Rakastaminen ja rakastamiseksi tuleminen ovat selkeitä syitä olla onnellinen. Onneksi minulla on mahdollisuus molempiin. Toivottavasti niihin on mahdollisuus myös teillä!
Päivänä eräänä Pikku-E pyysi minua leikkaamaan paperista sydämiä, joten minähän leikkasin. Sydämiä saatuaan, poika heitteli niitä ympäriinsä.
Ei ole sattumaa, että poika halusi leikattavien kuvioiden olevan juurikin sydämiä. Pikku-E on nimittäin kova rakastamaan kaikkia ja kaikkea. Tällä viikolla eräänä aamuna, kun istuimme aamupalapöydässä ja aurinko paistoi kaihtimien välistä, kysyin pojalta onko aurinko ihana. Poika vastasi tähän: "Joo. Akastaa auinkoa!" Niinpä, tuolla pojalla rakkautta riittää, hih.
♥ Ihanaa tuo lasten välittömyys
VastaaPoistaMinkä ikäinen Pikku E on? En muista onko siitä ollut mainintaa blogissa...
Pikku-E on nyt 2,5 vuotta :) Tuon äärimmäisen rakastamisen lisäksi on todella sosiaalinen tapaus. Muun muassa kaupan kassatädeille ja -sedille sanoo "Moi!" niin kauan, että vastaus siihen moikkaukseen tulee :D
Poistahttp://elamanilojapienia.blogspot.fi/2014/02/sydan-ja-lumi.html
VastaaPoistaTäällä minun Silmukan ytimestä- sydän :)
Tulen kurkkaamaan :)
Poista