Aurinkoinen raitapaita

Aurinkoinen raitapaita

Ohje: Suuri Käsityö 3/2014 Ohje 38

Lanka: Smc Catania (keltainen), Novita Tennessee (valkoinen) ja Petit Mandarin (oranssi)

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Langan menekki:160 g

Yli vuosi siinä meni ja nyt se on valmis. Työhön kuului perinteisten purkamisen ja uudelleen yrittämisen lisäksi pitkä työn paikallaan seisominen, sillä inspiraatio paidan tekemiseen hävisi alkuraskauden väsymyksen myötä. Vuoden aikana myös Pikku-E, jolle paitaa aloin alun alkaen tekemään, ehti kasvaa työstä ulos, joten paita jää nyt odottamaan Pikkusaalistajan kasvamista.

Montaa vaatetta en ole lyhyen neulomisharrastukseni aikana ehtinyt tehdä, mutta aina niissä tuntuu piilevän sama pulma. Hihat ja puntit jäävät auttamattomasti liian lyhyiksi. Sain hyvän vinkin lisätä kerroksia ohjeen kerros- tai senttimäärien lisäksi, mutten nähtäväsi lisännyt niitä tarpeeksi. Muutenkin paita näyttää pituuteensa nähden hyvin leveältä. Mutta tulipahan taas opittua virheistä ja osaan ehkä ensi kerralla lisätä kerrosten määrää hihoihin entisestään ja tarvittaessa myös etu- ja takakappaleisiin.

Käsialani tuntuu menevän kummallista vuoristorataa, sillä se välillä löystyy todella löysäksi ja välillä kiristyy lähes neulomattoman kireäksi. Parhaiten tämän huomaa tällaisiessa työssä, joka odottaa neulojaa välillä kuukausi tolkulla. Yritän kuitenkin sulkea silmäni tällaisilta epäkohdilta ja uskoa, että paita ajaa asiansa. Ja että se päällä näyttää sitten ihan hyvältä.

Värien kannalta paita oli todella kiva neuloa. Ja on mukava saada Pikkusaalistajan päälle aikanaan jotain yhtä aurinkoista, kuin poika itse.

Mikä on pisin aika, mikä on sinulla kulunut käsityön valmistumiseen?

Keskiviikon keskeneräiset 056

Facebook tykkääjät ja Instagram seuraajat ovatkin jo saaneet kurkistaa, mitä puikoilla on tällä hetkellä. Onnetaren suosio osui kohdalleni viime vuonna ja voitin lankakerän, jos toisenkin. Yhtenä näistä Tee tee Pallas punakirjavana.

En ole ollut kovin innostunut kirjavista langoista, sillä omaa silmää on miellyttänyt enemmän yksiväriset työt tai värien yhdisteleminen itse. Mutta kun näin Ilosofiaa-blogissa, miltä langasta neulotut sukat näyttävätkään, päätin ottaa kerät puikoille heti, kun sopiva rako löytyy. Lankojen ostolakko vahvisti päätöstä siitä, että seuraavaksi pureudun tähän lankaan. Sopiva ohje taas löytyi Lankahelvetti-blogista. Ruttusukkia on tullut tehtyä ennenkin, muttei tällä tyylillä. Ja voin sanoa jo nyt, että näitä sukkia on ilo tehdä.

Oletko sinä koskaan neulonut ruttuja?

P.S. Kuvausassistenttina toimi Pikkusaalistaja, joka on jo nyt 5kk iässä kova touhuamaan. Lankakerät houkuttelivat, joten ne pysyivät turvallisen välimatkan päässä.

Anonyymin neulojan ongelma

"Olen Silmukan saalistaja ja olen laiska yhteenompelija". Jos neuleholisteille tai tarkemmin ottaen laiskoille neuleiden yhdistäjille olisi oma tukiryhmä, tämä olisi luultavasti aloitusrepliikkini. Uskon, että muitakin kaltaisiani on. Kenties sinäkin?

Neulominen on ihanaa. Virkkaaminen on ihanaa. Mutta sitten kun neuleen osat ovat valmiina työn valmistuminen alkaa venyä ja venyä. Pelastus on neuleet, jotka tehdään kaarrokkeen kanssa. Niitä on tullut neulottua pari kappaletta (I ja II) ja on ollut ihanaa kun ommeltavaa on ollut äärimmäisen vähän.

Pitkään jo muutenkin valmistumistaan odotellut kirkkaan värinen neulepaita on viimein päässyt yhdistelmävaiheeseen asti. Voitte varmasti arvata, että se on odottanut yhdistämistä jo aikansa. Seuraava työ on jo puikoilla, mutta paita vain makaa korissa paloina. Miksi loppusuoran tekeminen voi olla näin vaikeaa? No, toivottavasti paita kursiutuu kasaan, ennen kuin se on Pikkusaalistajalle pieni. Pikku-E kun ehti kasvaa paidasta jo ohi sen hilloutuessa käsityökorissa.

Oletko sinä ahkera neulaan ja lankaan tarttuja vai onko neuleosien yhteen ompelu sinullekkin tervaa?