Puikkoja poimin

Olimme viime viikolla ensimmäistä kertaa miehen kanssa siinä tilanteessa, että molemmat tarvitsivat saman paksuisia ja pituisia pyöröpuikkoja. Mies oli tehnyt jo hyvänmatkaa kirjoneulesukkia Nalle-langasta 2 mm:n pyöröillä. Ja kuten arvata saattaa, vaikkei se tullut meille kummallekaan edes mieleen, sukista tuli aivan liian tönköt. Tai siis sukan varsista, joita niitäkään mies ei onneksi ollut ehtinyt neuloa kokonaan. Purkuun siis.

Vaan harmin paikka. Meidän ainoat 3 mm:n 100 cm:n pyöröt olivat odottamassa talvisukkien kanssa olkapääni jumin hälvenemistä. Olisinhan toki voinut sukat pujotella langalle odottelemaan, mutta päätimme kuitenkin miehen kanssa yhteistuumin, että kyllähän noita pitkiä pyöröjä saisi useammatkin olla samaa kokoa. Molemmat kun kuitenkin neulomme, eikä sitä tiedä koska taas oltaisiin tässä tilanteessa. Samalla päätettiin, että pitkiä pyöröjä saisi olla useampaakin kokoa, ihan vastaisuuden varalta.

Olimme sopivasti viikonloppuna menossa Lempäälään, joten samalla matkalla kierrettiin Tampereen Lankamaailman kautta. Mukaan tarttui pitkiä pyöröpuikkoja koissa 2,5 mm, 3 mm ja 4 mm. 3 mm:n pyöröt ovat pituudeltaan 120 cm. Loput ovat 100 cm. Lisäksi mukaan tarttui 6 mm:n koukku.

Ja miksikö ostin taas lankaa, vaikka olen kivenkovaa vannonut, että lanka hankintoja pitää rajoittaa? No syy on sen verran hyvä, että ostin lankaa tuntematta tippaakaan huonoa omaatuntoa. E on nimittäin jo pitkään halunnut oppia tekemään huivin. Nyt viimein päätettiin, että on aika opettaa häntä, kun into on kerran todella kova. Mies lupautui tuohon tärkeään tehtävään, koska... No tiedättehän. Tuo jumittava olkapää.

Minä sain kuitenkin tärkeän tehtävän; langan valitsemisen. Kriteereinä oli, että langassa pitää olla ainakin punaista, mutta myös jotain muuta väriä, jotta siitä tulisi raidallinen. Paksuudeltaan se ei tietenkään saanut olla kovin ohutta, muttei kauhean paksuakaan. Yllättäen tuo langan värikkyys osoittautui vaikeimmaksi kriteeriksi. Värikkäitä lankoja, tai ainakin sellaisia, missä olisi punaista, oli hyvin niukasti. Tietysti myös langan materiaali karsi langoista suuren osan pois. Lopulta päädyin tähän äärimmäisen ihanaan Schoppelin Reggae ombré-lankaan. Koukku suositus tässä on 5-6 mm. Lanka on yksi säikeistä merinoa ja tuntuu todella pehmeältä. Myöskään värien herkullisuutta ei voi liikaa hehkuttaa. Tärkeintä tietysti oli, että E itse oli tyytyväinen lankavalintaani.

Huivin tekoa alettiinkin heti sunnuntaina opettelemaan. Ketjusilmukat osoittautuivat selvästi vaikeammiksi tehdä kuin kiintosilmukat. Huivista on jo meneillään ensimmäinen kiintosilmukkakerros. Tosin mies kyllä virkkasi ketjusilmukoista suurimman osan, jotta poika pääsi kiintosilmukoiden pariin. Selkeästi virkkausintoa pojalta löytyy, sillä myöhemmin samana päivänä poika otti taas käsityönsä esille ja pyysi, että voisi taas harjoitella. Muutaman silmukan kertavauhdilla tässä edetään, mutta hiljaa hyvä tulee.

Löytyykö teiltä pieniä käsitöiden harrastajia?