Villaa Sukissa arpoo!

Villaa Sukissa-blogissa alkoi tänään arvonta, jossa voi valita mahdolliseksi palkinnoksi kahden setin väliltä. Toinen setti sisältää 100g vyyhdin Vuorelman Vetoa ja KnitPron 3,0mm sukkapuikot ja toinen setti  kaksi kerää Blend bamboo-lankaa sekä KnitPron 3,0mm virkkuukoukun. Nyt kaikki osallistumaan! :)

Keskiviikon keskeneräiset 039

Minua puraisi viikonloppuna pieni virkattu amigurumi kärpänen :) Tarkoitus oli alunperin jatkaa mysteerityötä, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun näin Pinterestissä Pikku-E:lle sopivan amigurumin kuvan. Toivottavasti tämä valmistuu ennen lauantaita, jolloin on pojan 2-vuotissyntymäpäivä.

P.S. Sivupalkissa on kysely siitä, mitä haluaisitte blogissa nähdä. Käykääpä vastaamassa! :)

Keskeneräinen valmiina:

Leijona 

Korihattu

Aaltokori

Ohje: Claire Crompton: Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä. Pintamalli: Vaahtopäät. Reunapitsi: Nirkko- ja kaarireunus

Lanka: Novita Cotton Luxus, Novita Miami

Koukku: 2,5 mm

Esiintyi Keskiviikon keskeneräisissä 030, 031, 032 ja 037

Sain idean virkata pyykkipojille uuden korin vanhan muovikorin tilalle. Vanhassa korissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä tällainen idea tuli mieleeni. Korin pohjasta piti tulla pyöreä, mutta se ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut tarpeeksi nopeasti eikä tarpeeksi hyvin. Päätin siis tehdä korista kulmiskaisen.

Reunaa kiinnittäessäni pohjaan huomasin, ettei reuna olekkaan tarpeeksi pitkä. Jokin nopea ja helppo ratkaisu pitäisi löytää, sillä tämä työ alkoi jo puuduttamaan ja halusin sen pois päiväjärjestyksestä. Verkko oli nopea ja helppo ratkaisu. Ja kun kori oli viimein valmistunut, se olikin niin hauskan näköinen, etten raaskinutkaan ottaa sitä pyykkipoikien käyttöön.

Luultavasti kori päätyy Pikku-E:n huoneeseen piensäilytys käyttöön. Toisaalta, voihan koria käyttää myös näin:

Printerestiin matkani käy

Puikkoillen, koukkuillen-blogissa puhuttiin maanantaina Pinterestistä. Itse olen pitkään miettinyt tuohon mainioon kuvapankkiin liittymistä ja nyt viimein päätin sen tehdä. Yhtenä suurena innoittajana oli varmasti ohje, jonka avulla kuvat saa helposti pinnattavaksi. Toisin sanoen, Silmukan saalistus-blogin kuvat saa tästä lähtien pinnattua helposti painamalla pientä kuvaketta, joka ilmestyy kuvan vasempaan yläkulmaan hiirenosoittimen kohdatessa kuvan. Erittäin helppo ohje tällaisen omaan blogiin lisäämiseen löytyy täältä.

Ja jos et vielä tiennyt mikä Pinterest on, hyvän selityksen löydät täältä.

Minua taas voit seurata Pinterestissä täältä. Löydät minut myös sivupalkissa olevan Pinterest-napin avulla.

Ja eikun pinnaamaan :)

Kepeillä kävelemisen alkeet

Opin kävelemään lähemmäs 2-vuotiaana. Syynä ei niinkään ollut se, ettenkö olisi pystynyt kävelemään jo aikaisemminkin. Minä en vain uskaltanut. Rohkaisemiseen tarvittiin jumppapalloa ja fysioterapeuttia. Lopulta uskalsin ottaa askelia ja pysyin jopa pystyssä. Olin siis arka liikkuja ja olen sitä yhä tänäkin päivänä. Olen aina kammoksunut vauhtilajeja, siis sellaisia missä pitää mennä kevyttä juoksuvauhtia kovempaa. Ja syykin on ollut aina sama: En ole tarpeeksi rohkea.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi suustani tuli ulos keveähköllä naurulla peitetty kauhunsekainen lause "Osaankohan mennä niillä", hoitajan ehdottaessa päivystyksessä minulle kyynärsauvoja mukaan, kun jalkaani sidottiin. Hoitaja lupasi neuvoa niiden käytössä. Nopean "Näin kuljet kynnärsauvoilla"-esityksen jälkeen olin yhä sormi suussa ja kysymysmerkki piirtyneenä pääni yläpuolelle. Mieleeni jäivät vain lauseet "Terve jalka edellä" ja "Pidä ne niin kauan kuin haluat". Nämä mielessäni hyppäsin huoneesta pitkälle käytävälle ja lähdin vaivalloisesti hipsuttelemaan kohti ulko-ovea. Oikeaan jalkaan sattui niin, että irvistin joka askeleella, mutta astuin sille, koska hoitaja oli niin näyttänyt. Takanani tuleva mummo meni rollaattorinsa kanssa ohitseni. Jep, vauhdin hurmaa.

Tiesin jo sairaalan käytävällä kepeillä räpeltäessäni, että mieheni jos kuka osaa näyttää minulle miten kepeillä mennään niin, ettei tarvitse irvistellä kivusta. Hän nimittäin on sitä maata, joka on lapsena hyppinyt korkealta ja kiipeillyt kerrostalon kokoisiin puihin. Uskallusta ei ole puuttunut ja ruhjeilta ei vältytty. Ja vaikkei hän todellakaan ole ikinä kyynärsauvoja käyttänytkään, hän osasi opastaa minua. "Tue paino enemmän sauvojen varaan." oli se tärkein neuvo, jonka hän antoi. Mutta itseluottamuksen puute. Huomasin sen hiipivän minun ja sauvojen väliin, vaikka kuinka tappelin vastaan.

Olin lupautunut lähtemään seuraavana päivänä kauppaan mukaan. Mies oli ajatellut, että saisin harjoitusta. Minä kauhuissani ajattelin, etten voi muutakuin olla siellä tiellä. Lähdin kuitenkin. Kaupan pihassa se sitten viimein tapahtui; aloin uskomaan itseeni ja kyynärsauvoihin. Huomasin nimittäin yhtäkkiä, että kuljin ilman, että terve jalka kosketti maata heittäessäni itseni kepeillä eteenpäin. Aivan niinkuin olin nähnyt niiden kulkevan, jotka sauvoilla olivat kulkeneet. "Hyvinhän se menee" sanoi mies ja hymyili lämpimästi. Liikuin kuulemma hyvin varman näköisesti. Minusta ei siltä tuntunut lainkaan, mutta totesin olevan hyvä, jos liikkumiseni edes näytti varmalta.

Myöhemmin jo totesin, että kyynärsauvoilla meno tuntuikin jo varmalta. Minusta oli tullut sauvoilla liikkuja. Toivottavasti tätä ei kuitenkaan kestä kauaa.

P.S. Kuvat puuttuvat kahdesta syystä:
               1. En pysty ottamaan kirjahyllyn alalaatikosta lapsuudenkuvaa, jossa olen viimein uskaltautunut
                   hetki sitten kävelemään.
               2. Tämänhetkisessä kuvassa näkyisi kunolla turvonnut ja mustunut jalkani, enkä
                   todellakaan halua järkyttää teitä.

Hyvästi murtumaneitsyys!

Tarkoitus oli esitellä teille uutta hiustyyliäni, mutta toisin kävi. Aamupäivällä, kun mielessäni oli imurin kaivaminen siivouskaapista, astuin huolimattomasti oikealla jalallani, tarkalleen jalkapöydän ulkosyrjällä. Kuului napsahdus ja alkoi tajuton kipu. Hetkeä myöhemmin jalka alkoi turvota kipukohdasta. Parturikäynti vaihtui päivystyksessä istumiseen. Noin 1,5:n tunnin odotuksen jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle, joka passitti minut heti röntgeniin. Kuvista selvisi, kuten jo ehdin epäillä itsekkin, että pikkuvarpaan luu oli murtunut.

Jalkaan pistettiin liimaside ja kepit lähtivät mukanani päivystyksestä. Hyvä puoli on tietysti se, ettei murtunut raaja ollut käsi, joten neulominen ja virkkaus onnistuu edelleen :)

Niin ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulta murtui mikään kehoni luu, joten tällainen oli minun murtumaneitsyttarinani.

Parempaa viikonloppua teille!

Toiset synttärikutsukortit

Eilen Keskiviikon keskeneräisissä esittelin teille mysteerisen työn valmisteluja. Tarvikkeistä syntyi Pikku-E:n 2-vuotissyntymäpäiväkutsukortit. Toisin kuin eilisessä postauksessa esittelin, askartelusilmät ja huopa jäivät käyttämättä, koska ne eivät mielestäni sopineet sitten kuitenkaan lopputulokseen.

Mietin pitkään, liimaisinko korttiin vain Pikku-E:n itsetekemän taideteoksen vai kehittelisinkö jotain muuta. Päädyin siihen johonkin muuhun. Pojan luovuus ei kuitenkaan jäänyt syrjään, vaan toteutin kortit samalla periaatteella, kuin tämän vuoden äitienpäiväkortit. Pikku-E siis piirsi turkoosille ja vihreälle paperille ja väritetyistä kohdista leikkasin, pyöreää lasia apuna käyttäen hymyilevän hyönteisen pään. Piirsin ötökälle silmät ja suun ja rajasin hieman päänmuotoa. Napit liimasin liimatipoilla ja piirsin tuntosarvet niiden ympärille. Vielä kukat ja "kutsu"-teksti ja kortti olikin jo valmis.

Kortin taakse valikoitui runo:

Kasvan kokoajan isommaksi

Täytän vuosia jo kaksi

Sitä haluan juhlia kanssa sun

Tule siis luokseni mun

Esiintyi Keskiviikon keskeneräisissä 038

Keskiviikon keskeneräiset 038

Mitäköhän näistä tarveaineista syntyy? Vastaus selviää teille lähipäivinä. Arvatakkin toki saa :)

Keskeneräinen valmiina:

Kutsukortti 

Keskiviikon keskeneräiset 037

Mysteerityö on lähtenyt hyvin liikkeelle ja siksi päätinkin keskittyä välillä johonkin muuhun käsityöhön. Kaivoin siis laatikosta esille hieman vanhemman keskeneräisyyden ja lähdin tekemään pyöreää osaa uudella innolla. Tällainen kuviointi muuten helpottaa muistamaan koska pitää työhön tehdä lisäyksiä, jotta siitä tulee ympyrän mallinen.

Keskeneräinen valmiina:

Aaltokori

Puikoilla syömisen alkeet

Meillä oli eilen iltana ruoaksi kanawokkia. Itse syön mielelläni nuudeliruokia puikoilla ja nyt mieskin ehti ottaa ne ruokailuvälineiksi haarukan sijaan. Ja kun Pikku-E näki, että äiti ja isi syövät joillain erikoisen näköisillä välineillä, siirsi hän haarukan sivuun ja halusi yrittää puikoilla syömistä. Tulos oli tällainen:

Puikkoja siis käytettiin väärinpäin ja oikeinpäin, niistä kuului kiva ääni, kun niitä löi yhteen ja muutenkin syöminen oli tosi hauskaa. Tosin suurin osa ruoasta meni suuhun kuitenkin meidän vanhempien avustamalla haarukalla. Mutta harjoitushan sen mestarin tekee ;)

Kutsuvat kortit-kirja

Kutsuvat kortit

Kirjoittanut: Kaarina Korventaka ja Päivi Forsström

Tämä on kirja, jonka olen pitkään halunnut teille esitellä. Kirja opastaa korttiaskartelun moninaiseen maailman. Se sisältää kuvia monenlaisista korteista. Kirja sisältää selkeät ohjeet jokaisen kortin askarteluun ja lisäksi viimeisillä sivuilla selvitetään muun muassa mitä leimailu on ja annetaan monia hyödyllisiä vinkkejä. Kirja toimii myös hyvänä inspiroijana ja se on mainio opas aloittelevalle askartelijalle. Jos siis korttiaskartelun maailma kiinnostaa, etsi tämä kirja käsiisi.

Alelöytö

Tänään ollessani ohikulkumatkalla Käsityöpuoti Silmu&Solmun ohi, silmiini osui ihanan väriset ale-kyltit liikkeen ikkunoissa. Värikkäämpien sukkalankojen toivossa suuntasin puotiin. Sukkalankoja ei kuitenkaan ollut alennuksessa toivomissani väreissä, joten tutkin muuta aletarjontaa. Lopulta löysinkin oikean aarteen! Olen jo nimittäin pitkään ihaillut Novitan Viivi-langan pehmeyttä. Ja arvatkaapas kuinka halvalla nämä neljä kerää lähtivät mukaani? Vain 10:llä (K-Y-M-M-E-N-E-L-L-Ä) eurolla! Siis wau! Suunnitelmiakin jo on ainakin ruskean langan varalle, mutta se paljastunee teille sitten myöhemmin :)

Ihanaa viikon alkua kaikille!

P.S. Silmukan ytimestä-haasteeseen ei ole kukaan vielä uskaltanut osallistua. Oletko sinä ensimmäinen rohkea? ;)

Hampaiden harjauksen vaikeus

Olen ihaillut kuinka nina MadeByLumenlapsi-blogissaan kertoo ihanan suloisesti kuvien sävyttämänä oman perheensä arjesta. Tästä alkoikin viriämään idea avartaa myös omaa arkeani teille ihanat lukijat. Tähän asti olen halunnut tuoda asioita esille käsillä tekemisen kautta. Mutta ehkä nyt olisi aika hieman hellittää tuosta periaatteesta ja kirjoittaa välillä ihan jostain muusta kuin käsitöistä. Totta puhuakseni tällainen löysempi tyyli on blogissa jo vallinnut kesän ajan mysteeri työn takia. Älkää kuitenkaan pelästykö, aijon edelleen tehdä ja esitellä käsintehtyjä tuotoksiani :)

Oikeastaan mielessäni on kypsynyt jo pitkään aihe, jonka olen halunnut nostaa esiin. Aihe, joka on tuttu varmasti monissa lapsiperheissä. Nimittäin nyt puhun hampaiden harjauksesta.

Näin hienosti meillä sujui hampaiden harjaus vuosi sitten. Hammasharja oli mielenkiintoinen kapistus, sitä tutkittiin kaikilla aisteilla ja minäkin sain harjata muutamia juuri puhjenneita hampaita mukisematta. Sitten poika täytti vuoden ja jonkin ajan päästä alkoi poskihampaiden kasvatus. Ongelmat alkoivat.

Varmasti suurin syy, miksi poika alkoi pistämään hampaiden harjauksen suhteen vastaan oli juurikin tuo poskihampaiden kasvu. Ja kun pieni vipeltäjä huomasi, että pystyy pistämään tässä asiassa vastaan yksinkertaisesti sulkemalla suunsa, alkoi tästä muotoutumaan tapa. Ei siis muuta kuin jokaisen nykyihmisen käsikirja eli Google auki ja apua etsimään. Neuvoja löytyi vaikka millä mitalla. Tässä listattuna ne, joita löysin tai keksin itse:

Kahden hammasharjan tekniikka

Tässä tekniikassa hampaiden harjaukseen käytetään kahta hammasharjaa. Itse laitoin molempiin sipauksen hammastahnaa, mutta varmasti riittää, jos tahnaa laitetaan vain toiseen hammasharjaan. Sen kumpaan, voit päättää itse. Sitten annetaan lapsen valita, kumman hammasharjan hän haluaa omaan käteen. Näin lapsi saa positiivisen kokemuksen ja uskoo, että saa jossain määrin itse vaikuttaa tilanteeseen. Sitten lapsen annetaan harjata omalla hammasharjalla hampaitaan ja aikuinen koittaa sohia väliin toisella hammasharjalla
Toimivuus: Toimi meillä noin kahden viikon ajan, kunnes Pikku-E heitti harjan heti sen käteen saatuaan lattialle, sulki suunsa tiivisti ja homma oli sitä myöden selvä.

Pehmolelun hampaiden harjaus-tekniikka

Tämän tekniikan keksin itse. Siinä lapsi saa harjata pehmolelun "hampaita" eli suuta. Välillä kehotetaan lasta harjaamaan myös omia hampaita. Voit myös puhua pehmolelun äänellä, jolloin pehmolelu kehottaa lasta harjaamaan hampaita. Tämä voi olla jopa toimivampi ratkaisu, koska puhuvat lelut ovat aina kivoja.
Toimivuus: Toimi meillä parin päivän ajan. Tekniikan harjoittaminen päättyi siihen, kun poika alkoi pitämään hammasharjaa leikkiautopesurina.

"Katso, äiti/isä/muu aikuinen harjaa hampaita!"-tekniikka

Paljon vannottu tekniikka perhe-aiheisilla keskustelupalstoilla. Tätä tekniikka kun käytät, ei ongelmia hampaiden harjausten kanssa synny ollenkaan. Näin ainakin monet palstaäidit tuntuivat vakuuttavan. Tässä tekniikassa siis yksinkertaisesti harjaat hampaita lapsesi nähden. Mielellään teet sen hyvin liiotellusti ja hymyssä suin, tietysti.
Toimivuus: On vaikea sanoa onko tämä edistänyt ongelman ratkaisussa vai pahentanut asiaa. Toisinaan Pikku-E:tä naurattaa nähdä minun harjaavan hampaita, toisinaan se ei kiinnosta lainkaan.

Sähköhammasharja aikuisen kädessä-tekniikka

Yksinkertaisuudessaan harjaat lapsen hampaat sähköhammasharjalla. Monissa sähköhammasharjoissa on erillisiä lasten harjoja joissa on pienempi harjaspää ja varressa lapsia miellyttäviä kuvia. Sähköhammasharjan surina ja harjaspään pyörivä liike voi olla lapsesta joko hyvin mielenkiintoinen tai pelottava kokemus. Kokeilemalla tiedät.
Toimivuus: Meille ostettiin sähköhammasharja keväällä ja tuolloin se aiheutti lähes kauhua pienessä pojassamme. Myöhemmin kokeiltuna kyseisellä vekottimella hampaiden harjaus sujui muutaman viikon ajan helposti. Sitten Pikku-E:n suu taas sulkeutu.

Sähköhammasharja lapsen kädessä-tekniikka

Nyt harja annetaankin lapsen käteen. Lapsi voi kokeilla, kuten edellisessäkin tekniikassa, ensin miten hammasharjan pyörivä harjaspää tuntuu esimerkiksi poskella, mahassa tai sormen päässä. Tämän jälkeen lasta voidaan kehottaa kokeilemaan miltä harja tuntuu suussa. Kun lapsi on harjannut hampaitaan tarpeeksi, voi aikuinen viimeistellä hampaiden harjauksen harjaamalla itse lapsen hampaita, mikäli olosuhteet ovat suotuisat.
Toimivuus: Ehdottomasti toimivin tapa tällähetkellä. Tekniikka on edelleen käytössä ja se toimii vaihtelevasti. Useammin Pikku-E kuitenkin harjaa hampaitaan, kuin laittaa suunsa kiinni.

Tällaisia hampaiden harjaus-tekniikoita on kokeiltu täällä. Olisiko teillä antaa lisävinkkejä? Olivatko jotkut tekniikat tuttuja ja miten ne teillä toimivat? Vinkit ja kokemukset jakoon! :)

Keskiviikon keskeneräiset 036

Kuten Virkkuria esitellessäni totesin, innostuin kirjassa esitellyistä tuotemerkki-ideasta, jolla työhön saadaan viimeistelty jälki. Olenkin mielessäni suunnitellut omaa tuotemerkkiä ja tänään päätinkin viimein kokeilla, miten idean toteuttamisessa kävisi. Koska en löytänyt sopivan väristä kirjontalankaa, hieman väärän sävyinen vihreä Novita Miami sai kelvata. Tuotemerkki jäi kuitenkin vain kokeiluasteelle, sillä totesin ympyrän olevan liian vaikea kirjoa. Tämä keskeneräisyys jää siis ideana pään sisään muhimaan :)

Silmukan ytimestä-haaste 7/2013

Wau! Taas te lähditte sankoin joukoin mukaan Silmukan ytimestä-haasteeseen. Kiitos, kiitos, kiitos ihan jokaiselle osallistujalle! :) Vaikka tämä haaste on edelleen hyvin rento mieleltään, haluaisin listata tähänkin postaukseen edellisen haasteen tiimoilta valmistuneet työt.

Kesäkuun aihe oli rusetti. Aihe kirvoitti monet tekemään koruja, mukaan lukien Sinin ja itseni, mutta myös monenlaisia muitakin oivalluksia haasteen aihe loi. Valmiita töitä löytyy seuraavista blogeista:

Elisan sivut

Elämän pieniä iloja

Höpötyksiä ja käsillä tekemistä
Jaanailijan uusi elämä 
Kaliumdikromaatti

Neuloo ja purkautuu

Näillä mennään

Patalappumania

Puikkoillen, koukkuillen

TSISiskot

Tietoa Silmukan ytimestä-haasteesta:

• Annamme joka kuukauden ensimmäisenä päivänä klo 7:00 uuden haasteen. Haasteen aiheen löydät sekä Pipon ytimestä, että täältä.
• Haasteen voi toteuttaa millä tavalla tahansa, kunhan se on käsintehty. Mukaan voi siis osallistua neulomisen lisäksi ompelemalla, piirtämällä, askartelemalla, skräppäämällä tai millä tahansa tavalla, kunhan työ on tehty käsin.
• Haasteeseen voi osallistua kommentoimalla kuukauden haaste postaukseen ja ilmaisemalla halukkuutensa osallistua haasteeseen. Jokaisen kuukauden haasteeseen ilmoittaudutaan erikseen. Kaikkiin haasteisiin ei tietenkään ole pakko osallistua. Haasteeseen voi ilmoittautua Pipon ytimestä-blogissa tai täällä.
• Haasteeseen osallistuneista kerätään lista molempien blogien sivupalkkiin. Näin toisten osallistujien töitä on helpompi seurata.
• Valmiin työn voi postata omaan blogiin kun työ valmistuu, mieluiten tietysti kuluvan kuukauden aikana.
• Haasteen kuvan (löytyy tekstin alusta) saa kopioida ja käyttää omassa blogissa haasteeseen liittyen. Haastetta saa halutessaan mainostaa eteenpäin.
• Palkintona toimii inspiraatio ja tekemisen ilo.

Ja heinäkuun haasteen aihe on:

 

 

Neulegraffiti

Te, jotka ette neulomisesta perusta, voitte ottaa haasteesta vain tuon "Graffitti"-sanan ja inspiroitua sen kautta. Älkää kuitenkaan menkö oikeita graffitteja mihinkään tekemään, emme kanna siitä vastuuta :)

Ja sitten vain kaikki halukkaat ilmoittautumaan ja inspiroitumaan! :)

P.S. Ja jos haluat haastaa itseäsi vielä lisää "Anna hyvän kiertää"-käsityöhaasteessa on vielä tilaa! :)