Onko huomenna pouta?

Tässä toinen lorukortti, joka sai aiheensa kaikkien tuntemasta lorusta:

Etana etana näytä sarves.

Onko huomenna pouta?

Tämä lorukortti aiheutti paljon enemmän iloa pojalle, kuin  edellinen. Syynä ei varmasti vähiten ole turvasilmät, jotka mollottelevat etanan päässä.

Onkohan huomenna pouta? ;)

 

Patenttiratkaisu

Ostin ihanan lankalaatikon muistaakseni jo ennen kuin meidän pikkujätkästä oli vielä tietoakaan. Olin kuitenkin tietämättäni hyvinkin kauaskatsoinen. Ensinnäkin siksi, että laatikko muistuttaa pehmeän kantensa ansiosta istuinta. Ja kun ajatellaan alle vuodenikäisen aivoilla, niin en usko että hän saisi mieleensä että istuimessa olisi kansi. No, ei meidän pikkumies tätä hoksannutkaan ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Mutta kun hän oli hiukan yli 1-vuotta, laatikon salaisuus paljaistui pojalle vahingossa. Nyt ollaan mieheni kanssa lähes kaksi kuukautta yritetty saada jätkä ymmärtämään ettei lankakerät ole leluja. Tänään hoksasin sen toisen asian, miksi tuo kyseinen lankalaatikko on varsin mainio valinta. Kannessa on nimittäin pieni lenkki, johon kiinnitin langan, vedin sen laatikon ympäri, solmin rusetin lenkkiin ja laitoin vielä rusetin umpisolmuun. Saa nähdä saanko minäkään tuolta enään otettua lankoja ilman saksia ;)

Keisari kiertää kartanoa

Lorukortit on kivaa ajanvietettä pienen lapsen kanssa. Tämän tajusin kun löysin kaapin kätköistä neuvolasta saamamme lorupussin. Pusissa oli valmiina muutama kortti. Nyt päätin tehdä yhden lisää. Keisari kiertää kartanoa-loru on tuttu lapsuudestani ja olen leikkinyt sitä poikani kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Välillä se naurattaa, välillä ei. Loru kuuluu näin (suluissa käsileikit):

Keisari kiertää kartanoa (Sivele lapsen kasvoja sormilla myötäpäivään.)

Keisari kiertää kartanoa (Sivele lapsen kasvoja sormilla vastapäivään.)

Kuulostelee (Kosketa lapsen oikean korvan taakse.)

Kuulostelee (Kosketa lapsen vasemman korvan taakse.)

Kurkkaa ikkunasta (Kosketa lapsen oikeaa silmäluomea.)

Kurkkaa akkunasta (Kosketa lapsen vasempaa silmäluomea)

Painaa nappia (Paina lapsen nenää.)

Pyyhkii jalkansa (Sivele sormilla lapsen nenänalustaa.)

Ja menee sisään (Pistä sormi lapsen suuhun.)

Kortti ei ollut pojan mielestä niin mielenkiintoinen kuin olisin kuvitellut. Mutta sopipahan se keittiöstä löytyneeseen muovirasiaan. Tämän jälkeen poika meni kenkälaatikolle, josta kaivoi esille meikäläisen korkkarit :)

Työkalut ojennukseen

Voisi sanoa että inspiraatio iski. Työ eli taas syntymänsä aikana, kun en osannut päättää miten tekisin kannessa olevan jakoavaimen. Kuva työstä alkutekijöissään löytyy täältä. Tässä luulisi työkalujen pysyvän järjestyksessä :)

Työvälineet: Teippi, akryylimaali (valkoinen ja musta), vanha vyö, kaksi nappia, kuumaliimaa ja kuumaliimapyssy.

Keskeneräisyyttä

Minusta on hauskaa esitellä keskeneräisiä töitä. Joskus saamastani palautteesta saan idean parannella tai muuttaa suunnitelmaani. Toisinaan työ kaikesta yrityksestä ja ideoinnista huolimatta ei valmistu. Katsotaanpas miten käy tälläkertaa :)

Tässä pari keskeneräistä työtä:

Ja vaikka yleensä sanotaan, ettei keskeneräistä työtä sovi arvostella, niin minä sanon että siitä vaan jos siltä tuntuu :)

Tule talvihalla

Nyt saa talvi tulla, sillä pojan kauluri on valmis. Pienitöiseen 1-vuotiaan asusteeseen meni aikaa vähän päälle viikko. Osittain tästä tuli hieman muotopuoli, mutta joskus sitten tulee ehkä vielä valiokappale. Pidän siitä huolimatta kaulurin reunoista, jotka on tehty ainaoikealla. Nappien kiinnittämiseen käyttämäni lanka tuo ripauksen väriä työhön. Mallilla ei riittänyt mielenkiintoa pysyä paikallaan valokuvauksen ajan, joten työ oli kuvauksen ajan henkarissa.

Ohje: DROPS kauluri

Lanka: Regia Silk

Puikko: 2,5 mm

Vanhasta uutta

Meidän vanha sohvaryhmä on kummitellut takkahuoneessa muutostamme lähtien odotellen uutta ilmettä. Kangas oli tilattu jo jonkinaikaa sitten ja ompelukonekkin oli hankittu. Kodin muu remontti vei kuitenkin pitkään etusijan. Mutta nyt uudelleenverhoilu on alkanut. Projektin myötä sohvaryhmä siirtyy vähä vähältä olohuoneen kaunistuttajaksi. Ihanaa!

Sohvaryhmän nojatuoli vanhassa kuosissa:

Samaisen sohvaryhmän nojatuoli verhoiltuna uudelleen:

Ja eikun nojatuoliin neulomaan ;)

P.S. Ja tämä uudelleenverhoilu on niitä mieheni töitä, joita lupasin myöskin täällä esitellä.

Amigurumit

Amigurumeille soisin suuren kiitoksen siitä, että innostuin uudestaan käsitöistä. Peruskoulun käsityötunneilla tuli tunne, ettei töitäni arvosteta. Tokihan opettajienkin tarvitsee joku asteikko määrittää, minkä mukaan oppilaat arvostellaan. En ollut hyvä silloinkaan ompelemaan ompelukoneella, myönnän sen. Mutta olin kuitenkin aika hyvä neulomaan ja tekemään ristipistotöitä. Mutta se siitä katkeroitumis-osuudesta.

Pari vuotta sitten, useampi vuosi peruskoulun käsityöntuntien jälkeen, löysin siis amigurumit. Ne kiinnostivat mahdollisuuksiensa vuoksi. Mielikuvitus on vain rajana kun alkaa tekemään amigurumia. Itse tosin olen yleensä pysynyt aika tavallisissa eläin aiheissa. Osan amigurumeistani olen tehnyt ohjeiden mukaan. Monissa ohjeissa on sellaisia pieniä niksejä tai yksityiskohtia, jotka minusta on ollut hyvä kokeilla ensin valmiin ohjeen mukaan ja sitten soveltaa niitä omissa ideoissa.

Lähestulkoon jokainen hiemankin käsitöistä kiinnostunut henkilö tietää mikä on amigurumi, tai uskon ainakin niin. Amigurumi on neulomalla tai virkkaamalla tehty, täytetty maskotti. Kotimaassaan Japanissa nämä suloiset pienet käsityöt koristavat kotia, mutta Suomessa ne käsitetään enemmänkin lasten leluiksi. Meillä amigurumit tekivät entisessä kodissa niille tarkoitettua tehtävää eli koristivat kotiamme. Muuton yhteydessä nekin unohtuivat muuttokuormaan. Haaveena olisi tehdä jossain vaiheessa olohuoneen sisustukseen sopiva amigurumi jos toinenkin. Ehkä joskus toteutan tuonkin unelman.

Itse olen tehnyt amigurumeita aika vähän. Tarkalleen ottaen kahdeksan kappaletta. Osa niistä on lähtenyt ilahduttamaan ystäviäni, osa on jäänyt muistoksi kotiin.

Ohjeet: Crochet tutorial - Amigurumi

(Tämän videon avulla opettelin alkeet. Alla olevia hahmoja en ole tehnyt ohjeen avulla)

Lanka: 

Mustekkala: Joku raidallinen sukkalanka

Nalle: Novita Puro

Pupu: En muista

Koukku: 2,5 mm

Ohje: Mia Bengtsson: Amigurumi. Virkkaa omat maskottisi

Lanka: En muista

Koukku: 5 mm

Menu

Puoli vuotta sitten minussa heräsi suuri tarve perustaa oma blogi. Päätin kuitenkin malttaa mieleni ja maistelin ajatusta silloin tällöin. Jo tuolloin oli selvää, että blogini käsittelisi käsitöitä, askartelua, tuunausta ja kaikenlaista näpertelyä. Ja kun ajatus oli kypsynyt puolenvuotta mielessäni päätin yrittää. Käsitöiden tekijänä olen ideoita pursuava. Suinkaan kaikki ideani eivät lopultakaan toteudu ja ne jotka toteutuvat käyvät läpi kovan muokkausmyllyn syntyessään.

Tavoitteeni blogin suhteen on kehittyä kaikessa mitä teen. Lisäksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja sitähän bloggaaminen on, kirjoittamista. Suuri haaveeni on aina ollut oppia hyväksi koneompelijaksi, sillä en ole koskaan pitänyt sitä vahvana puolenani. Ehkä siis yllätän joskus vielä itseni ja saan ompelukoneellakin jotain aikaiseksi.

Seuraavassa joitain keskeneräisiä ja jo valmistuneita töitäni:

Tämän työn tein omalle pienelle pojalleni. Haalarin teon aloitin jo odotusajalla ja synnytyksen lähetessä ja muuton keskellä se hautautui syvälle muuttokuormaan, josta sen löysin pojan 1-vuotissyntymäpäivän lähestyessä. Työ oli tuolloin lähes valmis. Siitä puuttui enään vetoketju, korvat hupusta ja huppu paikaltaan. Häpeäkseni voin myöntää, etten itse jaksanut tehdä enään tuota viimeistelyä ja ehdotin työn loppuun viemistä miehelleni ja hänhän suostui. Siispä meillä mieskin tekee käsitöitä, myös ompelukoneella. Hänenkin töitään tulen varmasti esittelemään blogissani.

Ohje: Suuri Käsityö-lehti 2/2011

Lanka: Katia Peru

Puikot: 6 mm

 

Jouluna 2010 minulla oli suuri huovutettujen tossujen buumi. Niitä tuli tehtyä yhdet jos toisetkin ja onhan yhdet vielä paloina kaapisaakin kokoamista ja huovutuspesua odottamassa. Tällaistakin on siis jatkossakin eri väreissä luvassa.

Ohje: joku Novitan lehti

Lanka: Novita Huopanen

Puikot: 8 mm

 Tämä vaatehenkari-urakka on edelleen keskeneräinen projekti. Kuvassa oleva henkari vaatii vielä lakkaa päällensä ja lisäksi lopuista henkareista uupuu vielä sarjakuvaruudutkin. Sarjakuvat olen siis leikannut vanhoista sarjakuvalehdistä ja sen jälkeen liimannut ne puuliimalla henkariin. Kuivumisen jälkeen vuorossa olisi siis lakkaus.

Tällaista ja paljon muuta tulee siis sisältämään Silmukan saalistus-blogi. Tervetuloa inspiroitumaan kanssani!