P*skarteluhaaste #190

Ja taas tämä tyttö osallistui p*skikseen. Haasteen aiheena oli bingo ja rivikseni valikoitui sininen-x-teippi. Kortissa x on tussilla piirretyt ääriviivat, joka tuntuu olevan minulle ominainen tapa tuoda työhön ryhtiä. Materiaalit koostuvat papereista ja teipistä, joita laatikosta löytyi ja linnun silmänä toimii "timantti"tarra.

Keskiviikon keskeneräiset 033

Tämä työ on ollut kesken monen monen keskiviikon ja muidenkin päivien ajan. Muutama vuosi sitten en tiennyt, kuinka löysää käsialani oikeasti onkaan ja sitten kävi näin. Itselle tehty jättisuuri pipo sulloutui kaapin perälle, sieltä muuttolaatikkoon ja jäi lopulta takkahuoneen pöydälle odottamaan purkutuomion käytäntöön panoa. En ole vielä purkanut tätä, mutta jonain päivänä vielä. Ja sitten lankakerä jää odottamaan uutta yritystä.

Hei, minä täällä!

Aluksi pakko hehkuttaa! Silmukan saalistus-blogissa on käyty 10 036 kertaa! Siis W-A-U! Kiitos teille kaikille ihanille! Lisäksi kiitos teille kaikille ihanille, jotka tsemppasitte minua ja toivottelitte pikaisia paranemisia. Olette ihania!

Keskiviikon keskeneräiset-kyselyynkin vastattiin mukavassa määrin. Kysely ei alkanut kunnolla toimimaan alkuunkaan, mutta sen perusteella mitä kävin seuraamassa tuo ihana postaussarja saa teidän suupielenne mieluummin ylös- kuin alaspäin ja se on ihana asia se! Voin siis huoletta jatkaa itseänikin miellyttävää Keskiviikon keskeneräiset-sarjaa.

Jos joku ei ole huomannut, niin blogi on pitänyt kokonaisen viikon hiljaiseloa. Syynä on niskakivut, jotka viikko sitten olivat järjettömissä mittakaavoissa. En esimerkiksi ollut kyetä nielemään mitään. Onneksi kipu on helpottanut, vaikkei olekkaan kokonaan loppunut. Virkkuukoukkuun tai neulepuikkoihin en uskalla tällä viikolla vielä tarttua.

Ja ihan kuin en olisi saanut kipuannosta tarpeeksi niskan ansiosta, keskiviikkona olin pienimuotoisessa leikkauksessa. Operaatiosta oli kylläkin jo ennalta varoiteltu, joten täysin puskista se ei tullut. Viime syksynä nimittäin alavatsan seudulla, vatsalihasten päällä alkoi kipuilemaan patti, joka nyt viimein poistettiin, sillä se alkoi rajoittamaan elämääni. Leikkauksen jälkeen elin pari päivää särkylääkkeiden avulla, kotona tosin. Nyt ei onneksi haava enää aiheuta kipua ja tikitkin saan keskiviikkona pois. Niin ja patti on mitä luultavammin arpikudosta. Tuo hyvinkin pavun mallinen ja kokoinen pallero lähti kuitenkin patologin tutkittavaksi ja saan siitä tiedon muutaman viikon päästä. En kuitenkaan ole mitenkään peloissani tulosten suhteen.

Nyt olisi tarkoitus aloittaa taas bloggaus varovaisesti. Vaikka neuletöitä täällä ei varmasti vähäänaikaan nähdä, askartelutöitä voi putkahdella silloin tällöin.

Niin ja kuinka moni odottaa launtaista Silmukan ytimestä-haasteen uutta aihetta? :) Pysytään näppäimillä!

Pieni hiljaisuus

Haluan vain ilmoittaa teille ihanille lukijoille, että Silmukan saalistus-blogiin laskeutuu toivottavasti lyhyt hiljaisuus. Syynä on yksinkertaisesti kova niska-hartiaseudun jumiutuminen ja kipu. Aamulla nieleminenkin oli kivun ja jumin takia vaikeaa ja nyt toinen korva on lukkiutunut luultavasti jumin takia. Keskiviikon keskeneräisiä ei ole luvassa tällä viikolla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että äänestys kertoo teidän pitävän tuosta minunkin rakastamastani postaussarjasta.

Katsellaan siis ensi viikolla, mikä silloin on kunto. Jos uskaltaisin varovaisesti silloin hieman tehdä käsitöitä.

Pieniä ostoksia

Ennen perjantaista hiusten muodonmuutosta kävin täkäläisessä ihanassa Käsityöpuoti Silmu&Solmussa. Tarkoituksenani oli ostaa kasa lankoja pitkään päässäni muhinutta käsityötä varten. Tälläkertaa värien oikea sävy oli ensisijaisen tärkeä seikka. Ja koska täysin oikean sävyistä keltaista ei löytynyt, ihana kauppias ehdotti, että voisi tilata sellaista minua varten, jos asialla ei ole kova kiire. No ei sillä tietenkään kiire ollut. Ja koska tuen mielelläni tuota paikallista käsityöpuotia, jaksan kyllä odottaa ihanaa keltaista lankaa sen pari viikkoa, jonka myyjä tilausajaksi arvioi.

En tietenkään lähtenyt puodista tyhjinkäsin, vaan mukaan tarttui ergonominen virrkkuukoukku ja ommeltavia neppareita. Tuollaisen virkkuukoukun hankintaa olen pitkään harkinnut, mutta koska kynäote koukusta on ollut hankala, olen lykännyt sen ostoa. Nimittäin käsittääkseni koukun ergonomisuus katoaa, jos siitä ei oteta kynäotteella kiinni. Paremmin tietävät saavat korjata väärät luuloni. Kuitenkin heti koukun käteen otettuani huomasin, että kynäotte on tällä koukulla huomattavasti helpompi, kuin tavallisella koukulla. Lisäksi pitkään jatkunutta virkkaamisesta johtuvaa käsien kipua ei ilmennyt. Ihana koukku kertakaikkiaan!

Ommeltaviin nappeihin ihastuin Molla Millsin Virkkuri kirjan ansiosta. Häpeäkseni voin kertoa, etten ennen tiennyt, miten näitä neppareita käytetään. Kuitenkin heti kun näiden käyttötavan ymmärsin, ne hyppäsivät hankintalistani kärkeen. Luultavasti tulen hankkimaan näitä vielä isommassakin koossa, sillä pakkaus jo itsessään on niin suloinen. Lisäksi rakastan sitä, miltä napit näyttävät ja uskon, että niiden käyttökin on helppoa.

P.S. Sivupalkissa oleva kysely, joka koskee Keskiviikon keskeneräisiä. Ei toimi kunnolla. Se jostain syystä pyyhkii edellisen vastauksen uuden tultua. Rakkaat bloggarit, pystyisikö teistä joku kertomaan mikä kyselyssä on vikana ja pystynkö itse saamaan sen toimimaan oikein?

Tällähetkellä seurailujeni perusteella kyselyn tilanne on seuraava:

:D x 2

:) x 1

:I x1

:/ x 0

:( x 0

Kiitos kaikille vastanneille! Vastatkaa toki lisää, mielipiteenne on tärkeä. Kertokaa toki myös kommentoimalla blogiin, mikä Keskiviikon keskeneräisissä ihastuttaa tai vihastuttaa.

P.P.S. Silmukan ytimestä-haasteeseen osallistujat ovat tehneet ihania lintuja! Vielä ehdit mukaan haasteeseen.

Tukka hyvin

Taannoin kerroin teille omien hiusteni historiasta. Kerroin myös olevani menossa taas parturiin ja sain ilokseni lukea, että kuvia uudesta hiustyylistä toivottiin. Tänään se sitten tapahtui! Nimittäin viimeksi parturissa käydessäni tehdyt suunnitelmat toteutettiin. Sain ihanat vaakaraidat, joista ehdinkin jo kuluneet kaksi kuukautta haaveilla.

Olen huomannut että vuoden 2010 radikaalin hiustenleikkuun myötä, minun on vaikea taipua mihinkään tavallisiin ratkaisuihin hiusten suhteen. Erikoisempien väri- tai leikkausideoiden välissä minulla on korkeintaan kerran yksiväriset hiukset tai hillitympää raitaa. Sellaisen tauon jälkeen en taas voi olla kokeilematta jotain uutta. Ja hyvin olemmekin parturin kanssa aina keksineet jotain uutta. Monesti marssin parturiin idean kanssa, josta aletaan luovimaan minun hiuksilleni sopivaa versiota, mutta nykyään myös parturi itse uskaltaa ehdottaa minulle räväköitä ideoita. Kertaakaan en ole kieltäytynyt ja tuskin kieltäydyn jatkossakaan.

Nyt olisikin mukava kuulla, mitä te olette mieltä hiusteni uudesta lookistani?

P.S. Kasvot ovat aika meikittömät, älkää pelästykö ;)

Ei mikään leivontablogi 003

Eilen, kun Pikku-E heräsi päivunilta, olin juuri alkanut valmistamaan raparperimuffinssitaikinaa. Istutin siis pojan syöttytuoliinsa ja leivoimme taikinan yhdessä loppuun. Kun taikina oli valmis, en jaksanutkaan alkaa lusikoimaan sitä erillisiin vuokiin, vaan päätin kaataa koko taikinan piirakkavuokaan. Eilen piirakasta leikatut palat olivat vielä hajoavia, mutta jääkaapissa vietetyn yön jälkeen piirakasta leikatut palat pysyivätkin jo koossa.

Taikinan sovelsin omenamuffinssien ohjeesta. Sovellettuna ohje on seuraavanlainen:

Raparperimuffinssipiirakka

200 g             voita

2 1/2 dl          sokeria

6 dl                vehnäjauhoja

2 tl                 leivinjauhetta

1 tl                 kanelia

1 tl                 vaniljasokeria

2 1/2 dl          maitoa

n. 5 dl            raparperia

Itse en vaahdottanut voita ja sokeria. Sekoitin sokerin ja kananmunat vain yhteen ja lisäsin vuoronperään keskenään sekoitetut kuivat aineet ja voi-maitoseoksen.Lopuksi lisäsin sekaan viipaloidut raparperit. Kaadoin taikinan voideltuun piirakkavuokaan ja paistoin 200:ssa asteessa n. 45 min.

Herkullista viikonloppua kaikille!

Sateenkaaria ja serpenttiiniä arpoo!

Sateenkaaria ja serpenttiiniä-blogissa on yhteisarvonta Novitan kanssa, josta voi voittaa kaksi kerää Novitan Tuubia. Arvontaan pääset tästä. Mukaan vaan kaikki!

Täälläkin on Virkkuri!

Äitienpäivä oli ja meni. Minä kuitenkin näytän vasta nyt, millä tätä äiti-ihmistä hemmoteltiin. Sain lahjaksi nimittäin Molla Millsin Virkkurin. Kirja on täynnä virkkauksen synnyttämää ilotulitusta. Opastusta saa perusasioista haastavampiinkin virkkaustöihin. Kirja houkuttelee väriensä ja kuvioidensa ansiosta suunittelemaan, mitä sitä kokeilisi seuraavaksi. Lisäksi kudekaupoille on pakko päästä. Erityisesti minua ilahdutti kirjan loppupuolella olevat vinkit oman tuotemerkin suunnitteluun. Aivoissa alkoi heti raksuttamaan. Seuraavaksi olisi vuorossa toteutus. Myös jumppaohje kirjan viimeisellä aukeamalla on tervetullutta uutta ajattelua meitä niskat kenossa virkkuukoukkua heiluttavia kohtaan. Kirja on ehdottomasti joka euron väärti!

Molla Millsin löydät netistä: http://mollamills.com ja Facebookista: https://www.facebook.com/mollamillscrochetterie?fref=ts

Keskiviikon keskeneräiset 032

Minua on ilahduttanut kovasti teidän antama positiivinen palaute blogin uudesta ulkoasusta. Kiitos ja suuri halaus teille kaikille! Olette ihania! Onnistunut ulkoasun muutos sai minut miettimään, mitä muuta voisin blogissani muuttaa. Ja mikäpä muukaan minulle tuli mieleen, kuin Keskiviikon keskeneräiset, postaussarja joka on melkein yhtä vanha kuin itse blogikin. Itse pidän kovasti tästä postaussarjasta, mutta entäpä sinä? Jos et halua sanallisesti antaa mielipidettäsi, voit vastata sivupalkissa olevaan kyselyyn, joka on voimassa 22.5. klo 10:een asti. Toki voit vastata kyselyyn, vaikka antaisit sanallisenkin vastauksen.

Olette ehkä huomanneet, että Keskiviikon keskeneräisiä on jo hieman uudistettu. Pyrin laittamaan jokaiseen postaukseen useamman kuvan. Lisäksi sivupalkkiin on ilmestynyt painike, jonka avulla pääset suoraan näkemään kaikki Keskiviikon keskeneräiset. Eikä siinä vielä kaikki. Nimittäin tämän kaiken lisäksi uurastin ja linkitin jokaisen Keskiviikon keskeneräiset-postauksen loppuun esitellyjen töiden valmiit versiot. Tämän lisäksi löydät myös valmiista töistä, missä Keskiviikon keskeneräisissä työ on keskeneräisenä esitelty. Nämä on luonnollisesti myös linkitetty, jolloin siirtyminen haluaamaasi postaukseen kävisi mahdollisimman helposti.

Ja kyllähän täällä on käsityörintamalla edistytty. Alkuperäiset langat loppuivat kesken, joten esiin astui Novitan Miami. Viimeksi tuli hyviä arvauksia, mitä työstä on syntymässä. En kuitenkaan vielä paljasta, mistä on kyse. Arvauksia saa vielä esittää!

P.S. Kuvat on muuten otettu Pikku-E:n tulevassa huoneessa. Edistytty on silläkin saralla. Tosin nyt ulkotyöt on vienyt voiton remonttipuuhilta.

Keskeneräinen valmiina:

Aaltokori

Salaiset kansiot

Alkuvuodesta monessa blogissa supistiin neulemuistikirjasta. Ainakin blogit Suhisee, Käpälämäen homsaantuu ja Hupsistarallaa olivat asian äärellä. Itse aloin pitämään neulemuistikirjaa viime vuoden lopulla ja se onkin osoittautunut hyväksi ideaksi. En millään enää muistaisi kaikkia silmukkamääriä ja ohjeita mitä olen tehnyt. Nyt ne on helppo tarvittaessa tarkistaa. Lisäksi näkee hyvin, miten käsityö on edetessään muuttunut.

Nyt kun vuoden puoliväli jo häämöttää, päätin paljastaa muistikirjani tähänastista sisältöä. Huomaan, että ajan kuluessa olen yhä enemmän myös piirtänyt töihin liittyviä kuvia. Toivottavasti näin jää vielä paremmin mieleen, mistä oli kyse.

Olisi kiva nähdä myös teidän muiden muistikirjojen sisältöä. Uskaltaako kukaan avata omat salaiset kansiot muiden nähtäväksi?

P.S. Ja sitten joskus, kun tämän muistikirjan sivut alkavat loppumaan, aion tilata uuden ja personoiden muistikirjan täältä (http://www.persoonallinenkalenteri.fi/FI/).

P.P.S. Esittelemäni muistikirjaversioiden valmiit kappaleet löytyvät näistä linkeistä:

Joulukalenteri

Eripari-parilliset (sukat)

Rumasukat

Monsteri

Kaari tiskirätti (tulossa)

Uudet popot

Olen 156 cm pitkä ja kenkäni numero on 35 tai 36 riippuen siitä minkälainen kenkä on kyseessä. Tai näin asia oli lopputalvelle asti. Tänä talvena kenkäni alkoivat vaivaamaan varpaitani. Jopa ruokakaupassa käynti riitti siihen, että varpaita alkoi pakottamaan. Pidempien ostosreissujen jalkakivuista ei varmasti tarvitse edes mainita. Ajattelin heti, että vika on niissä nimenomaisissa kengissä, joten kokeilin vanhempia talvikenkiä. Tulos oli kuitenkin sama.

Kevät tuli ja talvikengät vaihtuivat kevyempiin versioihin. Varvaskivut eivät kuitenkaan poistuneet talvikenkien mukana, vaan kipuilu vain jatkui. Aloin miettimään, voisiko olla mahdollista, että jalkani ovat kasvaneet. Pohdin tätä pitkään, jätin asian muhimaan ja odottelemaan sitä, että ehtisin kenkäostoksille.

Launtaina olimme käymässä äidilläni ja paluumatkalla poikkesimme Kuljun kartanoon, tai niinkuin meillä on aina sanottu: Kuljun navettaan. Olen usein kiertänyt kyseisen liikkeen kenkävalikoimat tarkkaan läpi ja niin tein tälläkin kertaa. Kokeilin kaikenlaisia kenkiä korkokengistä ballerinoihin. Ennen luulin, että koon 36 korkokengät ovat ärsyttävän vähän suuret jalkaani, mutta nyt ero oli pienentynyt lähes raivostuttavan olemattomaksi. Nimenomaan monet korkokengät olivat melkein sopivat, mutta eivät ihan kuitenkaan. Ja kun löysin nämä kuvissa esiintyneet kengät epäilykseni vahvistui: jalkani on kasvanut. En eläessäni ole ostanut 37-kokoisia kenkiä, mutta nyt ostin ja kaikenlisäksi ne sopivat jalkaani täydellisesti. Mikä parasta varvaskivut katosivat kuin savuna ilmaan, kun sain uudet kengät jalkaani.

Olin noin 15-vuotias, kun luulin, ettei jalkani enään kasva ja että olisin 35:n kokoisten kenkien loukussa. Nyt minulla on ikää 26 ja jalkaani käy ainakin osa 37-koon kengistät. Voisiko siis olla mahdollista, että 37- vuotias minä kävelee kaduilla jaloissaan koon 36 korkokengät? Ainakin ajatus miellyttää.

Hyvää äitienpäivää!

Tarvitseeko äidille välttämättä kantaa kukkia, jos omalla pihalla on tällaista kukkaloistoa? Ei ainakaan tälle äidille. Riittää kun kuljeskelee ihailemassa pihamaan tarjontaa. Tosin kukathan ovat aina kauniita, olivat ne sitten sisällä tai ulkona.

Seuraavassa kuvassa näkyy Pikku-E:n kanssa tekemäni äitienpäiväkortit. Toinen miehen äidille ja toinen omalleni. Pikku-E siis piirsi paperille itse valitsemillaan väreillä ja valinta sopikin täydellisesti suunnitelmaani. Kotoliving-logon myötä innostuin jatkamaan samaa tyyliä korttien koristeluun.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

P.S. Näin loppuun on pakko vähän hehkuttaa. On nimittäin aivan mahtavaa kuinka paljon Silmukan ytimestä-haaste on tuonut positiivista palautetta! Koko ajatus kun syntyi todella pienessä hetkessä. Ja kun kyselin Siniä mukaan kehittelemään ideaa kanssani eteenpäin, olin riemuissani kuinka suurella ilolla hän otti ehdotukseni vastaan. Kieltämättä minun on pakko myöntää, että ennen haasteen julkaisua jännitin lähteekö kukaan meidän kahden lisäksi mukaan. Ajattelin että ehkäpä yksi tai kaksi ilmoittautuu tähän ensimmäisen kuun haasteeseen. Mutta teitä onkin jo yhdeksän osallistujaa! Kiitos tuhannesti teille kaikille ja suuren suuret halaukset viellä lisäksi! Vieläkin ehtii hypätä mukaan, eihän kuukausi ole vielä puolessavälissäkään. Ilmoittautumaan pääsee Pipon ytimestä-blogissa tai tässä blogissa. Vielä kerran kiitos!

Kotoilut järjestykseen

Koska olen nyt onnellinen kahden Kotoliving-lehden omistaja, päätin tehdä kasvavalle lehtimäärälle oman säilytysjärjestelmän. Ensin ajatus oli vain dymoilla lehtitelineen päähän teksti, joka paljastaa mitä se sisältää. Mieleeni kuitenkin juolahti ajatus yrittää kopioida Kotoliving-logo. Eihän siitä aivan täydellinen kopio tullut, mutta ainakin oman käden jälki näkyy. Reiän alapuolelle kirjoitin Kotoliving-lehdestä tutulla fontilla "Osat 2/2013-" Aika näyttää kuinka monta lehteä lehtitelineeseen mahtuu.

Kotoliving 3/2013

Eilen oli ilmestynyt postilaatikkoon ihan yllätyksenä uusin Kotoliving-lehti. Tiesin toki, että lehti ilmestyy näin toukokuussa, mutten osannut odottaa sitä jo alkukuusta. Selailin lehteä nopeasti ja löytyihän sieltä taas kivoja juttuja. Ainakin kirjainkivet ja muutamat haastattelut herättivät kiinnostusta. Mukavia blogivinkkejäkin löytyi ja olihan siellä yksi ihan tuttukin blogi vinkattuna eli p i i p a d o o. Lisäksi lehdestä löytyi uusia mehujääideoita. Sen verran mukava kirjoneuleohje oli lehteen lisätty, että voisin sitäkin kokeilla, vaikkapa tiskirätin muodossa. Mukava lisä oli juttu lankojen värjäyksestä. Ehkäpä sitäkin pitää vielä joskus yrittää. Kaikin puolin mukava lehti taas!

Keskiviikon keskeneräiset 031

Täällä on viimeinkin päästy taas virkkuukoukun varteen kiinni. Ja voi kun virkkaaminen onkin ihanaa parin viikon tauon jälkeen! Tämä jämälankaluomus alkoikin elää työn edetessä. Ja ihan vain siitä syystä, että vaaleanruskea Novitan Miami loppui kesken. Sitä jäikin jäljelle todella pieni lankanyterö, mutta pakko tuokin on säästää. Novitan Miami on lankana niin ihana virkata, etten raaski heittää pidempiä langanpätkiä roskiin.

Niin ja mitäköhän tästä on syntymässä? Arvauksia?

Keskeneräinen valmiina:

Aaltokori