Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelua lapsen kanssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelua lapsen kanssa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Kylpyyn! Lush!
Meille muutti joskus vuoden vaihteessa mörkö nimeltään hiusten pesu. En tiedä miksi, ehkä se kuuluu ikään tai vain siihen, että E:tä tuntuu tätä nykyään pelottavan tietyt asiat niinkuin pimeä, kovat äänet tai tietynlainen mollisointuinen musiikki. Muistan, että itse pelkäsin lapsena ihan samoja asioita, joten ymmärrän pojan pelkotiloja erittäin hyvin. Tietysti äitinä haluaisin helpottaa pojan pelkoa, mutta se ei aina ole niin helposti sanottu kuin tehty.
Pimeän pystyy poistamaan valolla, kovat äänet ainakin kuulosuojaimilla ja mollisointuisen musiikin voi sammuttaa, jos se on lapselle liikaa. Mutta hiusten pesu onkin sitten kinkkisempi tapaus. Kunnes taannoin eteeni tuli ratkaisu, kuin tarjottimella. Facebookin etusivulle nimittäin ilmestyi linkki Ruususuu & huvikumpu-blogiin, josa oltiin askarreltu sateenkaaren värisiä saippuoita.
Kyseessä on Lush-tuoteet, jotka innostavat niin isoja kuin pieniäkin kylpijöitä hauskoilla tuotteillaan. Aloimme selailemaan E:n kanssa verkkokauppaa ja annoin pojalle vapaat kädet siihen, mitä hän haluaa verkkokaupasta. Sovimme kuitenkin, että poika saisi muovailtavaa saippuaa ja kylpypallon. Muovailuvaha oli helposti valittu, sillä E rakastaa sateenkaarenvärejä. Joten sen värinen kylpymuovailuvaha klikattiin ostoskoriin. Kylpypallon valitseminen olikin vaikeampaa. Poika kävi melkein kaikki pallot läpi ja halusi aina sen uuden, joka osui silmiin, mutta lopulta Frozen-pallo vei voiton.
Toimitus oli nopea, mutta entä se tuotteiden toimivuus? Muovailuvahasaippuoita oli kiva muotoilla ja kylpypallon poreilua oli kiva seurata. Se onkin ollut yllättävän riittoisa ja siitä on edelleen pieni pala jäljellä. Frozen-pallo värjäsi veden kaiken lisäksi hauskan siniseksi. Muovailusaippua värjäsi vettä vähemmän, kuin kylpypallo, mutta toi hauksaa väriä veteen. Ja mikä tärkeintä, nämä tuotteet innostivat poikaa kylpemään ja sai hänet taas ainakin sietämään hiusten pesua.
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Ei menny ku Strömsössä-haaste
En tietenkään tarkoita, että lasten kanssa askarrelessa työn jäljen pitää olla tiptop, vaan tietysti pienen ihmisen luovuus ja innostus pitää työssä näkyä. Innostusta pojalla riittikin, kun muutama päivä sitten hän näki kaupassa hama-helmiä ja paljastin samantien, että meiltä löytyy niitä kotoa suuri purkillinen. Koko viikon poika kyseli, joko otettaisiin helmet esiin ja tänään viimeinkin meillä oli sopivaa aikaa askarrella jotain näistä värikkäistä pikku helmistä.
Poika asetteli suurella tarkkuudella hamahelmiä alustalle. Pientä taiteilijaa ei vain millään saanut ymmärtämään, että helmet pitäisi asetella lähekkäin toisiaan, muuten ne eivät ota toisiinsa kiinni. Sain loputa kuitenkin luvan täyttää tyhjät välit ja näin oli suunnittelemamme magneetti silittämistä vaille valmis.
Itse olin tehnyt pari hama-helmi työtä ennen magneetin silittämistä ja totesin tasaisen lopputuloksen aikaan saamisen olevan tarkkaa puuhaa. Olin myöskin ihmetellyt silitysraudan pitämää ihmeellistä naksutusta, mutta päätin silti vielä tämänkin teoksen silittää. Tämän työn kohdalla hamahelmet eivät kuitenkaan sulaneetkaan, kuten aikasemmat ja magneetista tuli suorakaiteen sijaan hieman erikoisen mallinen.
Askartelimme vielä lisää, mutta yrittäessäni silittää kyseisiä töitä, totesin ettei silitysrauta enää kuumentunut. Epätasaisen sulamisen ja erikoisen naputuksen syy selvisi. Hama-helmiaskaretlumme jäi silitysraudan viimeiseksi hommaksi. Ei siis mennyt lainkaan kuin Strömsössä. Onneksi tämä oli kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa, että varmasti jatkamme, kunhan ensin saadaan hankituksi uusi silitysrauta.
Ihanaa keskiviikkoa!
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Pikku-E:n kätösistä
Pikku-E:n kolmivuotissyntymäpäivät tuli jo juhlittua, mutta blogipostaus kutsujen askartelusta jäi kaikkien juhlajärjestelyjen alle. Esittelyn arvoiset nämä kuitenkin ovat, ainakin näin äidin mielestä, sillä nämä ovat ensimmäiset kutsut, jotka poika askarteli lähes kokonaan itse. Allekirjoittanut leikkasi ainoastaan korttipohjat ja teipit pätkiksi. Viime vuonna piti vielä auttaa vähän enemmän. On ihana huomata, kuinka paljon pojalla on innostusta askarteluun ja kuinka noin pienellä isolla pojalla on jo paljon silmää sommittelun suhteen. Mielikuvitustakin löytyy jo hurjasti ja jokaiselle tarkkaan harkitulle maaliviivalle ja mililleen asetellulle teipinpätkälle löytyi syy olla juuri siinä, missä ne olivat.
Alun alkaenhan itselläni oli ajatuksena osallistua itse hieman enemmänkin kutsujen askarteluun, mutta nyt kun päästiin näin hienoon lopputulokseen ja Pikku-E:kin oli askartelusta niin innoissaan, saa tämä pojan itse tekeminen jatkua varmasti myös ensi vuoden kutsukorteissa.
Ihanaa alkavaa viikkoa!
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Hellepäivän leikkivinkki
Näin hellepäiviä odotellessa päätin jakaa pienen ulkoleikkivinkin, joka sopii perheen pienimmillekkin. Samalla kiitän vinkistä Harmaa ja muut iloiset värit-blogin Minnaa, joka kertoi tästä mahtavasta kesäpuuhasta viime kesänä, jolloin listasin Pikku-E:n lempiulkoleikkejä.
Tässä seinänmaalaus leikissä seinää siis maalataan puhtaalla maalipensselillä, joka kastetaan veteen. Ja oi kuinka riemukasta tämä onkaan!
Ihanaa tiistaita!
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
#satasyytäollaonnellinen 003/100 - Yhdessä tekeminen
Yhdessä tekeminen on aina mukavaa. Oli kyse sitten isommalla porukalla tehdystä kävelylenkistä tai pienestä askartelutuokiosta Pikku-E:n kanssa. Minusta on mukavaa keksiä aina silloin tällöin jotain pientä askarreltavaa pojan kanssa, hänen ikänsä ja tasonsa huomioon ottaen, tietysti.
Tänään Pikku-E alkoi vaatimaan, että minun aikaisemmin hänelle pahvilaatikosta askartelemani lentokone tarvitsisi katon. Löysinkin mielestäni sopivan oloisen pahvilaatikon, josta leikkasin yhden sivun pois. Pitkän sovittelun jälkeen selvisi, ettei pahvilaatikkoa saa lentokoneen katoksi tarpeeksi tukevasti. Laatikosta tuli lopulta pehmolelujen peti. Kysyessäni, haluaisiko poika värittää laatikkoa, hän innostui heti. Oranssi liitu saikin kyytiä ja laatikko sai persoonallista lisäilmettä. Pikku-E oli lopputulokseen tyytyväinen, ja niin olin minäkin.
Ihanaa keskiviikkoa!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Viikon värit 07/52/2014
Tällä viikolla tuli pitkästä aikaa kaivettua esiin Moon Dough-koirankoppi. Pakkaukseen kuuluu kahden väristä muovailuhiekkaa, koiran koppi koirien muovailua varten ja kolme muottia, joilla saa tehtyä koirille ruokaa. Muovailuhiekka on erilaista, kuin muovailuvaha. Siitä muovailu ilman muotteja on haastavaa, mutta muottien avulla ainakin meillä mielenkiintoa riittää pitkäksi aikaa. Aikaa tämän lelun parissa kuluukin. Kaksi-vuotias Piiku-E leikkii tällä ainakin puolituntia putkeen, joskus aikaa vierähtää enemmänkin. Yksin en pojan anna tällä tosin leikkiä, vaan muovailuhiekalla leikitään aina aikuisen valvonnassa.
Pikku-E:n muovaillessa koiria, minä räpsäisin Viikon värit-kuvan.
Täydellisten koirien aikaansaamiseksi, muovailuhiekka pitää muuten tunkea muotin joka koloon tarkasti. Vipua kääntämällä valmis koira tippuu koppiinsa.
Sydämellistä perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
maanantai 11. marraskuuta 2013
Lahjottu isi
Palatossut
Lanka: Novita Huopanen
Puikot: 8 mm
Kuten monissa muissakin kodeissa myös meillä vietettiin eilen isänpäivää. Lahjatkin olin keksinyt, toteuttanut sekä hankkinut jo hyvissä ajoin, mutta paketoinnin tein vasta lauantai-iltana kuten myös kortin. Sen askartelin samalla tavalla, kuin äitienpäiväkortit eli yhteistyössä Pikku-E:n kanssa.
Palatossut taas olivat yksi niistä ikuisuusprojekteista, joita ilmestyy kaapin perältä. Nämä tossut aloitin noin kolme vuotta sitten, jolloin minut oli vallannut palatossu-vimma. Niitä taisi syntyä lyhyessä ajassa kolmet, joista kaksi päätyi pukinkonttiin ja tämä miehelle tarkoitettu pari kaapin perälle. Oikeastaan kaapin perälle ne päätyivät muuton yhteydessä, mutta joka tapauksessa. Kun palat taas tulivat minua vastaan isänpäivän lähestyessä, päätin viimein koota palaset kasaan ja huovuttaa tossut valmiiksi. Ja näyttipä mies tyytyväiseltä, kun pitkän odotuksen jälkeen sai tossut jalkaansa.
Kuvakirja on jo melkein perinteeksi muodostunut isänpäivälahja. Viime vuonna teetin Ifolorilla Pikku-E:n ensimmäisestä vuodesta kuvakirjan ja tänä vuonna paketista kuoriutui toisen vuoden kirja täynnä veikeitä kuvia. Onnea on pikku-mies, joka hymyilee kameralle pyynnöstä. Hih.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille
ja
tervetuloa uudet lukijat!
ja
tervetuloa uudet lukijat!
P.S. Isästä itsestään varmasti paras isänpäivälahja oli se, kun Pikku-E aamuisten halien, pusujen ja onnentoivotusten lisäksi sanoi iltapäivälle "Maailman paras isi". Nuo sanat voin ehdotomasti minäkin allekirjoittaa!
torstai 18. heinäkuuta 2013
Toiset synttärikutsukortit
Eilen Keskiviikon keskeneräisissä esittelin teille mysteerisen työn valmisteluja. Tarvikkeistä syntyi Pikku-E:n 2-vuotissyntymäpäiväkutsukortit. Toisin kuin eilisessä postauksessa esittelin, askartelusilmät ja huopa jäivät käyttämättä, koska ne eivät mielestäni sopineet sitten kuitenkaan lopputulokseen.
Mietin pitkään, liimaisinko korttiin vain Pikku-E:n itsetekemän taideteoksen vai kehittelisinkö jotain muuta. Päädyin siihen johonkin muuhun. Pojan luovuus ei kuitenkaan jäänyt syrjään, vaan toteutin kortit samalla periaatteella, kuin tämän vuoden äitienpäiväkortit. Pikku-E siis piirsi turkoosille ja vihreälle paperille ja väritetyistä kohdista leikkasin, pyöreää lasia apuna käyttäen hymyilevän hyönteisen pään. Piirsin ötökälle silmät ja suun ja rajasin hieman päänmuotoa. Napit liimasin liimatipoilla ja piirsin tuntosarvet niiden ympärille. Vielä kukat ja "kutsu"-teksti ja kortti olikin jo valmis.
Kortin taakse valikoitui runo:
Kasvan kokoajan isommaksi
Täytän vuosia jo kaksi
Sitä haluan juhlia kanssa sun
Tule siis luokseni mun
Esiintyi Keskiviikon keskeneräisissä 038
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Leikitään ulkona
Pikku-E täyttää tänään vuoden ja 10 kuukautta. Kahden vuoden merkkipaalu siis lähenee hurjaa vauhtia. Vielä ei kuitenkaan ole aika muistella Pikku-E:n vauva-aikaa tai sitä, kuinka pieni Pikku Papunen oli kun hän oli oikein pieni. Nyt ollaan kuitenkin jo niin lähellä sitä toista ikävuotta, että jotenkin tämäkin täytyy huomioida. Päätin siis rankata meidän pienen poikamme ulkoleikkien TOP3-listan. Lista tulee luultavasti muuttumaan huomattavasti kesän aikana sillä sekä vauvakeinu että hiekkalaatikko valmistuvat tänä aikana käyttökuntoon. Saa siis nähdä, miten tämä lista vielä tämän vuoden aikana muuttuu.
Pikku-E:n ulkoleikkien TOP3
Väriliidut
Viime kesänä, kun Pikku-E vielä käveli tukien ja seisoi tanakasti kahdella jalalla paikkallaan, katselin vaunulenkeillä, kuinka isommat lapset olivat piirrelleet liiduilla jalkakäytäville. Ajatus liiduista jäi kytemään johonkin takaraivoon. Ja kun keväällä näin paikallisessa Tokmannissa purkillisen väriliituja halvalla hinnalla varustettuna, se lähti oitis mukaan. Pikku-E on hyvin innokas piirtämään sisällä paperille ja piirtolevylleen, joten liidut olivat taattua hittiainesta. Ja hittihän niistä tulikin, niin äidin kuin pojankin mielestä. Valitettavasti, kuten kuvasta näkyy, liidut ovat myös hyvin herkästi rikkoutuvia. Onneksi poika oppi äkkiä, ettei näitäkään saa heitellä.
Vesipyssy
Tämäkin löytyi Tokmannilta halpaan hintaan ja olikin siitä syystä heräteostos. Vaikka vesipyssyn liipasin on aika tiukka, Pikku-E jaksaa painaa sen pohjaan. Tällä ammutaan kukkasia, ulkoseiniä ja omaa naamaa :) Vielä poika ei ole huomannut tähdätä kanssaleikkijöihin, eli aikuisiin ja hyvä niin.
Ruohonleikkuri
Ja pitäähän jokaisella pikku isännällä olla oma ruohonleikkuri, niin myös Pikku-E:llä. Tämä kulkeutui meille vuosi sitten sukulaisten toimesta. Viime kesän loppupuolella poika ei vielä jaksanut tätä työntää edellään, mutta tänä kesänä on asia ollut täysin toinen. Ruohonleikkurin kanssa on jopa kuljettu isin perässä tämän leikatessa ruohoa. Pensaiden alta Pikku-E on leikannut ruohot erityisen tarkasti ;)
Tällaisia ulkoleikkejä siis meillä. Miten teillä leikitään ulkona? :)
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Hyvää äitienpäivää!
Tarvitseeko äidille välttämättä kantaa kukkia, jos omalla pihalla on tällaista kukkaloistoa? Ei ainakaan tälle äidille. Riittää kun kuljeskelee ihailemassa pihamaan tarjontaa. Tosin kukathan ovat aina kauniita, olivat ne sitten sisällä tai ulkona.
Seuraavassa kuvassa näkyy Pikku-E:n kanssa tekemäni äitienpäiväkortit. Toinen miehen äidille ja toinen omalleni. Pikku-E siis piirsi paperille itse valitsemillaan väreillä ja valinta sopikin täydellisesti suunnitelmaani. Kotoliving-logon myötä innostuin jatkamaan samaa tyyliä korttien koristeluun.
Hyvää äitienpäivää kaikille!
P.S. Näin loppuun on pakko vähän hehkuttaa. On nimittäin aivan mahtavaa kuinka paljon Silmukan ytimestä-haaste on tuonut positiivista palautetta! Koko ajatus kun syntyi todella pienessä hetkessä. Ja kun kyselin Siniä mukaan kehittelemään ideaa kanssani eteenpäin, olin riemuissani kuinka suurella ilolla hän otti ehdotukseni vastaan. Kieltämättä minun on pakko myöntää, että ennen haasteen julkaisua jännitin lähteekö kukaan meidän kahden lisäksi mukaan. Ajattelin että ehkäpä yksi tai kaksi ilmoittautuu tähän ensimmäisen kuun haasteeseen. Mutta teitä onkin jo yhdeksän osallistujaa! Kiitos tuhannesti teille kaikille ja suuren suuret halaukset viellä lisäksi! Vieläkin ehtii hypätä mukaan, eihän kuukausi ole vielä puolessavälissäkään. Ilmoittautumaan pääsee Pipon ytimestä-blogissa tai tässä blogissa. Vielä kerran kiitos!
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Vauvakirjan haastetehtävä
Te jotka koskaan olette sellanneet minkäänlaista vauvakirjaa, tiedätte varmasti ne ruudut, johon pitäisi piirtää pienen ihmisen käsi ja jalka. Pikku-E:llä on Hello Kitty:llä varustettu vauvakirja, jossa on myöskin tuollaiset ruudut. Mutta niiden pienten käsien ja jalkojen piirtäminen ruutuihin onkin vaikeampaa, kuin olisin uskonut. Siksipä meillä päädyttiin tällaiseen ratkaisuun:
Kyllä, me skannasimme Pikku-E:n käden. Tämä tapahtuikin puolivahingossa eräänä iltana, kun mies korjasi
skanneritulostintamme. Poika oli äärimmäisen kiinnostunut skannerista ja mies näytti kasetin mallisella puhelimenkuorellaan, kuinka skanneri toimii. Siitä se ajatus sitten lähti. Seuraavaksi Pikku-E:lle näytettiin, että skannerilla voi skannata myös käden. Ja kun mies oli skannannut kätensä uskalsi Pikku-E:kin laittaa kätensä skannerin väliin. Hieman liian malttamaton poika oli, joka näkyy hiukan erikoisissa sormen päissä, mutta se näyttää vain pojan luonteen :)
Miten teillä on ratkaistu vikkelien lasten kohdalla tällaiset vauvakirjojen asettamat haasteet? :)
Kyllä, me skannasimme Pikku-E:n käden. Tämä tapahtuikin puolivahingossa eräänä iltana, kun mies korjasi
skanneritulostintamme. Poika oli äärimmäisen kiinnostunut skannerista ja mies näytti kasetin mallisella puhelimenkuorellaan, kuinka skanneri toimii. Siitä se ajatus sitten lähti. Seuraavaksi Pikku-E:lle näytettiin, että skannerilla voi skannata myös käden. Ja kun mies oli skannannut kätensä uskalsi Pikku-E:kin laittaa kätensä skannerin väliin. Hieman liian malttamaton poika oli, joka näkyy hiukan erikoisissa sormen päissä, mutta se näyttää vain pojan luonteen :)
Miten teillä on ratkaistu vikkelien lasten kohdalla tällaiset vauvakirjojen asettamat haasteet? :)
perjantai 18. tammikuuta 2013
Vauva-aikakapseli
Ihailin jokin aika sitten Ellin koti-blogissa kuinka Elli oli maalannut poikansa kanssa leikkiauton uuteen uskoon. Ajatus Pikku-E:n kanssa askartelusta oli muhinut päässäni jo pitkään. Tosin 1-vuotiaan kanssa askarteluvaihtoehdot ovat aika rajalliset ja homma muutenkin haasteellista, kun vahaliidut pistettäisiin mieluummin poskeen, kuin käytettäisiin siihen oikeaan tarkoitukseen: piirtämiseen :) Päätin kuitenkin yrittää.
Seuraavaksi pääsinkin itse työntouhuun. Revin viimevuoden sanomalehdistä palasia. En millään tavalla valinnut paperinpaloja, mutta huomasin, että teksteistä löytyy ainakin sanat "Hobitti" ja "Big Brother" :) Saa nähdä kuinka tarkkaan Pikku-E tutkii kapselin reunaa, kun oppii lukemaan.
Liimasin lehdenpalat reunaan kiinni, jonka jälkeen käsittelin pinnan vielä vesi-askarteluliima-akryyliväri-seoksella. Lopuksi vielä tein valumajälkiä sinne tänne- Tällä tavalla sain haluamani huolittelemattoman ulkonäön.
Sitten tulikin kannen vuoro. Leikkasin Pikku-E:n piirrustuksesta kanteen sopivan palan ja teippasin sen kanteen mt-teipillä. Teippasin lisäksi kannen reunat samaisella teipillä. Reunasta tuli ryppyinen, jolloin huolittelematon tyyli jatkui.
Ja mitäkö vauva-aikakapseliin kätkeytyi? No kaikkea tätä:
P.S. Tervetuloa lukijoiden joukkoon Mira ja Taru! :) Ja kiitos kaikille tähän asti mukana pysyneille :)
Ajatuksena oli siis laittaa Pikku-E:n vauva-ajan jutut pakettiin ja talteen, josta ne on kiva kaivaa muutaman vuoden päästä ja katsella ja muistella pojan vauva-aikaa. Ensimmäinen vaihe oli kanteen kiinnitettävän piirrustuksen luominen. Tämä osuus oli siis Pikku-E:n näytönpaikka ja hienostihan se sujui :) Väriliitujakin käytettiin vain ja ainoastaan niille tarkoitettuun tehtävään eli siihen piirtämiseen :)
| Vauva-aikakapseli ennen tuunausta |
Seuraavaksi pääsinkin itse työntouhuun. Revin viimevuoden sanomalehdistä palasia. En millään tavalla valinnut paperinpaloja, mutta huomasin, että teksteistä löytyy ainakin sanat "Hobitti" ja "Big Brother" :) Saa nähdä kuinka tarkkaan Pikku-E tutkii kapselin reunaa, kun oppii lukemaan.
Liimasin lehdenpalat reunaan kiinni, jonka jälkeen käsittelin pinnan vielä vesi-askarteluliima-akryyliväri-seoksella. Lopuksi vielä tein valumajälkiä sinne tänne- Tällä tavalla sain haluamani huolittelemattoman ulkonäön.
Sitten tulikin kannen vuoro. Leikkasin Pikku-E:n piirrustuksesta kanteen sopivan palan ja teippasin sen kanteen mt-teipillä. Teippasin lisäksi kannen reunat samaisella teipillä. Reunasta tuli ryppyinen, jolloin huolittelematon tyyli jatkui.
Ja mitäkö vauva-aikakapseliin kätkeytyi? No kaikkea tätä:
| Valmis vauva-aikakapseli :) |
P.S. Tervetuloa lukijoiden joukkoon Mira ja Taru! :) Ja kiitos kaikille tähän asti mukana pysyneille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

