Keskiviikon keskeneräiset 057

En muista koska sukkien varsien neulominen olisi vienyt yli kuukauden, mutta nyt sekin on koettu. Näitä sukkia on tehty hartaudella. Eilen jouduin tosin Euroviisujen innoittamana jonkinlaisen neuloosin valtaan ja sain melkein molemmat kantapäät aikaiseksi.

Omaan jalkaan on sukat taas tulossa, vaikka tarkoitus olikin neuloa nämä pukinkonttiin. Onnistuin nimittäin taas tekemään liian pienet ja siis vain omaan jalkaan sopivat sukat. Seuraavat sukat pitää yrittää oikein tarkoituksella tehdä omaan jalkaan. Ehkä niistä silloin tulisi lopulta sukat jollekkin muulle.

Ja kuten ehkä huomaatte, on blogi kokenut pientä ulkoista päivitystä. Toivottavasti tulevaisuudessa uudistus näkyy myös sisällössä. Ajatuksiin blogista palaan vielä myöhemmin. Selvää kuitenkin on, että tällä blogilla jatketaan edelleen. Suuret kiitokset edellisen postauksen kommenteista, jotka avarsivat omaa ajatusmaailmaa bloggaamisen suhteen.

Olette ihania!

Ajatuksia bloggaamisesta

Bloggaaminen on aihe, joka varmasti kiinnostaa ainakin muita bloggaajia. Itse luen mielelläni siitä, miten muut bloggaavat tai ajattelevat bloggaamisesta, koska näistä teksteistä saa usein poimittua vinkkejä. Itselläni bloggaaminen on harventunut rajusti Pikkusaalistajan syntymän myötä. Ehkä jopa enemmän, kuin etukäteen osasin odottaa. Suurin syy tähän tietysti on ajan puute. Lasten ja kodin hoidon jälkeen aikaa ei liiemmin jää omille harrastuksille. Tai jos sitä jää, ei voimat enää riitä sukkapuikkoihin tarttumiseen. Ja kun aikaa eikä voimia ole paljoa neulomiselle ei myöskään bloggaamisen aiheita liiemmin löydy. Toki tiedostan, että tämä on väliaikaista ja lasten kasvettua aikaa omille jutuille löytyy taas enemmän. Nyt pitää nauttia tästä elämän vaiheesta.

Kieltää ei kuitenkaan sovi, ettenkö kaipaisi bloggaamista ja kirjoittamista. Mutta kuten jo sanoin, on aiheita paha nyhjäistä tyhjästä. Tasaisin väliajoin olen miettinyt blogin nimen ja osoitteen muuttamista, sillä nykyinen nimi rajaa mielestäni aiheet todella suppeaan alueeseen. Eikä itsestäni enää nykyisin tunnu hyvältä blogata jostain arkisista aiheista tällaisen nimen alla. Kiinnostusta siihen suuntaan kuitenkin ajoittain olisi paljonkin.

Jo vuoden verran tämä aihe on pyörinyt päässä yhä useammin ja useammin. Vuosi sitten luopuminen Silmukan saalistus-blogista johonkin uuteen ja eri nimeä kantavaan tuntui hyvin vieraalta ajatukselta, mutta tällä hetkellä huomaan sen jopa houkuttelevan. Uuden blogin paino pysyisi edelleen käsillä tekemisessä, mutta uusi nimi antaisi vapaammat kädet blogata paljon muustakin. Mammablogia en lähtisi tekemään, vaan lapsiin liittyvät aiheet pysyisivät vähäisinä, vaikka esimerkiksi Ison pojan määritelmä-blogisarjaa (I, II ja III) olikin kiva kirjoittaa.

Bloggaamista en missään nimessä aio siis lopettaa, koska se on mukavaa ja nautin kirjoittamisesta erittäin paljon. Viime aikoina on ollut lisäksi ilo huomata, että te lukijat vastaatte minun teille postauksen lopussa esitettyihin kysymyksiin. On ihanaa saada blogiin yhteisöllisyyttä ja keskustelua olisi mukava herätellä enemmänkin.

Mitä ajatuksia tämä postaus sinussa herätti?

Aurinkoinen raitapaita

Aurinkoinen raitapaita

Ohje: Suuri Käsityö 3/2014 Ohje 38

Lanka: Smc Catania (keltainen), Novita Tennessee (valkoinen) ja Petit Mandarin (oranssi)

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Langan menekki:160 g

Yli vuosi siinä meni ja nyt se on valmis. Työhön kuului perinteisten purkamisen ja uudelleen yrittämisen lisäksi pitkä työn paikallaan seisominen, sillä inspiraatio paidan tekemiseen hävisi alkuraskauden väsymyksen myötä. Vuoden aikana myös Pikku-E, jolle paitaa aloin alun alkaen tekemään, ehti kasvaa työstä ulos, joten paita jää nyt odottamaan Pikkusaalistajan kasvamista.

Montaa vaatetta en ole lyhyen neulomisharrastukseni aikana ehtinyt tehdä, mutta aina niissä tuntuu piilevän sama pulma. Hihat ja puntit jäävät auttamattomasti liian lyhyiksi. Sain hyvän vinkin lisätä kerroksia ohjeen kerros- tai senttimäärien lisäksi, mutten nähtäväsi lisännyt niitä tarpeeksi. Muutenkin paita näyttää pituuteensa nähden hyvin leveältä. Mutta tulipahan taas opittua virheistä ja osaan ehkä ensi kerralla lisätä kerrosten määrää hihoihin entisestään ja tarvittaessa myös etu- ja takakappaleisiin.

Käsialani tuntuu menevän kummallista vuoristorataa, sillä se välillä löystyy todella löysäksi ja välillä kiristyy lähes neulomattoman kireäksi. Parhaiten tämän huomaa tällaisiessa työssä, joka odottaa neulojaa välillä kuukausi tolkulla. Yritän kuitenkin sulkea silmäni tällaisilta epäkohdilta ja uskoa, että paita ajaa asiansa. Ja että se päällä näyttää sitten ihan hyvältä.

Värien kannalta paita oli todella kiva neuloa. Ja on mukava saada Pikkusaalistajan päälle aikanaan jotain yhtä aurinkoista, kuin poika itse.

Mikä on pisin aika, mikä on sinulla kulunut käsityön valmistumiseen?

Keskiviikon keskeneräiset 056

Facebook tykkääjät ja Instagram seuraajat ovatkin jo saaneet kurkistaa, mitä puikoilla on tällä hetkellä. Onnetaren suosio osui kohdalleni viime vuonna ja voitin lankakerän, jos toisenkin. Yhtenä näistä Tee tee Pallas punakirjavana.

En ole ollut kovin innostunut kirjavista langoista, sillä omaa silmää on miellyttänyt enemmän yksiväriset työt tai värien yhdisteleminen itse. Mutta kun näin Ilosofiaa-blogissa, miltä langasta neulotut sukat näyttävätkään, päätin ottaa kerät puikoille heti, kun sopiva rako löytyy. Lankojen ostolakko vahvisti päätöstä siitä, että seuraavaksi pureudun tähän lankaan. Sopiva ohje taas löytyi Lankahelvetti-blogista. Ruttusukkia on tullut tehtyä ennenkin, muttei tällä tyylillä. Ja voin sanoa jo nyt, että näitä sukkia on ilo tehdä.

Oletko sinä koskaan neulonut ruttuja?

P.S. Kuvausassistenttina toimi Pikkusaalistaja, joka on jo nyt 5kk iässä kova touhuamaan. Lankakerät houkuttelivat, joten ne pysyivät turvallisen välimatkan päässä.

Anonyymin neulojan ongelma

"Olen Silmukan saalistaja ja olen laiska yhteenompelija". Jos neuleholisteille tai tarkemmin ottaen laiskoille neuleiden yhdistäjille olisi oma tukiryhmä, tämä olisi luultavasti aloitusrepliikkini. Uskon, että muitakin kaltaisiani on. Kenties sinäkin?

Neulominen on ihanaa. Virkkaaminen on ihanaa. Mutta sitten kun neuleen osat ovat valmiina työn valmistuminen alkaa venyä ja venyä. Pelastus on neuleet, jotka tehdään kaarrokkeen kanssa. Niitä on tullut neulottua pari kappaletta (I ja II) ja on ollut ihanaa kun ommeltavaa on ollut äärimmäisen vähän.

Pitkään jo muutenkin valmistumistaan odotellut kirkkaan värinen neulepaita on viimein päässyt yhdistelmävaiheeseen asti. Voitte varmasti arvata, että se on odottanut yhdistämistä jo aikansa. Seuraava työ on jo puikoilla, mutta paita vain makaa korissa paloina. Miksi loppusuoran tekeminen voi olla näin vaikeaa? No, toivottavasti paita kursiutuu kasaan, ennen kuin se on Pikkusaalistajalle pieni. Pikku-E kun ehti kasvaa paidasta jo ohi sen hilloutuessa käsityökorissa.

Oletko sinä ahkera neulaan ja lankaan tarttuja vai onko neuleosien yhteen ompelu sinullekkin tervaa?

SY-haasteen uudet tuulet

Silmukan ytimestä-haasteelle on kertynyt ikää pian jo kaksi vuotta ja osallistujia ja haasteen ystäviä on tullut tänä aikana mukavasti. Tähän asti haaste on toiminut sekä Sinin Pipon ytimestä-blogissa, että täällä, joten päätimme perustaa haasteelle ihan oman blogin. Meistä nimittäin tuntui mukavalta idealta, että kaikki haasteeseen liittyvät asiat löytyvät samasta blogista. Omien blogiemme osallistuja listat ja kuukausittaiset haastepostaukset siis poistuvat ja siirtyvät Silmukan ytimestä-blogiin.

Voitte liittyä haasteblogin lukijoiksi, jolloin saatte tiedon uudesta haasteesta heti. Tämän lisäksi linkitämme uuden haasteen myös omien blogiemme facebooksivuille (Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus). Liittykää siis blogin lukijoiksi!

Silmukan ytimestä-blogi löytyy osoitteesta:

http://silmukanytimesta.blogspot.fi/

Lankojen uusi koti

Miehen vanha armeijan ylijäämä puuarkku sai uuden käyttötarkoituksen, kun mies täysin yllättäen antoi sen lankojen säilytykseen. Olin tästä tietysti hyvin iloinen, sillä lankoja oli ollut tähän asti siellä sun täällä. Yhdessä aloimme miettimään, minkä värisenä arkku parhaiten sopisi makuuhuoneen värimaailaan. Päädyimme valkoiseen, sillä silloin arkun voisi sijoittaa tarvittaessa mihin huoneeseen tahansa.

Arkun maalaus jäi hieman puolitiehen, enkä enää malttanut odottaa sen viimeistelyä, vaan pakkasin langat arkkuun, vaikka laidat yläreunoista hieman vielä vihersivätkin. Alun alkaen uskoin, että arkkuun jäisi vielä tilaa uusille lankahankinnoille, mutta toisin kävi. Arkun täyttyminen kypsytti päätöksen siitä, että uusia lankoja ei tule, vaan yritän nyt tosissani päästä eroon vanhoista keristä. Lisäksi vielä muutama vyyhti on niin hyvässä jemmassa, etten ole niitä vielä löytänyt. No, neulottavaa ja virkattavaa ainakin riittää.

Miten sinä säilytätä lankasi?