Lahjottu isi

Palatossut

Ohje: Novita Talvi 2010: Neulotut ja huovutetut palatossut

Lanka: Novita Huopanen

Puikot: 8 mm

Kuten monissa muissakin kodeissa myös meillä vietettiin eilen isänpäivää. Lahjatkin olin keksinyt, toteuttanut sekä hankkinut jo hyvissä ajoin, mutta paketoinnin tein vasta lauantai-iltana kuten myös kortin. Sen askartelin samalla tavalla, kuin äitienpäiväkortit eli yhteistyössä Pikku-E:n kanssa.

Palatossut taas olivat yksi niistä ikuisuusprojekteista, joita ilmestyy kaapin perältä. Nämä tossut aloitin noin kolme vuotta sitten, jolloin minut oli vallannut palatossu-vimma. Niitä taisi syntyä lyhyessä ajassa kolmet, joista kaksi päätyi pukinkonttiin ja tämä miehelle tarkoitettu pari kaapin perälle. Oikeastaan kaapin perälle ne päätyivät muuton yhteydessä, mutta joka tapauksessa. Kun palat taas tulivat minua vastaan isänpäivän lähestyessä, päätin viimein koota palaset kasaan ja huovuttaa tossut valmiiksi. Ja näyttipä mies tyytyväiseltä, kun pitkän odotuksen jälkeen sai tossut jalkaansa.

Kuvakirja on jo melkein perinteeksi muodostunut isänpäivälahja. Viime vuonna teetin Ifolorilla Pikku-E:n ensimmäisestä vuodesta kuvakirjan ja tänä vuonna paketista kuoriutui toisen vuoden kirja täynnä veikeitä kuvia. Onnea on pikku-mies, joka hymyilee kameralle pyynnöstä. Hih.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille
ja
tervetuloa uudet lukijat! 

P.S. Isästä itsestään varmasti paras isänpäivälahja oli se, kun Pikku-E aamuisten halien, pusujen ja onnentoivotusten lisäksi sanoi iltapäivälle "Maailman paras isi". Nuo sanat voin ehdotomasti minäkin allekirjoittaa!

Menu

Puoli vuotta sitten minussa heräsi suuri tarve perustaa oma blogi. Päätin kuitenkin malttaa mieleni ja maistelin ajatusta silloin tällöin. Jo tuolloin oli selvää, että blogini käsittelisi käsitöitä, askartelua, tuunausta ja kaikenlaista näpertelyä. Ja kun ajatus oli kypsynyt puolenvuotta mielessäni päätin yrittää. Käsitöiden tekijänä olen ideoita pursuava. Suinkaan kaikki ideani eivät lopultakaan toteudu ja ne jotka toteutuvat käyvät läpi kovan muokkausmyllyn syntyessään.

Tavoitteeni blogin suhteen on kehittyä kaikessa mitä teen. Lisäksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja sitähän bloggaaminen on, kirjoittamista. Suuri haaveeni on aina ollut oppia hyväksi koneompelijaksi, sillä en ole koskaan pitänyt sitä vahvana puolenani. Ehkä siis yllätän joskus vielä itseni ja saan ompelukoneellakin jotain aikaiseksi.

Seuraavassa joitain keskeneräisiä ja jo valmistuneita töitäni:

Tämän työn tein omalle pienelle pojalleni. Haalarin teon aloitin jo odotusajalla ja synnytyksen lähetessä ja muuton keskellä se hautautui syvälle muuttokuormaan, josta sen löysin pojan 1-vuotissyntymäpäivän lähestyessä. Työ oli tuolloin lähes valmis. Siitä puuttui enään vetoketju, korvat hupusta ja huppu paikaltaan. Häpeäkseni voin myöntää, etten itse jaksanut tehdä enään tuota viimeistelyä ja ehdotin työn loppuun viemistä miehelleni ja hänhän suostui. Siispä meillä mieskin tekee käsitöitä, myös ompelukoneella. Hänenkin töitään tulen varmasti esittelemään blogissani.

Ohje: Suuri Käsityö-lehti 2/2011

Lanka: Katia Peru

Puikot: 6 mm

 

Jouluna 2010 minulla oli suuri huovutettujen tossujen buumi. Niitä tuli tehtyä yhdet jos toisetkin ja onhan yhdet vielä paloina kaapisaakin kokoamista ja huovutuspesua odottamassa. Tällaistakin on siis jatkossakin eri väreissä luvassa.

Ohje: joku Novitan lehti

Lanka: Novita Huopanen

Puikot: 8 mm

 Tämä vaatehenkari-urakka on edelleen keskeneräinen projekti. Kuvassa oleva henkari vaatii vielä lakkaa päällensä ja lisäksi lopuista henkareista uupuu vielä sarjakuvaruudutkin. Sarjakuvat olen siis leikannut vanhoista sarjakuvalehdistä ja sen jälkeen liimannut ne puuliimalla henkariin. Kuivumisen jälkeen vuorossa olisi siis lakkaus.

Tällaista ja paljon muuta tulee siis sisältämään Silmukan saalistus-blogi. Tervetuloa inspiroitumaan kanssani!