Lisäksi kolmivuotias alkaa olla jo jossain määrin oma-aloitteinen. Pikku-E esimerkiksi osaa pestä kädet itse, hakea juomapullonsa jääkaapista ja pukeakkin jonkin verran. Tietysti perään täytyy edelleen katsoa ja seuraakin poika tottakai tarvitsee, mutta uskon vauvan hoidon sujuvan siitä huolimatta paremmin, miten se olisi onnistunut esimerkiksi vuosi sitten. Vaikka edessä on varmasti unettomia öitä ja polvissa asti roikkuvat silmäpussit, uskon meidän selviävän kahden lapsen kanssa tällä tulevalla ikäerolla.
Suurin mysteeri minulle on se, missä määrin lapset leikkivät keskenään, kun ikäeroa on hieman yli 3 vuotta. Siihen hetkeen, että sisarukset leikkivät yhdessä menee varmasti pitkä tovi, mutta tietysti se myös riippuu siitä, kuinka kiinnostunut Pikku-E on Pikkusaalistajasta. Uskon 3-vuotiaan pystyvän viihdyttämään vauvaa valvotusti, mutta kiinnostus on ehdottomasti lähdettävä pojasta itsestään.
Kaikesta huolimatta odotan innolla sitä, että pääsen seuraamaan sisaruksien välisen siteen kehitystä. Riidoilta tuskin sisarukset välttyvät, mutta ehkäpä sinne väliin niitä onnen hetkiäkin mahtuu.
Minkälaisia kokemuksia teillä on vastaavanlaisesta ikäerosta? Entä pienemmästä tai suuremmasta?
Meidän lapsilla ikäero on 2 v 7 kk (piti olla 2 v 9 kk...), ja se on ollut juuri hyvä meille. Isoveli on vauvasta asti ollut todella voimakasluonteinen ja temperamenttinen, ja samoin kuin Pikku-E yltiösosiaalinen ja auttavainen. :) Olin ihan varma, että mustasukkaisuus vauvasta tulisi olemaan valtava, mutta päinvastoin; Vilppu on ollut aivan mahtavan huolehtiva ja suojeleva isoveli heti alusta lähtien! Lapset ovat jo alkaneet leikkiä "yhdessä" pikkusiskon lähestyessä vuoden ikää, lähinnä siis vanhempi rakentelee duploilla tai legoilla ja nuorempi tuhoaa, tai sitten "painivat"... :D Selvästi ovat toisilleen tärkeimmät ja rakkaimmat maailmassa, sitä sisaruussuhteen syntyä on aivan mahtavaa äitinä seurata. ♥
VastaaPoistaIhanalta kuulostaa lapsiesi sisaruus ja ikäerokin selkeästi on juuri passeli :) Tuo mustasukkaisuus on myös asia, johon suhtaudun varauksella. Siis enemmin niin, että oletan sen tulevan jossain vaiheessa, kuin että jäisi tulematta. No, mutta aika näyttää :)
PoistaSe jäi vielä mainitsematta, että suuri tekijä on varmasti myös tokan lapsen luonne! Meillä Nella on ollut aivan yltiöhyväntuulinen, aina aurinkoinen ja helppo vauva (yönukkumisia lukuun ottamatta). Vaativamman lapsen kanssa kokemus voisi olla ihan erilainen. :)
PoistaAivan, varmasti tuokin on vaikuttava asia :) Meillä Pikku-E oli sellainen helppo vauva, joka nukkui yönsä ja oli aina hyvällä tuulella. Nähtäväksi jää, saadaanko nyt vähän vaativampi tapaus ;D
PoistaMiusta tuo kuulostaa oikein hyvältä ikäerolta. Kaikissa ikäeroissa on puolensa ja haasteensa ja vaikka kuinka suunnittelisi, paljon jää sattuman varaan.
VastaaPoistaMiulla ja nuorimmalla siskollani on ikäeroa kuusi vuotta, ja meillä oli paljon yhteisiä leikkejä. Ei kaikkia, mutta niin ei tarvitsekaan olla. Varmasti teidänkin lapsille tulee aivan ihania yhteisiä puuhia. :)
Itsekkin uskon vahvasti, että tämä ikäero on hyvä ja juuri sopiva meidän perheelle :)
PoistaJa tietysti sisaruksista huolimatta on hyvä, että osaa leikkiä myös itsekseen ja keksii tekemistä ja tietysti saa myös omia kavereita. Innolla ja pienellä kauhulla odotan mitä yhteisiä puuhia meidän lapset aikanaan keksivät :)
Meillä tytöille tuli ikäeroa 1v ja 9kk ja ainakin tämän ensimmäisen 3viikon aikana kaikki on mennyt paremmin kuin osasin odottaa. Eevi on ollut todella huolehtiva ja reipas sisko vaikka olinkin varautunut mustasukkaisuuskohtauksiin ja sen sellaisiin mistä minua kovasti peloteltiin. Uskon kuitenkin, että Eevi on vielä nyt niin nuori, ettei osaa kohdistaa mustasukkaisuuttaan vauvaa kohtaan vaan onkin ottanut sen täysivaltaiseksi jäseneksi meidän perheeseen ja on vähän väliä huolissaan siitä, missä pikkusisko on. Liiaksi ei kuitenkaan yritä apuaan tyrkyttää, vaan seurailee vierestä miten minä hoidan pikkuista ja hän leikkii samoja juttuja oman leikkinukkensa kanssa. Ja tähän päivään mennessä ei ole ollut juurikaan ärtymystä sen enempää meitä vanhempiakaan kohtaan vaikka olin siihenkin varautunut ja sehän ehtii vielä tullakin, tosin olemme yrittäneet antaa Eeville huomiota normaaliin tapaan ja vauvan hoidon lomassa otamme myös kontaktia Eeviin jolloin se ei ehkä koe oloaan niin ulkopuoliseksi..
VastaaPoistaUskon, että oli ikäero sisaruksilla mikä tahansa, on ne silti kultaakin kalliimpia rikkauksia toisilleen. Ja kuten yllä jo kommentoikin, on kaikissa varmasti hyvät ja huonot puolensa, ja paljonhan se on vanhempien jaksamisestakin kiinni, mitä lyhyempi ikäväli sen varmasti "rankempi" on pienen lapsen hoitaminen taaperon kanssa, kun taas jos isosisarus on jo omatoimisempi ja helpottaa näin vanhempien taakkaa vauvanhoidon lomassa :)
Ihanaa odotusaikaa sinulle!
Oi, onnea prinsessasta! <3 Ihanalta kuulostaa teidän ensimmäiset viikot kahden lapsen kanssa :) Tuota ärtymystä vanhempia kohtaan en ole tullut ajatelleeksikaan. Täytyykin siis varautua siihenkin!
PoistaJa kiitos, tämä odotusaika on onneksi ollut tähän mennessä yllättävän ihanaa :) Toivotaan, että yhtä tasaisena jatkuisi.
Meidän pojat ovat kyllä mainioita leikkikavereita sille päälle sattuessaan. Niitä on kyllä paljon ja enemmän kun negatiivisia. Vanhempi osaa tarvittaessa oikein ärsyttää, mutta eikös sisarukset nyt muutenkin. Luonteeltaan kummatkin pojat ovat erittäin tempperamenttisia. Omaa tahtoa on, eikä aina anna kumpikaan periksi. Meidän ikäero on sen 5v 4kk. Se on välillä raskasta kun tahallaan ärsytetään pienempää, että huutoa syntyy. Voin vakuuttaa että varmasti mainio ikäero teille tulee ja varmasti paljon seuraa toisilleen. Ihanaa kun esikoinen on isompi, että on jo omatoimisempi, eikä tarvii sua koko ajan kaikkeen. -Helinä-
VastaaPoistaNiin varmasti niitä riitoja tulee sisaruksille, oli ikäero melkein mikä vaan. Ja lasten luonteetkin tietysti vaikuttaa, niinkuin tuo tempperamenttisuus. Jännä nähdä nyt, millainen sisaruussuhde meidän lapsille kehkeytyy :)
PoistaMeillä ikäero on 2v9kk ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Paljon on auttanut se, että vauva on tyytyväinen ja nukkuu yöt hyvin. Esikoisen huomionkipeys on yllättänyt kyllä, mutta onneksi sitä tasapainottaa se, että hän suoriutuu jostakin hommista hyvin itse, esim. pottailu, syöminen ja ulkovaatteiden pukeminen/riisuminen. Ja nyt kun vauva osaa tarttua leluihin ja kieriä lattialla, on pojilla enemmän keskinäistä kontaktia.
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa tuokin ikäero. Ja omatoimisen kuuloinen esikoinen teillä! :)
PoistaMeillä on aika sama ikäero kolmannen ja neljännen välillä, mitä teille tulee. Mustasukkaisuutta oli alkuun. Ei ihan heti, mutta melko pian. Huomioitiin kyllä isompaa, mutta silti hänellä oli tapana osoittaa mieltään vedin äänekkäästi, kun meille tuli vieraita. Lisäksi hän riisui itsensä alasti. Onneksi oli vain lyhyt vaihe. Nyt vauva on 10kk ja sisaruksilla on jo jonkinaikaa ollut yhteisiä juttuja ja leikkejä. Meillä on kokemusta myös 1,5v ja 2,5v ikäeroista. Tää viimeisin on ollut omalla tavallaan helppo ja hyvä. Puolensa kaikissa. Riippuu paljon lasten luonteista ja siitä, miten isompaa huomioidaan. :)
VastaaPoistaTuo vanhemman lapsen huomioiminen onkin varmasti tärkeä asia ja siihen yritän itsekkin vauvan tultuakin panostaa.
PoistaKiva kuulla, että teillä on mennyt kuitenkin heinosti alun vaikeuksien jälkeen! :)
Aaaaww, pikkusaalistaja :'D Kyllä ihan varmana sisarukset tulevat hyvin toimeen ja uskot et leikit sujuu myös :) Ei tuo ikäero kuitenkaan NIIN iso oo :)
VastaaPoistaHih, toi Pikkusaalistaja-nimi tuli eräältä lukijalta ja osu ja uppos muhun heti :D
PoistaJa kiitos tsempeistä! Eiköhän tuo tuleva ikäero ole varsin toimiva :)
Hei. Meillä vanhemmilla pojilla suunnilleen sama ikäero, 3v ja 1,5kk...noh 1 ja 4 vuotiaalla leikit ei välttämättä vielä natsaa, mutta ajan myötä ero "tasoittuu" 3 ja 6 vuotiaana leikkivät jo jonkin verran yhdessä. Nyt 9 ja 6 vuotiaina lähes erottamattomat. Toki varsinkin 9vuotias kaipaa myös enenevässä määrin ikäistään seuraa, mutta myös pikkuveli usein mahtuu leikkeihin mukaan. Onnea odotukseen koko perheelle ;-)
VastaaPoistaIhan mahtava kuulla positiivisia kokemuksia tällaisesta ikäerosta :) Toivotaan, että täälläkin sisarukset löytävät yhteisen sävelen ;) Kiitos onnen toivotuksista :)
PoistaMinulla itselläni on ikäero siskooni 3 vuotta ja minusta aina oli niin mukava, kun oli isompi johon saattoi turvata ja joka opasti monessa asiassa ( pahanteossa=D ). Omilla lapsillani on ikäero 21 vuotta ja ei kuulemma ole tullut semmoista sisaruuden tunnetta, en kyllä ihmettelekkään sitä.
VastaaPoistaKiva kun kerroit kokemuksistasi! Varmasti tuollainen ikäero tuo nuoremmalle turvaakin, vaikkakin kolme vuotta ei tietenkään ole vielä ikäerona iso verrattuna vaikka tuohon 21:n vuoteen.
Poista