Usko tai älä

Nyt kun Pikku-E on ollut jo melkein viikon ajan 2-vuotias, päätin kertoa teille muutaman hauskan jutun Pikku-E:stä. Tai ainakin ne ovat minun mielestäni hauskoja, yksi jopa hieman uskomatonkin.

Kun Pikku-E oli kolmen kuukauden ikäinen, hän sanoi ensimmäisen sanansa. Kyllä, luit aivan oikein. Olimme perheen kanssa Pikku-E:n mummulassa. Pojan setä näytti puhelimestaan pojalle lumiukon kuvaa. Tietysti siinä selostimme mitä kuvassa on. Poika mietti hetken ja sanoi sitten "ukko". Olimme kaikki aivan ihmeissämme. Tämän jälkeen poika sulki sanaisen arkkunsa pitkäksi aikaa.

Pikku-E ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut kirjoista. Nykyään kylläkin poika jo toisinaan tuo kirjoja luettavaksi. Lukeminen tosin on vielä vain kuvien katselua ja niistä Pikku-E:n kanssa jutustelua. Verkkokaupan mainoslehti onkin sitten asia erikseen. Se yleensä luetaan kannesta kanteen ja sieltä bongaillaan mm. "kamea" (kamera), "puja" (puhelin), "teevisio" (televisio) ja "kaappi" (jääkaappi). Myös muiden elektroniikkaliikkeiden mainoslehdet kelpaavat luettaviksi, mutta Verkkokaupan lehti pääsi Pikku-E:n suosioon jo marraskuussa 2012 ja on siitä lähtien ollut kova juttu.

Pikku-E:n ollessa puolitoista vuotias, oppi hän sanomaan "komme" (kolme). Poika yhdisti tämän jopa laskemiseen. Kun joku muu sanoi "Yksi, kaksi", poika sanoi "komme". Ollessaan yhden päivän päälle 2-vuotias, poika alkoi itse laskemaan näiden kolmen auton avulla kolmeen. Pikku-E siirteli autoja yksi kerallaan paikasta toiseen ja sanoi "yksi, kaksi, komme". Minulla nousi onnen kyynel silmään.