua neulomisen lisäksi ompelemalla, piirtämällä, askartelemalla, skräppäämällä tai millä tahansa tavalla, kunhan työ on tehty käsin.
- Haasteeseen voi osallistua kommentoimalla kuukauden haaste postaukseen ja ilmaisemalla halukkuutensa osallistua haasteeseen. Jokaisen kuukauden haasteeseen ilmoittaudutaan erikseen. Kaikkiin haasteisiin ei tietenkään ole pakko osallistua. Haasteeseen voi ilmoittautua Pipon ytimestä-blogissa tai täällä.
- Haasteeseen osallistuneista kerätään lista molempien blogien sivupalkkiin. Näin toisten osallistujien töitä on helpompi seurata.
- Valmiin työn voi postata omaan blogiin kun työ valmistuu, mieluiten tietysti kuluvan kuukauden aikana.
- Haasteen kuvan (löytyy tekstin alusta) saa kopioida ja käyttää omassa blogissa haasteeseen liittyen. Haastetta saa halutessaan mainostaa eteenpäin.
- Palkintona toimii inspiraatio ja tekemisen ilo.
Ja elokuun haasteen aihe on:
Silmälasit
Ja nyt vain kaikki isnpiroitumaan :)