Tällä kertaa ajattelin hieman pohtia sitä, missä tilanteissa tätä nykyä pystyn neulomaan ja tietysti myös virkkaamaan. Sitähän rajoittaa tietysti arjen askareiden lisäksi perheen pienimmät ja varsinkin se pienimmäinen, 1,5-vuotias T joka kulkee kuin ikiliikkuja paikasta toiseen ja kiipeilee määrätietoisesti joka paikkaan. Mitä korkeammalle, sen parempi. Pojan mielestä siis. Oma neulonta-aikani rajoittuu tästä syystä ilta-aikaan. Joskus tulee tartuttua puikkoihin myös pienimmän päiväuniaikaan, mutta tätäkään ei tapahdu usein. En neulo joka päivä, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Neulominen on minulle, niinkuin varmasti monelle muullekkin neulojalle, rentoutumis hetki, jolloin voi nollata ajatukset. Se on jopa yllättävän tärkeä hetki.
Pikku Kakkos-neuloja en enää nykyään ole. Siis en pysty enää neulomaan, kun lapset katselevat Pikku Kakkosta. Tämäkin T:n takia, koska kiipeilevä ikiliikkuja.... Ennen neuloinkin silloin tällöin Pikku Kakkosen aikaan. Se oli myös kiva tapa katsoa lapsen kanssa yhdessä lasten ohjelmia. Uskon kuitenkin, että jo vuoden päästä saattaa T:kin keskittyneesti tapittaa ainakin ensimmäisen puolen tuntia isoveljen vieressä. Nyt jo pienimmän saa paikalleen naulittua ainakin Pipsa Possu ja Nalle.
Kylässä neulojakin olin ennen. Neuloin, jos tiesin sen olevan kanssa olijoille ihan ok ja jos taloudessa ei ollut eläimiä. Eniten tuli neulottua miehen sukulaisten luona, koska siellä molemmat kriteerit täyttyivät. Eläimet ovat haitaksi lähinnä astmani vuoksi. Neuleen mukana kun kulkeutuisi helposti kotiin eläinpölyä. Uskon kuitenkin kyläneulomisenkin taas nostavan päätään, kun T kasvaa eikä vaadi enää jatkuvaa perässä kulkemista.
Se, milloin neulon on siis tällä hetkellä hitaan muutoksen alla. Mutta en valita, vaikka harrastukselle ei ole aikaa yhtä paljon kuin ennen. Vaikka kyseessä onkin rakas harrastus, on elämässä paljon muitakin ihania asioita. Nautitaan siis kaikista niistä.
Milloin sinä neulot?
Kuvat:
Keskeneräiset Rhombus-sukat
Terassikiveyksen välistä kasvava ruohotupsu
Aikaa aikaa kutakin. Samoin neulomiseni määrä on vaihdellut vuosikymmenien aikana. Silloin kun oli kolme alle kouluikäistä en ehtinyt paljon neuloa. Viime vuosien aikana tuo on ryöpsähtänyt. Neulominen on siitä kiva, että voi tehdä hetkenkin. Ompeleminen vaati (ainakin minulla) pidemmän ajan ja koneen esille noston jne.
VastaaPoistaMukavia neulomishetkiä!
Aivan. Itsekkin uskon, että kun lapset kasvavat, kasvaa myös käytettävissä oleva "oma aika". Neulomista voi tosiaan tehdä onneksi sen hetkenkin. Tietysti ohjeesta riippuen, mutta kuitenkin.
PoistaMeillä konttaa jaloissa vajaa vuoden ikäinen poika, joten minunkin puikot pysyvät piilossa päiväsaikaan. Samaan aikaan itsekin ehdin neulomaan eli illalla pojan ollessa jo nukkuessa tai päikkäreiden aikaan. Välillä tuntuu että voi kun saisi enemmän aikaa neuloa, mutta toisaalta onhan sitä loppuelämä aikaa. Poika on pieni vain hetken aikaa. :) hyvää kesän alkua sinulle!
VastaaPoistaSamoja ajatuksia siis sielläkin :) Hyvää kesän alkua myös sinulle! :)
PoistaMinullakin neulominen painottuu iltaan ja viikonloppuihin, niihin hetkiin kun katsotaan vähän aikaa telkkaria ja lakataan hosumasta ympäriinsä. Minulla on myös kahvitaukoneule työpaikalla, mutta voiko yhtä tai kahta puikollista kerrallaan kutsua edes neulomiseksi? ;)
VastaaPoistaPoikaystäväni vanhempien luona vieraillaan ahkerasti, ja siellä on pakko olla kyläneule mukana. En osaa olla koko viikonloppua neulomatta mitään.
Hyvältä kuulostaa :) Ja tuo kyläneulominen on niin mukavaa <3
Poista