Pillejä piiloon

Tarvikkeet

Pitkä pahvipurkki (esim. Pringles)

Paperia (ei pakollinen)

Kaksipuolista teippiä (ei pakollinen)

Ruuvimeisseli tmv.

Pillejä

Ideaoiden ihmemaassa, Pinterestissä, on tullut jo useamman kerran vastaan kuvia taaperoille tehdyistä leluista. Parhaimmat ideat olen pistänyt säilöön ja taannoin päätin toteuttaa ensimmäisen niistä. Ainakin meillä kaapissa on jemmassa muutama Pringles-purkki, jotka olen sinne säilönyt odottamaan jotain mainiota DIY-ideaa. Ja tässähän se: Pillipiilo.

Ideahan on lapsellisen simppeli. Purkin muovikanteen tehdään reikiä, joista sitten lapsi pujottaa pillejä purkkiin. Reiät voit tehdä esim ruuvimeisselillä painaen. Niin yksinkertainen, mutta ilmeisen koukuttava keksintö. Meillä myös 4-vuotias E innostui pujottamaan pillejä purkkiin pikkuveljensä kanssa. Itse halusin Pringles-etiketin piiloon, joten päällystin purkin keltaisella paperilla kaksipuolista teippiä apuna käyttäen, mutta lelu on varsin toimiva ilman tällaista kikkailuakin.

Suosittelen kokeilemaan!

Joulupaketointia

Tänä jouluna asetin itselleni yhden tavoitteen: joululahjapaketointiin panostaminen. Yritys olikin kova ja onnistuinkin joten kuten. Ennen paketointia askartelin muutamat hamahelmikoristeet. Niistä kuitenkin vain yksi päätyi paketin koristeeksi, sillä loput eivät mielestäni sopineet joulupaperien väriin ja tyyliin. Lasten pakettien päälle solmin syötävät karkkikepit. Osaan aikuisten paketeista leikkasin ja liimasin jouluisia vintage-henkisiä kuvia. Kuitenkin paperinarusta pyöritellyt rusestit miellyttivät eniten silmääni ja niitä tulikin tehtyä useammankin paketin päälle. Myös juuttinaru oli käytössä paketteja kääriessäni.

Papereina toimi Ikean ja Lidlin joulupaperit. Ikean paperi oli ulkopuolelta ruskeaa ja sisäpuolelta punaista. Tarkoitus selkeästi oli, että paperia voisi käyttää molemmin puolin. Paperi oli kuitenkin niin jäykkää ja hanakkaa rullautumaan kiinni, että oikeinpäinkin käärepaperi oli vaikeaa käyttää. Lisäksi päätyyn tehtävät taitteet jäivät helposti paksuiksi paperin jäykkyyden vuoksi.

Siinä missä Ikean paperi rullasi jatkuvasti takaisin rulalle, olisi Lidlin rullat (punaraidallinen ja mustapohjainen lumihiutale) varmasti rullanneet auki pitkin pituuttaan, jos niitä ei olisi estänyt. Sen lisäksi, että nämä taattua laatua olevat paperit pysyivät nätisti auki paketteja niihin kääriessä, päätytaitteiden teko oli uskomattoman helppoa. Paketeista sai helposti nättejä. Suurena syynä oli varmasti se, että paperi oli tarpeeksi ohutta, muttei kuitenkaan rikkoutunut. Tästä lähtien jätän Ikean tönkköpaperin hyllyyn ja odottelen kiltisti Lidlin joulupapereita. Toivon todella, että niitä on tulossa myyntiin ensi vuonnakin näissä ihanissa väreissä ja kuoseissa!

Millaisia paketteja teillä tänä jouluna syntyi?

Perinteinen lenkkinauha

Meillä vietetään tänä vuonna kuusetonta joulua yksinkertaisesti uteliaan yksivuotiaan taaperon vuoksi. E:n ollessa saman ikäinen tehtiin myös vastaava päätös, joten tilanne itsessään oli jo tuttu. Tämä tuleva kuuseton joulu onkin sitten herättänyt koristeiden askartelu innostukseni. Ideoita pulppuaa päästä ulos päivittäin, mutta ensimmäisenä toteutukseen päässyt idea on sieltä helpoimmasta päästä eli lenkkinauha.

Näitä on tullut askarreltua lapsena milloin tulostuspaperista ja milloin kulta- ja metallinhohtoakreista. Tällä kertaa käteeni osui skräppäyspaperia. Näin jälkeen päin olen todennut paperin olleen ehkä hieman liian paksua, sillä nauhoja on saanut korjailla heikoimman lenkin auettua. Toki kiinnitykseenkin voisi olla kaksipuolista teippiä parempia vaihtoehtoja.

Oli miten oli. Mukavaa jouluista tunnelmaa nämä kuitenkin tuovat. Lisää juhlatunnelmaa haetaan oviaukkoihin sijoitettavilla valosarjoilla ja tietysti muilla joulukoristeilla. Jotain koristeita voisi vielä hankkia ja ehkä muutaman askarrellakkin.

Millaisia joulukoristeita teiltä löytyy?

Pinterest-haaste - Värillistä

Kolmas Pinterest-haaste suoritettu! Uskomatonta, että olen vieläkin pysynyt mukana ja haasteet ovat valmistuneet ihan ajallaan. Toivotaan, että tahti pysyy samana loppuun asti. Tällä kertaa aiheena oli "Värillistä" ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätinkin kaivaa pitkästä aikaa hamahelmet esille ja pitää askarteluhetken E:n kanssa, kun Pikkusaalistaja nukkui. E olikin jo useampana päivänä kysellyt, koska tehtäisiin jotain hamahelmistä ja hän oli hyvin onnellinen, kun viimeinkin pääsi taas näpertämään näillä.

Edellisestä hamahelmeilykerrasta olikin jo vierähtänyt melkein vuoden päivät. Tällä kertaa meillä oli testissä uusi silitysrauta ja hommahan sujui kun tanssi. Vuoden aikana E:nkin sorminäppäryys oli kehittynyt siinä määrin, että hän pystyi tekemään omia taideteoksiaan ihan itse. Sillä aikaa, kun pieni puuharimme toteutti omia ideoitaan, tein haasteeksi asettamiani Tetris-palikoita. Aikaa vieväähän tämä oli, mutta äärimmäisen mukavaa silti. Myöhemmin teen näistä luultavasti magneetteja. Tällä hetkellä tosin jääkaapin ovi pitäisi tyhjentää siinä olevista kirjainmagneeteista, sillä ne kiinnostavat vähän liikaa Pikkusaalistajaa, joka päättäväisesti kurkottelee niitä kohti. Tetris-magneettien aika tulee siis joskus myöhemmin.

Kumpi muuten teistä on hamatöiden oikea puoli, sulatettu vai sulattamaton?

Hama-lumihiutaleet

Eilen kerroin hama-helmi askarteluistamme ja siitä, kuinka ne eivät aivan menneet suunnitelmien mukaan, kiitos vanhan silitysrautamme. Yhdessä Pikku-E:n kanssa tekemämme magneetin lisäksi sain aikaiseksi pari lumihiutaletta, joiden sulamistasaisuuteen en aivan ollut tyytyväinen. Toivon, että uusi silitysrauta antaa tasaisemman lopputuloksen.

Vaikka näiden yksilöiden laatu ei olekkaan sitä parasta mahdollista, halusi Pikku-E nämä huoneensa ikkunaan. Sinne ne tosin päätyvät hieman lähempänä joulua ja saavat toivottavasti muutaman kaverinkin lisää. Näitä olisi kiva saada muidenkin huoneiden ikkunoihin ja erilaisia lumihiutalemallejakin olisi kiva kokeilla. Lisäksi olen suunnitellut tekeväni näitä joululahjojen koristeiksi, joten aikamoiset lumihiutaletehtailut ovat edessä, jos aika antaa myöden.

Mitä te olette tehneet hama-helmistä?

Ei menny ku Strömsössä-haaste

Lankahelvetin Henna heitti minua jo ajat sitten mielenkiintoisella haasteella, jossa pitäisi esitellä pieleen mennyt käsityö. Jätin haasteen muhimaan, sillä olin jo esitellyt muutamia pieleen menneitä töitä (mm. tämä, tämä ja tämä) jo aikasemmin, eikä uusia suuremman mittakaavan kömmähdyksiä ollut tullut vastaan. Tämän päiväinen askartelutuokio Pikku-E:n kanssa antoi kuitenkin viimein mahdollisuuden vastata tähän haasteeseen.

En tietenkään tarkoita, että lasten kanssa askarrelessa työn jäljen pitää olla tiptop, vaan tietysti pienen ihmisen luovuus ja innostus pitää työssä näkyä. Innostusta pojalla riittikin, kun muutama päivä sitten hän näki kaupassa hama-helmiä ja paljastin samantien, että meiltä löytyy niitä kotoa suuri purkillinen. Koko viikon poika kyseli, joko otettaisiin helmet esiin ja tänään viimeinkin meillä oli sopivaa aikaa askarrella jotain näistä värikkäistä pikku helmistä.

Poika asetteli suurella tarkkuudella hamahelmiä alustalle. Pientä taiteilijaa ei vain millään saanut ymmärtämään, että helmet pitäisi asetella lähekkäin toisiaan, muuten ne eivät ota toisiinsa kiinni. Sain loputa kuitenkin luvan täyttää tyhjät välit ja näin oli suunnittelemamme magneetti silittämistä vaille valmis.

Itse olin tehnyt pari hama-helmi työtä ennen magneetin silittämistä ja totesin tasaisen lopputuloksen aikaan saamisen olevan tarkkaa puuhaa. Olin myöskin ihmetellyt silitysraudan pitämää ihmeellistä naksutusta, mutta päätin silti vielä tämänkin teoksen silittää. Tämän työn kohdalla hamahelmet eivät kuitenkaan sulaneetkaan, kuten aikasemmat ja magneetista tuli suorakaiteen sijaan hieman erikoisen mallinen.

Askartelimme vielä lisää, mutta yrittäessäni silittää kyseisiä töitä, totesin ettei silitysrauta enää kuumentunut. Epätasaisen sulamisen ja erikoisen naputuksen syy selvisi. Hama-helmiaskaretlumme jäi silitysraudan viimeiseksi hommaksi. Ei siis mennyt lainkaan kuin Strömsössä. Onneksi tämä oli kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa, että varmasti jatkamme, kunhan ensin saadaan hankituksi uusi silitysrauta.

Ihanaa keskiviikkoa!

Pikku-E:n kätösistä

Pikku-E:n kolmivuotissyntymäpäivät tuli jo juhlittua, mutta blogipostaus kutsujen askartelusta jäi kaikkien juhlajärjestelyjen alle. Esittelyn arvoiset nämä kuitenkin ovat, ainakin näin äidin mielestä, sillä nämä ovat ensimmäiset kutsut, jotka poika askarteli lähes kokonaan itse. Allekirjoittanut leikkasi ainoastaan korttipohjat ja teipit pätkiksi. Viime vuonna piti vielä auttaa vähän enemmän. On ihana huomata, kuinka paljon pojalla on innostusta askarteluun ja kuinka noin pienellä isolla pojalla on jo paljon silmää sommittelun suhteen. Mielikuvitustakin löytyy jo hurjasti ja jokaiselle tarkkaan harkitulle maaliviivalle ja mililleen asetellulle teipinpätkälle löytyi syy olla juuri siinä, missä ne olivat.

Alun alkaenhan itselläni oli ajatuksena osallistua itse hieman enemmänkin kutsujen askarteluun, mutta nyt kun päästiin näin hienoon lopputulokseen ja Pikku-E:kin oli askartelusta niin innoissaan, saa tämä pojan itse tekeminen jatkua varmasti myös ensi vuoden kutsukorteissa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nyt kyllä otan ja-haaste 1/3 - Nallen helmet

Nallen helmet

Tarvikkeet: Siimalankaa ja valkoisia puuhelmiä

Ihana Rumasukka- tempauksen äiti Sanna Neuloo ja purkautuu-blogista pisti taannoin käyntiin Nyt kyllä otan ja-haasteen, johon oli aivan pakko osallistua, niinkuin tämän ihanan bloggaajan oivalluksiin aina! Haasteessa valitaan kolme roikkuvaa asiaa, jotka sitten suoritetaan. Aikarajaa ei ole ja käsittääkseni tarkoitus on ennen kaikkea tsempata kanssa sisaria, joilla on tapana jäädä asiat roikkumaan ja odottamaan sitä kuuluista huomista päivää.

Itse sain viimein eilen ensimmäisen osan haasteesta suoritettua, kun nalle-vanhukseni sai elähtäneen rusettinsa tilalle valkoiset puuhelmet. Tämä minun piti tehdä jo maaliskuussa, mutta kuten moni muukin asia, tämäkin vain jäi ja jäi. No, nyt on hoidettu sekin!

Nallen on alunalkaen hankkinut isotätini. Hän oli neiti-ihminen, jolla ei ollut lapsia, mutta silti hän katsoi Pikku Kakkosta. Muistan pikkutyttönä ihastelleeni tätä kyseistä Marjaana-nallea, joka aina istui olohuoneen keltaisella nojatuolilla. Nalleen ei saanut koskea, eikä sillä saanut leikkiä. Ja varmasti juuri nuo kiellot tekivät nallesta ihailun ja haaveilun arvoisen. Lopulta isotäti lupasi sairaalan sairasvuoteella maatessaan nallen minulle. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun sain nallen viimein syliini!

Isotädilläni ollessaan Marjaanalla oli aina ollut punainen rusetti kaulassa. Muistan uusineeni sen pikkutyttönä silloin tällöin. Leikin sillä hyvin maltillisesti ja vähän, sillä eihän sillä ennenkään ollut saanut leikkiä. Kun muutin kotoa, Marjaana-nalle seurasi perässä. Joskus se istui esillä kirjahyllyssä, joskus se oli säilöttynä kaapin perälle. Nykyisessä kodissamme se on ollut vitriini kaapissa ja aivan kuten ensimmäisellä omistajallaan, ei sillä nytkään saa leikkiä. Varmasti joskus aikanaan, se pääsee Pikku-E:n tai Pikkusaalistajan hellään huomaan, mutta siihen asti se pysyy vitriini kaapissa ylväs ilme kasvoillaan.

Ihanaa tiistaita!

Sitä sun tätä - Bh 25/31

DIY-Pikkuämpärit

Tarvikkeet: Pieniä ämpäreitä, liitutaulumaalia ja maalisivellin.

Kun löytää kaupasta pieniä metalliämpäreitä euron hinnalla per kappale, niitä ei vain voi jättää hyllyyn. Näitä ihanuuksia löysin noin kuukausi sitten Minimanista pari kappaletta. Itse keksin näille paljon parempaa käyttöä, kuin kasvien istuttelu, mihin siis ämpärit tekstinsä perusteella olivat tarkoitettu.

Tästä alkoikin pohdinta. Maalaisinko ämpärit vain valkoisella ja teippailisin uudet pysyvät tekstit ämpäreihin vai maalaisinko niihin liitutaulu-alueet. Lopulta liitutauluidea tuntui paremmalta, joten marssin Sinelliin ja ostin kyseistä maalia.

Ensin ajatuksena oli teipata ämpäreihin alueet, jotka maalaisin, mutta koska tämän tekeminen suoraan tuntui täysin mahdottomalta, heitin teippirullan kuvainnollisesti nurkkaan ja maalasin vapaalla kädellä liitutaulualueet ämpäreihin. Lopputuloksesta tuli mielestäni hyvin rento ja meidän kotiin sopiva.

Sitä sun tätä-tekstillä varustettu ämpäri päätyy eteisen pöydälle kaappaamaan syleilyynsä kaikkea, mikä tuppaa jäämään käsistä kyseiselle pöydälle. Toisen ämpärin pyhitän neuletarvikkeille.

Ihanaa tiistai yötä!

1/2014 Pipo - ja muita fimoja

Eilen illalla pääsin viimeinkin fimoilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Tämä on varmasti monille jo tuttua puuhaa, mutta itse en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi hankkia Fimo-tarvikkeita, kyseisen tuotteen hylyllä kun on aina iskenyt piheys.

Vaikka Sini minua varoittelikin, että tässä puuhassa voi yllättäen mennä aikaa, olin aika yllättynyt, että viimeisen fimotyön saatuani pelille aikaa oli vierähtänyt jo pari tuntia. Jo tähän kuluneesta ajastakin voi päätellä, että jäin fimokoukkuun ja tätä tulen ehdottomasti vastaisuudessakin harrastamaan!

Silmukan ytimestä-haasteessa on aiheena tässä kuussa pipo. Itse en ole aikoihin ehtinyt osallistua haasteeseemme, mutta eilen fimoillessani muovailin myös pipon. Jälkikäteen sain vieläkin parempia ideoita pipoon, tästä kun ei ihan tullut lempparini. Pipo on tarkoitettu magneetiksi, mutta nähtäväksi jää pääseekö se vielä joskus jääkaapin oveen.

Yllätyin siitä, kuinka kovaa fimo massa oli, kun sen otti paketissa ja kuinka muovailtavaksi se työskentelyn aikana muuttui. Myös se yllätti minut, kuinka helposti massan pintaan saa piirrettyä kuvioita.

Seuraavaan työhön olen huomattavasti tyytyväisempi kuin pipoon. Tämän lampaan tein kuvan perusteella. Siitä tuli yllättävän onnistunut, vaikken huomannutkaan tehdä sen alle pyöreää pohjaa, jollainen alkuperäisessä teoksessa näyttää olevan.

Viimeinen fimoilu pääsi jo jääkaapin oveen asti. Kiinnitin pisaroiden ja pilven taakse magneettilevyä, jolla toivon niiden jääkaapin ovessa pysyvän. Tämän tein myös kuvaa katsoen ja hieman omia mieltymyksiä esimerkiksi pilven muodossa myötäillen.

Tällaisia siis täällä. Oletko sinä jo fimoillut?

Aurinkoista tiistaita!

Värikyniä lainaamassa

Viikonloppuna juhlitaan erään pojan 7-vuotisjuhlia, joten pääsin pitkästäaikaa korttiaskartelupuuhiin. Robotin ilmapalloineen piirsin itse, sillä omistan olemattoman määrän leimoja. Ja olihan se ihan mukavaakin piirtää pitkästä aikaa. Numeron piirsin vapaalla kädellä ja alkuun tuntuikin, että siitä tuli liian paksu, mutta loppujen lopuksi se sopii ihan mukavasti kortin teemaan. Viirinauhan viirit leikkasin jouluskräppäyslehtiön vähiten jouluisista papereista. Värikynät, joilla kortin kuvat ja reunat väritin lainasin Pikku-E:n kaapista. Ei tuntunut poikaa haittavan, hih.

P.S. Huomasin, että robotin päälaite oli jäänyt osittaisn värittämättä. Josko sekin vielä saisi väriä pintaan.

Aurinkoista maanantaita kaikille!

Kuka vastaa?

Eilisessä Magic yarn ball-postauksessa kerroin, että minulla oli idea korttien varalle, jotka kerästä paljastuivat. Päätinkin heti tänään pistää tuulemaan ja toteuttaa idean. Olisihan sitä voinut pojan päiväuniajan tehokkaamminkin käyttää, mutta kun inspiraatio iskee, niin se iskee. Seuravaksi siis ohje hauskoihin magneetteihin:

Kysymys-/vastauskortti-magneetit

Tarvikkeet: Kysymys- ja vastauskortteja, paksua pahvia, kaksipuolista teippiä, magneettilevyä tai pätkiä siitä, sakset ja kynä.

I: Piirrä pahville kortin ääriviivat.

II: Leikkaa kortin kokoinen pala irti pahvista.

III: Liimaa pahvi kortiin kiinni kaksipuolisella teipillä ja liimaa magneetti kiinni pahviin.

IV: Magneetit ovat käyttövalmiita!

Magneettista pikkulauantaita!

Silmukan saalistajan pakettikortit 2013

Piirretyt pakettikortit

Tarvikkeet: Pahvia, sakset ja tusseja

Tänä vuonna päätin päästää itseni helpolla pakettikorttien suhteen. Leikkasin vain sopivan kokoisia pahvinpaloja isommasta kappaleesta ja otin tussit käteen. Ensimmäiset versiot olivat hyvin yksinkertaisia viivoineen ja lumihiutaleineen. Sitten sain idean lumiukosta. Jälkmmäisiä teen luultavasti vielä lisää, sillä paketoitavaa riittää. Pakettikortit kiinnitin tänä vuonna kaksipuolisella teipillä kiinni lahjapaperiin. Helpolla mennään siis paketoinninkin suhteen, sillä mitään nauhoja en ole lahjojen ympärille kiertänyt.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Ostoksia Donnosta

Kun Ellin koti-blogin Elli esitteli ihanan askartelijan verkkokauppa Donnon, innostuin heti selailemaan kyseisen myymälän nettisivuja. Pian kävikin selväksi, että verkkokauppa on erittäin monipuolinen ja valikoima laaja. Pistin siis kyseisen verkkokaupan nimen korvan taakse, myöhempää tarvetta varten.

Ja nythän se tarve sitten tuli. Tarvitsin pienten kulkusten lisäksi turvasilmiä, mutta koska tässä verkkokaupassa, niinkuin monessa muussakin askartelutuotteita myyvässä, on 20 euron miniostoraja, piti näiden pikkuhankintojen lisäksi löytää vielä muuta ostettavaa. Ja eipä niitä tarvinnut kauaa etsiäkkään. Jouluvalikoimasta tilattavaksi valikoitui nimittäin nopeasti paketti Home for Christmas-nauhoja ja kolme arkkia Noel-skräppipaperia (30 x 30 cm).

Kulkuset tilasin alun alkaen 6 mm kokoisina 36 kpl:n pussissa. Myyjä kuitenkin ystävällisesti pahoitteli tekstiviestillä, ettei kyseisiä kulkusia olekkaan valikoimassa, mutta tarjoutui korvaamaan ne 9 mm:n kulkusilla, joita oli pussissa 72 kpl. Otin tämän tarjouksen ilomielin vastaan, vieläpä kun huomasin, että nämä isommat kulkuset sopivat tarkoitukseeni paremmin kuin pienemmät.

Ihania tuotteita ihanan ystävällisestä verkkokaupasta! Kiitos Donno!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

P.S. Nauhapaketti tuli korkattua jo ennen kuvaamista. Tästä syystä paketin ylin nauhavyyhti on kapeampi kuin muut.

Lahjottu isi

Palatossut

Ohje: Novita Talvi 2010: Neulotut ja huovutetut palatossut

Lanka: Novita Huopanen

Puikot: 8 mm

Kuten monissa muissakin kodeissa myös meillä vietettiin eilen isänpäivää. Lahjatkin olin keksinyt, toteuttanut sekä hankkinut jo hyvissä ajoin, mutta paketoinnin tein vasta lauantai-iltana kuten myös kortin. Sen askartelin samalla tavalla, kuin äitienpäiväkortit eli yhteistyössä Pikku-E:n kanssa.

Palatossut taas olivat yksi niistä ikuisuusprojekteista, joita ilmestyy kaapin perältä. Nämä tossut aloitin noin kolme vuotta sitten, jolloin minut oli vallannut palatossu-vimma. Niitä taisi syntyä lyhyessä ajassa kolmet, joista kaksi päätyi pukinkonttiin ja tämä miehelle tarkoitettu pari kaapin perälle. Oikeastaan kaapin perälle ne päätyivät muuton yhteydessä, mutta joka tapauksessa. Kun palat taas tulivat minua vastaan isänpäivän lähestyessä, päätin viimein koota palaset kasaan ja huovuttaa tossut valmiiksi. Ja näyttipä mies tyytyväiseltä, kun pitkän odotuksen jälkeen sai tossut jalkaansa.

Kuvakirja on jo melkein perinteeksi muodostunut isänpäivälahja. Viime vuonna teetin Ifolorilla Pikku-E:n ensimmäisestä vuodesta kuvakirjan ja tänä vuonna paketista kuoriutui toisen vuoden kirja täynnä veikeitä kuvia. Onnea on pikku-mies, joka hymyilee kameralle pyynnöstä. Hih.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille
ja
tervetuloa uudet lukijat! 

P.S. Isästä itsestään varmasti paras isänpäivälahja oli se, kun Pikku-E aamuisten halien, pusujen ja onnentoivotusten lisäksi sanoi iltapäivälle "Maailman paras isi". Nuo sanat voin ehdotomasti minäkin allekirjoittaa!

Jarrutaidetta

Syksyn lähestyessä kävin Pikku-E:n villasukkatilanteen lävitse ja yllätyin, kun vain yksi sukkapari oli pojan jalkaan sopivan kokoinen. Päätinkin siis sen lisäksi, että neuloin itse pojalle villasukat pyytää sekä pojan mummua, että muaria neulomaan pojalle sukat. Omalta äidiltäni, eli pojan muarilta löytyikin sopivan kokoiset sukat hänen kätköistään ja pojan mummukin tikutteli nopeasti Pikku-E:lle ihanat sukat. Suuret kiitokset molempiin suuntiin!

Mutta, kuten jo vuoden alussa totesin, on villasukat nopeasti menevän pojan jalkaan hieman turhan liukkaat. Kaivoimpa siis Sock Stop-pullon esille ja taiteilin pojan uusiin sukkiin jarrukuviot pohjiin.

Muut sukat sain kuvattua ennen käyttöönottoa, mutta keltaiset sukat, joihin piirtelin vapaalla kädellä tähtiä ja kiemuroita, olivat pojan mielestä niin vastustamattomat, että ne piti saada heti jalkaan. Tästä syystä keltaisten sukkien jarrut ehtivät kerätä jo hieman väriä itseensä. Syynä taas tälle innostukselle olivat varmaankin tähdet, jotka ovat pojan ehdottomia suosikkikuvioita. Tosin myös kahta muuta sukkaparia on jo soviteltu jalkaan ja mukavalta näyttivät nekin tuntuvan.

Mukavaa päivää kaikille!