Ohje: Suuri Käsityö-lehti
tiistai 9. lokakuuta 2012
Historiapistoja
Olen ennenkin puhunut kouluvuosieni käsityöopetuksesta. No, jos siellä työni lähes murska-arvioitiin, niin syntyipä siellä jotain hyvääkin. Sain nimittäin ristipistokipinän. Peruskoulun jälkeen tein monia ristipistotöitä, enkä katsonutkaan neulepuikkoihin ja virkkuukoukkuihin päin. Tein ristipistotöitä lähinnä lahjaksi yhdelle jos toiselle. Jotain on kuitenkin jäänyt itsellekkin. Nimittäin ainakin nämä Beatrix Potterin satuhahmoja esittävät taulut. Kangas on ollut aika isolla pistovälillä, mutta pidin tuolloin rouheasta tyylistä. Näiden jälkeen tein huomattavasti pikkutarkempaa jälkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
Aika monella tuntuu kokeneen ikäviä asioita kässäntunneilla. Se on todella harmi!
VastaaPoistaVaan ettei kuvassa olisi itse Petteri Vänskän isännän kasvimaalla? Se on Jälkeläisen lemppareita eli aika tutuksi tullut :P
Jep. Peruskoulusta on muutenkin jäänyt yleisesti sellaiset tunteet, että aika luovuuden tappava paikka se on. Tietystihän se on paljon kiinni omasta asenteesta ja sen hetkisen hormonimyrskyn suuruudesta.
VastaaPoistaTaitaa tuo olla Petteri juurikin Vänskän kasvimaalla :) Tuon hiiren nimeä en sitten muistakkaan? Itsellä on nuo kaikki animaatiot kyllä DVD:llä ja näin aikuisiällä ne uudestaan katsoneena totesin että osa jaksoista ovat jopa aika pelottavia. Varsinkin kun miettii sitä kuinka vilkas mielikuvitus lapsella on :)
En pärjännyt minäkään peruskoulun kässässä. Näköjään meitä yhdistää myös nämä Beatrix Potter -ristipistot: tein aikoinani ainakin molemmat puput. Missähän ne ovat mykyään? Täytyypä etsiä äidin luota allesta.
VastaaPoista-Paula
Hyvä ettei huonot kokemukset kässätunneista ole kadottaneet sinunkaan halua tehdä käsitöitä! :) Ja itsekkin olen tehnyt toisenkin noista Beatrix Potterin pupuista. Se tosin meni lahjaksi sukulaistytölle. Muistan vain että siitä pupusta tuli isopäisempi, kuin ohjeessa, mutta hyvän näköinen silti :)
Poista