Näytetään tekstit, joissa on tunniste muitten tekemät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muitten tekemät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Raitaa raidan perään


Miehen raitasukat
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3 mm
Langan menekki: 101 g


Omilla puikoilla killuu tällä hetkellä enemmän ja vähemmän keskeneräisiä töitä, mutta onneksi miehen valmiiksi saamat sukat katkaisivat tämän blogin hiljaisuuden valmiiden töiden osalta. Nämä sukat mies neuloi ihan vain itselleen, mikäli minä en taas käy lainaamassa sukkia, kun omasta koristani loppuu ehjät villasukat, hih. Sukat on tehty samalla periaatteella, kuin alkuvuodesta valmistuneet villasukat T:lle. Inspiraatiota mies sai näihinkin Ohdake-sukkien pystyraidoista


Pystyraitojen kirjoneuleen tuoma kireys esti raitojen neulomisen koko sukkaan, joten nilkkaosuus täytyi tehdä yksivärisenä sileänä. Hienot sukista mielestäni tuli ja toki tekijä itsekkin on niihin tyytyväinen.

Mikä sinua on inspiroinut viimeaikoina?

torstai 26. toukokuuta 2016

Lempipodcastini

Podcastit on tällä hetkellä yksi suurimmista puheenaiheista neulepiireissä. Olette varmasti sen huomanneet. Itsekkin olen alkanut seuraamaan varsinkin suomalaisia podcasteja. Englanninkielisiä katsoessa tai kuunnellessa en pysty niin hyvin neulomaan tai virkkaamaan samalla, joten olen pidäytynyt suosiolla suomalaisissa. Omia lemppareitakin jo toki löytyy. Tässä pieni satunnaisessa järjestyksessä oleva listaus niistä:

Nonnu Neuloja
Nonnu.fi-blogin kirjoittaja oli ensimmäinen neuloja, joka podcastasi suomeksi. Koska olen fanittanut Nonnun blogia jo pitkään, riensin heti katsomaan hänen ensimmäistä podcastiaan. Ihastuin. Nonnu Neulojalla on ihanan rauhallinen ääni ja hyvä ote kameralle puhumiseen. Hänen kauniista neuleistaan saa inspiraatiota omaan tekemiseen.

Langanlumous
Ensimmäisiä podcasteja, joita aloin seuraamaan. Kameralle juttelee ihana ja vilpitön Moona. Jaksot ovat monipuolisia ja ne on jäsennelty hyvin. Yksi ihan ehdoton podcast-lempparini. Kannattaa tietysti tutustua myös Langanlumous-blogiin, jossa on esillä videoillakin näkyviä kauniita käsitöitä.

Rva Silmusolmu
Lemppari lankakauppiaani nyt myös podcastaa. Ihan mahtavaa! Rakastan Silmu&Solmu-käsityöpuotia jonka kivijalkamyymälä sijaitsee täällä meillä Sastamalassa. Myös verkkokauppa löytyy. Rva Silmusolmu esittelee podcasteissaan itse tehtyjen käsitöiden lisäksi myös käsityöpuotinsa lankoja. Joten videoilta saa hyviä ostovinkkejä seuraavaa vierailua varten. Podcasteissa on mukava tunnelma ja Rva Silmusolmulla on järjestelmällinen ote podcastaamiseen.

Tuin kutomo
Podcasteistä puhuttaessa ei tietenkään voi ohittaa Tuin kutomoa. Tui julkaisee podcasteja säännöllisesti joka viikko. Valitettavasti ne ovat sen verran pitkiä, etten ehdi niitä yhdeltä istumalta katsella. Tuin kutomon podcasteissa on oman takeinen tyyli ja touhu on mukavan rentoa. Myös Tuilta löytyyblogi, joka kantaa myös nimeä Tuin kutomo.

Lankatarha
Perhe-elämän makuisessa podcastissa harrastetaan hyötyneulontaa perheelle ja lähipiirille. Pidän Tiinan podcast-tyylistä. Hänestä välittyy rakkaus käsillä tekemiseen ja huumorintajuinen luonne. Podcasteissa on esitteillä monesti neulekirjoja, joista saa hyviä vinkkejä käsityökirjakokoelmaan. Myös Tiinalta löytyy blogi, joka kantaa nimeä Lankatarha.

 Edelllämainitut ovat ehdottomasti podcastlempparieni TOP5. Pyrin katselemaan uuden jakson mahdollisimman pian sen ilmestyttyä. Tai kuuntelemiseksi se usein pääasiassa menee, koska usein neulon samalla. Ja ainakin tällä hetkellä työn alla olevat Rhombus-sukat vaativat katseen pitämistä neuleessa. Toki kurkistan videota, jos kuulen, että esitteillä on jotain mielenkiintoista.

Mutta haluaisinko minä vielä joskus podcastata? Ehkä. Ajoittain aihe polttelee mieltä kovastikkin. Suurin kysymys kuuluukin, koska ehtisin tekemään podcasteja. Jos podcastaamaan alkaisin, haluaisin ehdottomasti tehdä sen rauhassa, ilman mahdollisia keskeytyksiä. Myönnän toki, että pari kertaa on ollut jo lähellä, etten ole virittänyt kameraa jalustalle ja alkanut höpöttelemään. Eli eihän sitä koskaan tiedä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevään keskeneräiset - Väliraportti


Kevät on alkanut jo pilkistämään ja ainakin täällä meillä päin on lumista jo aika hyvin päästy. Ajattelin, että näin Kevään keskeneräiset-haasteen puolivälissä olisi hyvä hieman koota yhteen, mitä kaikkea ihanaa te haasteeseen osallistuneet olette saaneet aikaan. Kirjatessani valmiita töitänne ylös yllätyin, kuinka tasaisesti on valmistunut kaikenlaista sukista huiveihin.

Sukat ja säärystimet (suluissa blogin nimi)

Aloitetaan sukista. Yllättävää kyllä, niistä suurin osa oli kirjoneulesukkia. Tämä on ehdottomasti hatunnoston arvoista, sillä itse olen ainakin kirjoneuleiden suhteen aivan aloittelija. Sukissa esillä olevista kuvioista suosituin on ollut ruusu. Yllättävän pitkiäkin sukat ovat olleet, sillä puolet  ovat polvisukkia. Jalanlämmittimiin voidaan lukea varmasti myös säärystimet, joita haasteen tiimoilta on valmistunut yksi pari.

Torkkupeitot

Torkkupeitoissa ja vilteissä oli hauska yhteensattuma, ne kaikki oli tehty joko yhdestä isosta tai useasta pienemmästä isäidinneliöstä. Peittoja oli eri sävyisiä ja kaikki olivat värikkäitä ja kauniita. Yllätyin, kuinka moni ilmoitti mukaan näinkin suuria töitä ja kuinka monta niitä on haasteen tiimoilta saatu jo valmiiksi asti.

Käsineet

Käsineitäkin on pudonnut puikoilta. Niistä puolet on olleet sormikkaita ja puolet kaksipuolisia lapasia. On ollut kauniita kirjoneuletöitä ja taidokasta neulontaa. Itse ainakin inspiroiduin kaksinkertaisista ontelokudelapasista. Ehkä sellaiset voisivat päätyä omillekkin puikoille.

Huivit

Valmiita huivejakin Kevään keskeneräiset-haasteesta löytyy jo muutama. Väreiltään huivit ovat kauniita ja ompahan yhden niistä tekemiseen käytetty jopa perunanuijaa. Kannattaa ehdottomasti tutustua näihin kauniisiin huiveihin!

Neuleet
Neulepaitoja ja muita neuleita löytyy Kevään keskeneräiset-haasteen kätköistä myös vinopino. Niitä on tehty aina aikuisten koosta nukenvaatteisiin. Niistä ollaan oltu ylpeitä tai ne eivät ole miellytäneet tekijänsä silmää. Mutta yhtä kaikki, ne ovat hienoja ja arvokkaita.

Liinat ja pyyhkeet
Keittiöpyyhe (Let's make this a good day)

Liinoja ja pyyhkeitäkin on jo haasteen tiimoilta valmistunut. Molemmissa töissä on kauniit kuviot ja ihanat värit, joten kannattaa kurkata.

Yksittäiset

Ja kaikkien näiden ihanien töiden lisäksi Taivahan talikynttilät- blogista on valmistunut haasteeseen käsitöitä, joita ei muista blogeista ole haasteeseen vielä valmiina ilmoitettu. Sekä baskeri, että nipsulaukku ovat kauniita ja tutustumisen arvoisia.

Näin upeasti on  käsitöitä jo Kevään keskeneräiset-haasteen tiimoilta valmistunut. Mahtavaa, että olen saanut inspiroitua teitä saamaan keskeneräisiä töitä valmiiksi. Jatketaan samaan malliin. Aikaa on vielä toukokuun loppuun.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Värikyllästetty torkkupeitto


Jämäpeitto
Ohje: Keep it Stepford-blogi (linkki 1 ja 2)
Lanka: Liuta akryylilankoja
Koukku: 10 mm
Langan menekki: n. 900 g

Siinä on jämälanka poikineen. Tai pitäisikö sanoa jämäkerä, sillä mies kulutti tähän liudan akryylilankoja, joista halusin päästä eroon ja pääsinkin. Langat oli ostettu vuosikymmenen alkupuolella, jolloin akryylilankoja ei löytynyt kunnolla edes lankakaupoista. Olin hurahtanut amigurumeihin ja niiden teossa akryyli on edelleen ehdoton suosikkini. Nykyään akryylilankoja löytyy joka kaupan alelaarista. Lisäksi amigurumit tuntuvat olevan omalla kohdallani hieman menneen talven lumia, enkä täyttä akryylia tykkää juuri muuhun käyttää, joten langat joutuivat hyvin tähän mieheen testiin. Melkein kilon kokeiluhan siitä sitten syntyi ja samalla E sai värikkään torkkupeiton.



Linkin ohjetta mies muutti siinä määrin, että peiton ruudut ovat kahden pylvään kokoisia. Lisäksi kolmen langan sijaan, mies virkkasi työhön kerralla kahta lankaa. Värinvaihdot hän teki summassa arpoen. Taas on yksi uusi tekniikka testattu. Mitäköhän seuraavaksi?

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Supersankari-peitto - Teräsmies


Teräsmies-tilkku
Lanka: Novita 7 veljestä (punainen ja sininen) ja Ville (keltainen)
Koukku: 5 mm
Langan menekki: 90 g

Kun näin Repeat Crafter Me-blogin ensimmäisen c2c- pikelistilkun oli minun pakko päästä myös kokeilemaan tuota varsin mielenkiintoisen oloista tekniikkaa. Blogin joulukuviot eivät kuitenkaan innostaneet ja pohdinkin pitkään, mikä olisi se minun tapani tehdä näitä tilkkuja. Mitä haluaisin, että tilkuista syntyisi ja minkälainen työ sopisi tälle tekniikalle. Olin jo melkein päättänyt, että tekisin sittenkin sen joulupeiton, vaikkei se täysin minua puhutellutkaan, kun idea iski päähän taas yhtäkkiä.

E:n sängystä uupuu edelleen päiväpeitto. Miehen kanssa pakersimme aikamme plussapeiton kanssa, mutta ajan myötä se jäi. Lisäksi työn suuruuden selvittyä päädyimme ratkaisuun, että plussapeitosta tulisi vain torkkupeitto. Pikselitilkut ovat kuitenkin isompia ja niihin on aika helppo toteuttaa kuvia. E on ollut keväästä lähtien innostunut supersankareista. Batman ja Teräsmies ovat ehdottomia lemppareita, mutta myös itselle ennestään vieraammat Vihreä lyhty ja Salama ovat pienen supersankarifanin mieleen. Ja mitkä sopisivatkaan paremmin pienen pojan peiton teemaksi kuin supersankarit.

Mies innostui tästäkin päiväpeitosta ja tarjosi taas apuaan. Itseasiassa hän jopa sai Teräsmies-tilkun valmiiksi, kun oma Batman-tilkkuni oli vasta puolivälissä. Näitä on huomattavasti mukavampi tehdä, kuin isoäidinnneliöitä. Lopullinen visio peitosta ei vielä ole valmis, mutta eiköhän sekin ajallaan hahmotu. Työtä riittää, mutta vielä ainakin löytyy innostusta.

Onko c2c-tekniikka tuttu?

maanantai 17. elokuuta 2015

Vanhasta uutta - Kukkateline



Tämä projekti aloitettiin jo yli vuosi sitten, kun saimme anopilta vanhan kukkatelineen. Teline oli väriään lukuunottamatta täysin käyttökelpoinen. Siispä spraymaalipullo laulamaan. Ensin aloitin tätä omana projektina, mutta alettuani odottamaan Pikkusaalistajaa kukkateline jäi kesken. Maalin käryn hengittäminen raskaana epäilytti siinä määrin, että lopulta mies vei projektin loppuun.


Nyt kukkateline on ihan täydellinen meidän kotiin. Tosin tällä hetkellä lattialla konttaa yksi todella nopealiikkeinen vauva. Joten teline joutuu odottelemaan sitä hetkeä, että kukkaset saavat olla lähellä lattiatasoa rauhassa. Joka tapauksessa taas tuli huomattua, ettei aina kannata ostaa uutta, kun vanhastakin voi käyttökelpoisen saada.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kaatumaton kukkaruukku

 
 
Betoninen kukkaruukku
Ohje: Susanna Zacke &Sania Hedengren: Käden taikoja


Ihanasta kirjasta, josta löytyi monta ihanaa ideaa, löytyi ohje myös tähän kukkaruukkuun. Tätä ei muuten tuuli kaada, sillä se on kokonaan betonia. Idean kylläkin toteutti mies ja hän sai idean siihen, miten ruukun pohjaan saisi reiät, joista liika vesi pääsisi valumaan pois. Hän liimasi kuumaliimalla ämpäriin, johon ruukku valettiin, puutappeja. Niiden liimaus kuitenkin irtosi betonin kovettuessa, mutta onneksi ne oli helppo naputtaa ruukusta irti ja samalla ruukkuun jäi pohjaan reiät.
 
 
Betonia ruukkuun kului säkillinen ja sen reunoista tuli paksummat, kuin kirjassa olevan mallin. Omaa silmää tämä miellyttää erityisen paljon ja näitä olisi kiva saada useampikin. Pienemmistä versioista saisi sopivia ruukkuja vaikka pöydälle.  On niin ihanaa, kun perheen oma kädenjälki näkyy kotona, niin sisällä kuin ulkonakin.
 
Mitä DIY-projekteja te olette viimeaikoina toteuttaneet?

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Lankojen uusi koti


Miehen vanha armeijan ylijäämä puuarkku sai uuden käyttötarkoituksen, kun mies täysin yllättäen antoi sen lankojen säilytykseen. Olin tästä tietysti hyvin iloinen, sillä lankoja oli ollut tähän asti siellä sun täällä. Yhdessä aloimme miettimään, minkä värisenä arkku parhaiten sopisi makuuhuoneen värimaailaan. Päädyimme valkoiseen, sillä silloin arkun voisi sijoittaa tarvittaessa mihin huoneeseen tahansa.


Arkun maalaus jäi hieman puolitiehen, enkä enää malttanut odottaa sen viimeistelyä, vaan pakkasin langat arkkuun, vaikka laidat yläreunoista hieman vielä vihersivätkin. Alun alkaen uskoin, että arkkuun jäisi vielä tilaa uusille lankahankinnoille, mutta toisin kävi. Arkun täyttyminen kypsytti päätöksen siitä, että uusia lankoja ei tule, vaan yritän nyt tosissani päästä eroon vanhoista keristä. Lisäksi vielä muutama vyyhti on niin hyvässä jemmassa, etten ole niitä vielä löytänyt. No, neulottavaa ja virkattavaa ainakin riittää.


Miten sinä säilytätä lankasi?

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Lätsä kertaa kaksi


Lätsä
Lanka: Novita Viivi
Koukut: 4 mm ja 5 mm
Langan menekki: 67 g (pienempi) ja 102 g (isompi)


Täällä puikot ja koukut laulaa edelleen niin omissa, kuin miehenkin hyppysissä. Torstai-iltana mies sai idean neuloa tai virkata itselleen lätsän. Ohjeen löydettyään, hän ehti samana iltana virkkaamaan ensimmäisen kokeilun melkein loppuun asti ja purkamaan sen. Ohjetta noudattaen Novita Viivistä tuli liian pieni, joten hän teki ohjeen uudestaan 1,2 kertoimella.Tällä suunnitelmalla syntyikin pian päähän sopiva lätsä.


Ja kun on isällä lätsä, niin pitäähän sellainen pojallekkin saada. Ruskeaa Viiviä oli tosin sen verran vähän jäljellä, että lakista piti tehdä punertava versio. Pienemmän lakin mies virkkasi alkuperäisen ohjeen mukaan. Molemmat lakit olivat valmiina sunnuntaina.


Kolmivuotiaan kuvaaminen onkin sitten ihan toinen tarina. Siitä voisi tehdä vaikka oman postauksensa. Loppujen lopuksi onnistuin kuvaamisessa paremmin, kuin odotin. Varsinkin kun kuva tuli otettua käsivaralta.

Ihanaa tiistaita!


torstai 29. tammikuuta 2015

Miehen käsiin


Tumpukkaat
Lanka: Schachenmayr Regia Active
Puikot: 2 mm, 2,50 mm ja 3 mm


Neulonnalle ei koskaan voi olla liikaa aikaa, eihän? Vaikka arki kahden pienen pojan kanssa onkin työn ja touhun täyteistä, yritän välillä jostain kohtaa nipistää aikaa neulonnalle. Pikku-E:n villapaita etenee tasaista tahtia, mutta tällä hetkellä puikkojen ja koukkujen kanssa aikaansaavempi on perheen kaksilahkeinen.


Kun mies alkoi kaipailemaan sormikkaita, enkä ollut niiden neulomisesta itse erityisen innokas, päätti hän neuloa ne itse. Saalistettuaan sopivaa ohjetta netin syövereistä löysi hän lopulta sopivan ohjeen, joka ei ollut liian naisellinen. Käsineet, jotka ovat jotain sormikkaiden ja tumppujen väliltä.... eli siis tumpukkaat? Näillä onnistuu hyvin autolla ajaminenkin. Mieluisat siis tuli. Itse tuskin olisin päätynyt tällaiseen ratkaisuun ohjeita selatessa, joten hyvä, että hän teki nämä ihan itse.

Ihanaa torstaita!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Miehen käsistä



Autumn Glow
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm
Langan menekki: 53 g


Pikkusaalistaja nukkui ja olin juuri lukenut Pikku-E:lle sadun ja peitellyt hänet päiväunille, kun saavuin auringon valaisemaan olohuoneeseen. Ne sukat! Kaivoin esiin kamerajalustan ja puin kirjahyllyssä kuvaamista odottaneet sukat jalkaani. Pikku-E oli sopivasti unohtanut yhden pikkupöytänsä tuoleista olohuoneeseen ja siinä keikkuen aloin kuvaamaan sukkia automaattilaukaisinta apuna käyttäen. Tällaiset iltapäivät ovat bloggaajan unelmien täyttymyksiä!


Mutta sitten itse sukkiin. Ne eivät ole tipahtaneet omilta puikoiltani, vaan kuten otsikko jo antaa ymmärtää, ne ovat mieheni tekemät. Kyllä! Kuten jo ennenkin olen kertonut, meillä myös mies neuloo. Ja itseasiassa, hän tarttui pitsisukkien neulontaan jopa ennenkuin itse uskalsi sellaisten teosta edes unelmoida. Kauanhan siinä sitten menikin ennen kuin sukat valmistuivat, sillä ensimmäinen sukka odotti pitkän tovin valmiina. Mutta hyvää kannatti odottaa!


Ihanaa maanantaita!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Pikku-E:n kätösistä





Pikku-E:n kolmivuotissyntymäpäivät tuli jo juhlittua, mutta blogipostaus kutsujen askartelusta jäi kaikkien juhlajärjestelyjen alle. Esittelyn arvoiset nämä kuitenkin ovat, ainakin näin äidin mielestä, sillä nämä ovat ensimmäiset kutsut, jotka poika askarteli lähes kokonaan itse. Allekirjoittanut leikkasi ainoastaan korttipohjat ja teipit pätkiksi. Viime vuonna piti vielä auttaa vähän enemmän. On ihana huomata, kuinka paljon pojalla on innostusta askarteluun ja kuinka noin pienellä isolla pojalla on jo paljon silmää sommittelun suhteen. Mielikuvitustakin löytyy jo hurjasti ja jokaiselle tarkkaan harkitulle maaliviivalle ja mililleen asetellulle teipinpätkälle löytyi syy olla juuri siinä, missä ne olivat.

Alun alkaenhan itselläni oli ajatuksena osallistua itse hieman enemmänkin kutsujen askarteluun, mutta nyt kun päästiin näin hienoon lopputulokseen ja Pikku-E:kin oli askartelusta niin innoissaan, saa tämä pojan itse tekeminen jatkua varmasti myös ensi vuoden kutsukorteissa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kiitossanoja







Takana on sellainen urakka tilauksineen ja rakennustalkoineen, että nyt on aika jaella kiitoksia! Meillä on nimittäin takana kevät, jonka aikana pohdittiin perinpohjin, mitä mukavaa tekemistä pihalle keksittäisiin Pikku-E:lle ja aikanaan tietysti myös Pikkusaalistajallekkin. Hiekkalaatikon mies rakensi pihalle viime kesänä, joten nyt oli harkinnassa jotain lisäpuuhaa. Ensimmäinen ja aika suomalainenkin ajatus oli tietysti leikkimökki. Mutta millainen leikkimökki? Itselläni taisi tämän suhteen olla kriteerejä enemmän kuin miehellä. En nimittäin halunnut pihalle mitään muovista hökötystä. Lisäksi leikkimökissä olisi pitänyt olla joku juttu, se ei siis missään nimessä olisi ollut mikään perinteinen hirsimökki.

Aika pian hyvä ehdokas löytyikin. Axin Robin-leikkimökissä oli todellakin sitä jotakin! Leikkimökki on vinksallaan olevan näköinen, siinä on liukumäki ja nimensäkin puolesta se olisi varmasti käynyt meidän pienelle Robin-fanille. Päätimme kuitenkin miettiä ja pohtia asiaa kunnolla. Lopulta leikkimökki alkoi tuntua liian kalliilta pieneen kokoonsa nähden. Eli ei kun uutta vaihtoehtoa etsimään.

Exit Fantasia 300-leikkimökissä oli hieman samaa henkeä, kuin Robinissakin. Siitä löytyi myös liukumäki, mutta en kuitenkaan saanut siitä samaa tunnetta, kuin Robin-leikkimökistä. Jäimme kuitenkin miettimään tätäkin vaihtoehtoa.

Eräänä viikonloppuna päätös sitten syntyi, kun Toys R Usin mainoslehti putosi postilaatikkoomme. Lehdessä nimittäin mainostettiin leikkiteline yhdistelmiä, jossa ensimmäisessä oli liukumäkitorni ja kaksi keinua ja toisessa toisen keinun korvasi kaksipuoleinen kiipeilyseinä. Monipuolisempi leikkiteline kiipeilyseinineen alkoi houkutella heti. Ja vielä kun mies keksi, että liukumäkitornin alaosaan voisi halutessaan rakentaa leikkimökin, lyötiin päätös lukkoon ja leikkiteline lähti tilaukseen. Kaiken kruunasi vielä sillähetkellä verkkokaupassa olleet ilmaiset toimituskulut.

Pari päivää tilauksen jälkeen sain tilausvahvistuksen, jossa lupailtiin postin seurantakoodin saapuvan sähköpostiini lähipäivinä. Tarkistettua asiaa lisää, muutama päivä olisi tarkemmin ottaen ollut 3-7 arkipäivää. Odotin maltillisesti viikon ja hieman ylikin, mutta kun seurantakoodia ei alkanut kuulua tartuin puhelimeen ja soitin Toys R Usin asiakaspalveluun. Koska asiakaspalvelunumeroon soittaminen oli ilmaista, varauduin pitkään jonotusaikaan, mutta minulle vastattiinkin 10-15 minuutin kuluttua. Langan toisessa päässä ollut asiakaspalvelija pahoitteli tilannetta. Liukumäkitornin osissa oli nimittäin ollut viivästystä ja hän pahoin pelkäsi, että tilaukseni oli yksi näistä viivästyvistä tilauksista. Hän lupasi selvittää asiaa ja ottaa minuun myöhemmin yhteyttä.

Seuraavana päivänä sain sähköpostia, jossa edelleen pahoiteltiin tilannetta ja ilmoitettiin päivämäärä, jonka tietämillä leikkiteline minulle toimitettaisiin. Sähköpostissa erikseen vielä korostettiin, että saan kyllä tilaukseni, mutta että se valitettavasti myöhästyisi.

Kului aikaa ja luvattu päivämäärä läheni. Postin kautta tuli lasku tilauksestani. Olin jo tilaus hetkellä jäänyt hieman epävarmaksi siitä, pitäisikö tilaus maksaa ennakkoon, joten päätin taas soittaa asiakaspalveluun. Minulle vastattiin taas nopeasti. Laskua ei tarvinnut maksaa etukäteen. Lisäksi asiakaspalvelija kehotti minua soittamaan laskuttajalle, mikäli näyttäisi siltä, että eräpäivä olisi liian lähellä. Puheeksi tuli myös postin seurantakoodi, jota en edelleenkään ollut saanut. Asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa ja ilmoittaa minulle vaikka itse seurantakoodin, jos sen toimittaminen ei muuten onnistuisi. Sähköpostia ei kuitenkaan asiakaspalvelusta enää tullut, sillä tilaus toimitettiin seuraavana päivänä kotiovellemme.

Vaikka tilauksen suhteen oli pieniä ongelmia, olen silti erittäin kiitollinen saamastani asiallisesta palvelusta ja siitä, että kaikki meni kuitenkin lopulta mallikkaasti näinkin ison tilauksen kanssa. Tässä yhteydessä kiitän tietysti myös kaikkia niitä, jotka auttoivat kiipeilytelineen kokoamisessa!

Lisäksi haluan vielä mainita, ettei tämä ole maksettu mainos, vaan olen rehellisesti kiitollinen onnistuneesta tilauksesta!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

SY-haasteen uusi logo

Silmukan ytimestä-haaste on jo melkein vuoden ikäinen ja nyt olikin hyvä aika päivittää haasteen logo. Suuret ja lämpimät kiitokset Lankahelvetin Hennalle, joka taituroi tämän ihanan ja pirteän uuden logon! Kiitos kiitos kiitos!

Tätä logoa saatte nyt käyttää haasteeseen liittyen. Haaste pysyy muuten samana kuin ennenkin.

Mitäs tykkäätte uudesta logosta?

lauantai 29. maaliskuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen 006/100 - Luovuus - Bh 29/31




http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2014/02/bloggaajan-haaste-31.html

Luovuus on asia, jota on kaikissa ihmisissä. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Varmasti luovuus on asia, joka myös periytyy, mutta mielestäni sitä voi myös kehittää, jos niin haluaa.

Ylläoleva takorautainen kynttilänjalka on isäni tekemä. Hän kuoli melkein viisi vuotta sitten, joten en voinut kysyä lupaa hänen työnsä esittelyyn täällä. Koen tämän kuitenkin enemmänkin kunnian osoitukseksi häntä kohtaan ja sitä, minkä uskon perineeni häneltä; luovuuden ja kyvyn ja tarpeen käyttää sitä. Tietysti myös tuskan, joka tulee siinä kaiken luovuuden tarpeen sivussa.

Isäni oli taiteilija. Ei nimekäs, mutta taiteilija kuitenkin. Hän maalasi, takoi rautaa, keksi ja rakensi kaikenlaisia vekottimia ja kirjoitti runoja. Itse olen samanlainen. Pitää tehdä tätä ja tuota. Pelkkä yksi laji ei riitä. Ja vaikka yksi intohimo pysyisi vuosia piilossa, saatan yhtäkkiä saada luovuuden puuskan ja vaikkapa piirtää pitkän ajan jälkeen jotain.

Tällä hetkellä suurimpia intohimojani ovat neulonta, virkkaus ja DIY-projektit. Ne ovat jo pitkään tyydyttäneet luomisen tarpeeni. Ja hyvä niin. Ehkä joskus innostun jostain muusta, vaikka jostain ihan uudesta lajista.

Luovaa lauantaita!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vakiopipo - Bh 27/31



http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2014/02/bloggaajan-haaste-31.html

Tämä pipo on ajalta, jolloin itse en ymmärtänyt joustinneuletta monimutkaisemmista mallineuleista mitään. Onneksi mieheni on aina ollut käsistään kätevä. Joten kun näin kalliilla hinnalla ja merkillä varustetun unelmieni pipon kerran urheilukaupassa, mies muitta mutkitta lupautui sellaisen minulle itse tekemään. Muistaakseni hän teki pipon täysin omasta päästään. Ainoastaan palmikkoneuleen ohjetta hän tarkisteli netistä. Pipo on usein minulla käytössä ja monien käyttövuosien jälkeen tämä ei ole enää ihan uuden veroinen vaan nukkaakin löytyy jonkun verran. Rakas se kuitenkin on.

Ihanaa tosrtaita!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pallolamput - Bh 21/31








http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2014/02/bloggaajan-haaste-31.html

 Aina ei tarvitse ostaa uutta, vaan vanhasta voi tuunauksen avulla tehdä muuhun sisustukseen sopivan. Tämä on ollut meillä mieheni kanssa yhteinen ajatus aina. Usein poisheitettävän tavaran pitää todellakin olla käyttökelvoton, että siitä luovutaan.

Toinen yhteinen ajatus meillä on ollut se, että Pikku-E:n huoneessa pitää olla tarpeeksi valoa, että siellä näkee leikkiä, lukea tai ihan mitä vain poika keksii, sallitun rajoissa tietysti. Anopin varastosta löytyikin Pikku-E:n huoneeseen täydelliset lamput. Ja vaikka pojan huoneen seinissä metallinhohtoa löytyykin, ei alkuperäinen väri ollut mielestämme ihan se otollisin. Valkoiset lamput sopisivat paremmin. Siispä spraymaalipullo huiskimaan.

Kun mies oli maalannut lamput, niiden magneettialustat kiinnitettiin verholaudan molempiin päihin ja lamput asetettiin niihin haluttuun asentoon. Valoa lisää vielä vuoden alussa kattoon kiinnitetty leppäkerttuvalaisin, joka antoi jo itsessään mainiosti valoa. Nyt kun pallolamputkin ovat paikallaan, huoneessa todellakin näkee leikkiä ja touhuta.

Leppäkerttulampussa on muuten alaspäin osoittavan kukkasen keskikohdassa led-lamppu, jonka saa kytkettyä palamaan yksinään kiskaisemalla lampusta roikkuvasta siimasta. Tämä on hieno keksintö ja mukava yövalo varsinkin silloin, kun Pikku-E haluaa vielä katsella kirjoja sängyssään ennen nukahtamista.

Ihanaa perjantaita!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...