Kevään yksi selkein teema oli hampaat. Pikkusaalistajan taannoin puhjenneitten pikkuhampaitten lisäksi omani. Tammikuussa varaamani aika viisaudenhampaan poistoon koitti viimein huhtikuussa ja pääsin eroon jo raskausaikana alkaneista hammaskivuista, jotka tuo hammas aiheutti. Tai eivät kivut heti loppuneet, mutta kun toivuin leikkauksesta ja sain tikitkin pois, olin jo aika pian entiseni. Pikkusaalistaja ei onneksi liiemmin kärsinyt hampaiden puhkeamisesta eikä särkylääkettäkään tarvittu. Purulelut olivat tosin tavallista suositumpia.
Kaikenlaista tuli Pikku-E:nkin kanssa touhuttua. Planeetta 51-elokuvan innoittamana poika halusi oppia hyppimään ruutua, joten katuliidut esille ja ruutuhyppelyruudukkoa asfalttiin piirtämään. Pelin säännöt olivat itsellä hieman hakusessa, sillä tyttönä tuli hypittyä hieman erinäköistä ruutua. Tätä sitten leikittiinkin niin pitkään, kunnes sade huuhtoi ruudukon pois. Uutta ruutuhyppelyinnostusta odotellessa.
Muiden leikkien ohella Pikku-E on myös innokas äidin pikkuapuri. Aina pitäisi saada tiskata vähän käsin, vaikka pääasiassa tiskit meillä kone hoitaakin. Pyykkiäkin poika laittaa koneeseen ja taitojensa mukaan ripustaa kuivumaankin. Imurin varteen hän tarttuu kuulosuojaimet korvillaan.
Ruokaakin on tullut laitettua niin Pikkusaalistajalle, kuin meille muillekkin. Itseasiassa laskeskelin, että soseet itsetehden saa pienen purkillisen sosetta melkein puoleen hintaan verrattuna kaupan hintoihin. Toinen syy soseiden tekemiseen itse on se hirvittävä lasipurkkien määrä, mikä kaikesta kaupasta kannetusta soseesta kertyy. Sen määrän, mitä lasipurkkeja tällähetkellä kertyy kierrätän itsetehtyjen soseiden annosteluun ja pakastamiseen.
Yksi mahtavimmista jutuista kevään aikana on kuitenkin ollut se, kuinka Pikku-E on oppinut piirtämään ihan uusia juttuja. Kuvakollaasin oikeassa alanurkassa on pojan piirtämä pupu. Vielä loppuvuodesta Pikku-E:n piirrustukset olivat "Hot Wheels-ratoja" niinkuin poika itse kiehkuraisia piirrustuksiaan kuvaili, mutta kevään aikana hän on piirtänyt jo ihmishahmojakin. Tätä kehitystä olen seurannut ylpeyden ja liikutuksen vallassa.
Pienempikin poika on tietysti kehittynyt. Eteenpäin ei vielä liikuta, mutta ilman tukea istutaan ja yritys eteenpäin on kova. Isoveljen seurailu on ehdottomasti lempipuuhaa ja vieläpä jos siinä samalla saa vaikkapa natustaa riepua, niin mikä sen viihdyttävämpää. Istuminen on selkeästi myös mieluista hommaa.
Takana on siis kaikin puolin ihana muistojen täyteinen kevät.
Millainen sinun kevääsi oli?
Hauska kurkkaus, kuvien muodossa :))
VastaaPoistaKiitos! Kiva, että tykkäsit :)
Poista