Lähtölaskenta alkakoon! - rv 36+1

Sitä mukaa, kun raskausviikot ovat kertyneet, on blogi alkanut hiljentymään ja alkanut valmistautumaan blogitaukoon, jonka uskon alkavan vauvan synnyttyä ja kestävän jopa useamman kuukauden. Mitään tarkkaa aikataulua blogitauolle en aio asettaa, vaan se selviää Pikkusaalistajaan tutustumalla ja näkemällä, kuinka paljon itselle jää vauvavuoden kuluessa aikaa käsillä tekemiselle ja bloggaamiselle. Paljon hyviä vinkkejä olen saanut ammennettua viime aikoina etenkin bloggaamiseen liittyen, mutta niitä aion raottaa vasta myöhemmin.

Tämän viikon lauantaina tulee täyteen raskausviikot, joilla Pikku-E aikoinaan syntyi (tarinan osa 1 ja osa 2). Pikku-E:tä odottaessa näihin aikoihin raskausmyrkytys alkoi nostaa päätään jo siinä määrin, että oireet tulivat minullekkin tutuiksi. Tällä hetkellä raskausmyrkytys loistaa onneksi poissaolollaan. Tilannettan on toki tarkkailtu ahkerasti niin neuvolassa, Taysissa kuin ihan kotonakin. Ajoittain pelko nousee raskausmyrkytyksen suhteen jo pintaan ja varsinkin verenpaineiden mittaus kotona on alkanut jännittämään. Lukemat ovat varsin hyvät neuvolassa, mutta kotona mitattaessa alapaineet huitelevat helposti yli 90:n. Tästä syystä sovimmekkin neuvolassa, että kotimittaukset hoitaa tästä eteenpäin mies, enkä minä saa nähdä mittarin lukemia. Myös Pikku-E on hommassa innokkaasti mukana mittarin käynnistäjänä.

Muuten raskaus on sitten edennytkin tavallisen tasaisesti. Supistuksia tulee silloin tällöin ja välillä ne jopa jo hieman pistelevät. Jotain siis tapahtuu, mutta ei vielä tarpeeksi. Närästys on lisääntynyt ja vähentynyt aaltoillen koko loppuraskauden. Siitä olen urheasti selvinnyt Renniellä, enkä siis ole pyytänyt lääkäriltä sen kummempaa närästyslääkettä, kuten Pikku-E:tä odottaessa. Päänsärkyäkin on vaihtelevasti, mutta se onneksi loppuu Panadolilla eli ei siis anna syytä suurempaan huoleen.

Nyt kun laskettuun aikaan on enää vajaa kuukausi, on tullut monenlaisia veikkauksia siitä, koska vauva maailmaan putkahtaa. Neuvolan tädin mukaan raskaus ei välttämättä etene laskettuunaikaan asti. Innokkaita vauvan odottajia löytyy tietysti lähipiiristä kourakaupalla, mutta toiset jopa veikkailevat raskauden kestävän vielä joulukuullekkin asti. Itsellä ei ole asiasta sen kummempaa mielipidettä. Mieluusti Pikkusaalistaja saisi kohdussa köllötellä ainakin vielä ensi viikon loppupuolelle asti, sillä synnytystapa-arvio on viikon päästä ja siellä olisi mukava käydä vielä ennen vauvan maailmaan putkahtamista. Miehen kanssa olemme vitsailleet, että jos nyt pakkaan kovalla kiireellä sairaalakassin, antaa vauva varmasti odottaa itseään joulukuulle asti.

Sairaalakassin pakkaus kehotus tuli neuvolassa jo perjantaina. Listannut olen jo, mitä mukaan tarvitsen, mutta itse laukku ammottaa tyhjyyttään edelleen. Pakkaamisen aion aloittaa ehkä jo tänään. Monia sairaalakassilistauksia lukeneena, bongasin monesta listasta kehotuksen ottaa mukaan lehtiä, mutta olisiko täyttä hulluutta pakata mukaan lankaa ja puikkoja tai virkkuukoukku? Ainakin isoäidinneliö-projektin voisin kuvitella olevan sopiva pikkutyö, joka voisi edetä synnytyksen mahdollisissa helpommissa vaiheissa. Onko teistä kukaan pakannut tällaisia neulojan tylsyyden karkoittajia mukaan sairaalakassiin?

Ihanaa maanantaita täältä loppuodotuksen keskeltä!