Nyt kyllä otan ja-haaste 1/3 - Nallen helmet

Nallen helmet

Tarvikkeet: Siimalankaa ja valkoisia puuhelmiä

Ihana Rumasukka- tempauksen äiti Sanna Neuloo ja purkautuu-blogista pisti taannoin käyntiin Nyt kyllä otan ja-haasteen, johon oli aivan pakko osallistua, niinkuin tämän ihanan bloggaajan oivalluksiin aina! Haasteessa valitaan kolme roikkuvaa asiaa, jotka sitten suoritetaan. Aikarajaa ei ole ja käsittääkseni tarkoitus on ennen kaikkea tsempata kanssa sisaria, joilla on tapana jäädä asiat roikkumaan ja odottamaan sitä kuuluista huomista päivää.

Itse sain viimein eilen ensimmäisen osan haasteesta suoritettua, kun nalle-vanhukseni sai elähtäneen rusettinsa tilalle valkoiset puuhelmet. Tämä minun piti tehdä jo maaliskuussa, mutta kuten moni muukin asia, tämäkin vain jäi ja jäi. No, nyt on hoidettu sekin!

Nallen on alunalkaen hankkinut isotätini. Hän oli neiti-ihminen, jolla ei ollut lapsia, mutta silti hän katsoi Pikku Kakkosta. Muistan pikkutyttönä ihastelleeni tätä kyseistä Marjaana-nallea, joka aina istui olohuoneen keltaisella nojatuolilla. Nalleen ei saanut koskea, eikä sillä saanut leikkiä. Ja varmasti juuri nuo kiellot tekivät nallesta ihailun ja haaveilun arvoisen. Lopulta isotäti lupasi sairaalan sairasvuoteella maatessaan nallen minulle. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun sain nallen viimein syliini!

Isotädilläni ollessaan Marjaanalla oli aina ollut punainen rusetti kaulassa. Muistan uusineeni sen pikkutyttönä silloin tällöin. Leikin sillä hyvin maltillisesti ja vähän, sillä eihän sillä ennenkään ollut saanut leikkiä. Kun muutin kotoa, Marjaana-nalle seurasi perässä. Joskus se istui esillä kirjahyllyssä, joskus se oli säilöttynä kaapin perälle. Nykyisessä kodissamme se on ollut vitriini kaapissa ja aivan kuten ensimmäisellä omistajallaan, ei sillä nytkään saa leikkiä. Varmasti joskus aikanaan, se pääsee Pikku-E:n tai Pikkusaalistajan hellään huomaan, mutta siihen asti se pysyy vitriini kaapissa ylväs ilme kasvoillaan.

Ihanaa tiistaita!