perjantai 2. elokuuta 2013

Täältä tulee Pikku-E! osa 1

Pikku-E:n 2-vuotissyntymäpäivä koittaa huomenna. Tämän kunniaksi päätin vähän muistella pojan syntymää, johon liittyi paljon pelottavia seikkoja ja onnellinen loppu.

Pikku-E:n syntymää edeltävä päivä (rv 36+5)

Oli tiistainen aamupäivä, kun puhelimeni soi. Tiesin, että soittaja oli lääkäri TAYS:n äitipolilta ja aiheena oli aamuisten verikokeiden tulokset. Olimme nimittäin mieheni kanssa olleet edellisellä viikolla kyseisellä äitipolilla kilpirauhaskontrollissa. Samaisella käynnillä selvisi kuitenkin, että virtsanäyte viittasi raskausmyrkytykseen. Hoitaja käski minun käydä verikokeissa seuraavana aamuna. Oireita ei vielä tuolloin ollut, mutta asia otettiin onneksi jo tuolloin vakavasti. Viikonloppuna alkoi kovat ylävatsakivut, jotka kuitenkin helpottivat ohjeilla, jotka sain synnytyssairaalasta. Panadolia poskeen, unta palloon ja jo helpotti. Ensimmäiset verikoenäytteet eivät vielä täysin osoittaneet raskausmyrkytyksen alkaneeksi.

Nyt kuitenkin istuin olohuoneen sohvalla, puhelin kourassa. Lääkäri käski minun lähteä hetimmiten TAYS:iin, sillä uudet verikokeet osoittivat, että raskausmyrkytys oli jo pahasti päällä. "Huomenna viimeistään tehdään raskauden purku" lääkäri vielä lisäsi. Tiesin, että termi "raskauden purku" tarkoitti synnytystä joko alateitse tai sektiolla. Kuitenkin termi kammotti muutenkin pelottavan tilanteen vuoksi. Puhelun jälkeen kivut alkoivat uudestaan. Aloin pakkaamaan sairaalareppuani, sillä en ollut sitä vielä tehnyt. Ajatukset olivat olleet muutossa, joka tapahtui vain pari viikkoa sitten. Lisäksi raskausviikkoja oli kasassa vasta 36+5, joten en todellakaan ollut vielä edes ajatellut sairaalaan tarvittavia tavaroita.

Sairaalaan saavuttuamme menin synnytysosaston tarkkailu huoneeseen makoilemaan ja odottamaan lääkärille pääsyä. Jännitysmomenttia lisäsi vielä se, että alkuraskaudessa löydetty myoma esti vauvan laskeutumisen synnytyskanavaa kohti. Asia oli selvinnyt edellisen viikon TAYS:n käynnillä ja tuolloin oli jo puhuttu sektion mahdollisesta tarpeellisuudesta.

Lääkärin huoneeseen päästyäni olo oli taas helpottunut. Lääkäri ultrasi ja totesi, ettei lapsi ollut vieläkään laskeutunut. Tämä tarkoitti vain yhtä asiaa: sektiota. Osastolle soittaessaan lääkäri sanoi, etten vaikuttanut lainkaan raskausmyrkytys tapaukselta, koska olin liian pirteä, hyväntuulinen ja oloni vaikutti hyvältä. Jokatapauksessa pääsin osastolle, koska raskausmyrkytys arvot olivat aina vain kohonneet ja oireitakin oli aiemmin ollut.

Myöhemmin osastolla lääkäri alkoi puhumaan seuraavana päivänä tehtävästä sektiosta. Lääkäri antoi ymmärtää, että mikäli arvoni nousisivat vielä lisää, päädyttäisiin hätäsektioon. Minua pelotti. Onneksi hoitohenkilökunta ja mieheni saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki sujuu hyvin. En syönyt enää sinä päivänä. Jäimme siis odottamaan seuraavaa aamua.

4 kommenttia:

  1. Ja minä jään odottamaan jatko-osaa...
    Nyt luen mielelläni muiden kertomuksia ja muistelen omaa synnytystäni, josta tulee kohta kuluneeksi aika lailla 2 vuorokautta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onneksi olkoon :) Jatko-osa on luvassa huomenna :)

      Poista
  2. Jatkoa odotellessa. Mun poika täyttää ens kuussa 2. Näitä lukiessa aina mietin kuinka helpot synnytykset mulla oli molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sinnepäin jo etukäteen :) On hyvä, että sinulla on ollut helpot synnytykset. Omaa kokemustani en toivoisi kenenkään kohdalle.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...