Loppuraskauden kynnyksellä rv 27+2

Milloin alkaa raskauden viimeinen kolmannes? En oikein päässyt tästä asiasta selvyyteen googlettamallakaan. No, ainakin jo loppuraskaudesta varmasti voidaan puhua, onhan laskettuun aikaan enää alle kolme kuukautta. Ja se kuulostaa omaan korvaan aika hurjalta. Välillä tuntuu, että aikaa on vielä vaikka kuinka ja välillä alkaa miettimään vähän liikaakin, mitä vielä pitäisi tehdä tai hankkia ennen vauvan syntymää.

Vauvan vaatteita on Pikku-E:n jäljiltä ihan tarpeeksi. Lisäksi yhdistelmärattaat, turvakaukalo ja hoitopöytäkin löytyy, joten paniikkiin ei suurempaa syytä ole. Viime viikolla hankimme turvakaukaloon sopivan lämpöpussin ja kuomun suojan, joten jotain uuttakin on vauvalle ostettu. Lisäksi pinnasänky odottaa kunnostusta. Vielä pitäisi löytää ainakin itkuhälytin ja sitteri, mutta nämäkään eivät ole aivan välttämättömiä. Joten eiköhän tässä ihan hyvällä mallilla kaikki ole.

Oma vointini on sitten ollutkin sitä sun tätä. Hyvien vaiheiden väliin on mahtunut niitä huonompiakin. Kesällä vaivasi pohjelihaskramppien rasittama akillesjänne ja pari viikkoa sitten kilpirauhasen vajaatoiminta taas näytti mihin se hoitamattomana kykenee. Jalka parani kuin taikaiskusta ja kilpirauhanen saatiin lääkityksellä taas ainakin hetkeksi kuriin.

Edellisen raskauspostauksen jälkeen ensimmäinen TAYS:n äitiyspolikäyntikin tuli tehtyä ja sekä Pikkusaalistajalla että minulla oli kaikki hyvin. Tarkempi seuranta Taysissa alkaa vasta raskausviikolla 32. Siihen asti neuvolakäyntejä tulee parin viikon välein. Raskausviikko 34 jälkeen seuranta tihenee viikottaiseksi. Seuranta on siis tarkkaa, mutta hyvä niin. Vaikka raskausmyrkytys tässä raskaudessa tulisikin, se ainakin huomattaisiin ajoissa ja tilanne saatasiin nopeammin hallintaan. Paras vaihtoehto olisi tietysti myrkytyksetön raskaus.

Pikkusaalistaja on kova liikkumaan ja poika on jo saanut äidin irvistelemään kivusta heittäessään kuperkeikkaa. Selkeästi pikkuinen reagoi ääniin ja nukkuu aamulla pitkään, jos ympärillä on kodin tuttuja ääniä. Yöllä kaveri on melkeinpä villkaimmillaan, muttei vielä ole valvottaut minua montaa kertaa. Väkisinkin tietysti mieleen herää ajatus, onko meille tulossa tällä kertaa yökukkuja-vauva. Pikku-E kun nukkui yönsä hyvin jo pienestä pitäen. No, aika näyttää.

Pikku-E on todella innoissaan tulevasta pikkuveljestä. Masua suukotellaan ja vauvalle puhutaan jo ahkerasti. Ja tietysti poika miettii paljon mitä kaikkea hän leikkii pikkuveljen kanssa, kun hän on syntynyt. Pikku-E on jopa jo suunnitellut, että hän haluaa syöttää vauvaa ja vaihtaa vaippojakin. Hauska siis nähdä, kuinka paljon poika on avuksi kun vauva-arki saapuu.

Ihanaa tiistaita!